lauantai 29. syyskuuta 2018

Auxiliary Markings Club on yhdistys selitemerkintöjen keräilijöille


Auxiliary Markings Club on yhdysvaltalainen vuonna 2003 perustettu yhdistys, jonka jäsenet ovat keskittyneet erilaisiin postinkulkuun liittyviin selitemerkintöihin. Yhdistys on julkaissut vuodesta 2004 alkaen Auxiliary Markings -nimistä uutiskirjettä (newsletter), jota julkaistaan tällä hetkellä neljästi vuodessa. Yhdistyksen kotisivut ovat osoitteessa www.postal-markings.org.

Kirje lentopostissa Helsingistä 12.2.1967 Yhdysvaltoihin. Koska kirjeen vastaanottajaa ei ole tavoitettu lähettäjän kuoren päälle kirjoittamasta osoitteesta, on kuorelle leimattu seliteleima. Seliteleima on tyypillinen yhdysvaltalainen seliteleima, jossa käden etusormi osoittaa kohti kuoren vasempaa yläkulmaa (tavallisesti lähettäjän nimi ja osoite merkitään juuri kuoren vasempaan yläkulmaan). Kädessä lukee teksti RETURNED TO WRITER eli vapaasti suomennettuna palautettu kirjoittajalle. Kuorelta ei löydy Helsingin saapumisleimaa eli ei voi olla täysin varma siitä, että kirje olisi palautunut lähettäjälle.

Selitemerkinnöillä tarkoitetaan sellaisia postilaitosten postilähetyksiin tekemiä merkintöjä, jotka kertovat siitä, että lähetyksen kulku postissa on ollut jollain tavalla poikkeuksellinen. Selitemerkinnät eivät toisin sanoen ole tavallisia postileimoja ja -lipukkeita. Selitemerkintöjä ovat muun muassa seliteleimat ja -lipukkeet, joilla on ilmaistu se, että postilähetys palautetaan takaisin lähettäjälle tai että vastaanottaja on muuttanut ja lähetys on ohjattu edelleen vastaanottajan uuteen osoitteeseen taikka että lähetys on vahingoittunut.

Kuvassa on moderni selitemerkintä vuodelta 2017. Kyseessä on Helsingin postikeskuksen Kaksplus-lehden sivulle kiinnittämä selitelipuke, jolla kerrotaan vastaanottajalle se, että lehti on ollut vahingoittunut jo saapuessaan postikeskukseen. Kaksplus-lehden kansi oli osittain repeytynyt, filateliatermein voisi puhua rissistä.

Lähde:
Auxiliary Markings Club: http://www.postal-markings.org -sivusto (28.9.2018)

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Leimamerkkejä ja -papereita ei moni kerää – Mitä jos sinä keräisit?


Leimamerkkejä ja leimapapereita voi kutsua filatelian reuna-alueeksi; ehkä siitä syystä niiden keräily ei ole läheskään yhtä suosittua kuin postimerkkien keräily. Leimamerkki on postimerkkiä muistuttava merkki, jota käytettiin tavallisesti verojen perinnässä. Muun muassa veromerkit, autoveromerkit, osakeantimerkit, karttamerkit ja varsinaiset leimamerkit ovat leimamerkkejä. Paperinen leimamerkki kiinnitettiin asiakirjaan liimaamalla ja merkki mitätöitiin leimaamalla tai käyttämällä kynämitätöintiä. Paperisten leimamerkkien edeltäjiä ovat leimapaperit; toisin sanoen paperiarkit, joihin on ennalta leimattu veron määrä.

Osakuva 50 pennin leimapaperista, jota on käytetty leimaveron suorittamiseen vuonna 1912.

Rupla- ja kopeekkamääräiset suomalaiset leimapaperit tulivat käyttöön vuoden 1808 jälkeen. Ennen sitä Suomessa käytettiin ruotsalaisia leimapapereita. Markka- ja pennimääräiset leimapaperit tulivat maassamme käyttöön vuonna 1865. Suomessa leimapapereita käytettiin viimeisen kerran 1920-luvulla. Leimamerkkejä käytettiin puolestaan vuosina 1865–1994. Ahvenanmaalaisia leimamerkkejä julkaistiin vuosina 1928–1978 ja ne poistuivat käytöstä 1990-luvulla.

5,75 markan leimavero on suoritettu 11:llä 50 pennin leimamerkillä ja yhdellä 25 pennin leimamerkillä. Asiakirja, jolle leimamerkit on liimattu, on vuodelta 1916. Leimamerkit on mitätöity kynämitätöinnillä.

Vaikka leimamerkit eivät ole postimerkkejä, niiden keräilyn katsotaan kuuluvan filatelian piiriin. Postimerkkinäyttelyissä leimamerkkikokoelmille on oma näyttelyluokka. Suomalaisissa näyttelyissä leimamerkkikokoelmia on tavallisesti yhdestä kolmeen; Suomesta löytyy kansainvälisen tason huippukokoelmia. Suomalaisen leimamerkkikeräilyn uranuurtaja oli Björn-Eric Saarinen, joka muun muassa päätoimitti Libertas Philateliae -lehteä; lehteä, jossa leimamerkeillä oli keskeinen rooli ja joka ilmestyi ainakin vuosina 1950–1956. Yksi Kansainvälisen filatelistiliiton (FIP) komissioista on leimamerkkikomissio.

3,50 markan leimavero on suoritettu kolmen markan leimamerkillä ja 50 pennin leimamerkillä. Asiakirja, jolle leimamerkit on liimattu, on vuodelta 1976. Leimamerkit on mitätöity Lempäälän piirin nimismiehen leimalla.

Lähteet:
Heinolan Postimerkkikerho ry: http://www.heinolanpostimerkkikerho.fi/Arkisto (13.10.2014)
Suomen Filateliapalvelu Oy / Oy Hellman-huutokaupat: http://www.stamps.fi/huutokauppa.php, huutokaupan numero 87 kohde numero 102 (13.10.2014)
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org), artikkeli Leimamerkki (25.9.2018)

Lisää tietoa aiheesta:
Björn-Eric Saarinen: Suomen ja Ahvenanmaan leimamerkit ja leimapaperit, erikoisluettelo, 1998
FIP Revenue Commission: www.fip-revenue.org
The Revenue Society: www.revenuesociety.org.uk
The American Revenue Association: www.revenuer.org

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Saksan postimerkeissä riittää mielenkiintoista kerättävää


Kuvissa on Saksan postimerkkejä 1920-luvun alusta.

Saksa on Keski-Euroopassa sijaitseva valtio, joka koostuu 16 osavaltiosta. Maan asukasluku on yli 82 miljoonaa ja pääkaupunki on Berliini, jossa asuu noin 3,5 miljoonaa asukasta. Muita asukasluvultaan suuria kaupunkeja ovat muun muassa Hampuri (noin 1,8 miljoonaa asukasta), München (noin 1,3 miljoonaa asukasta) ja Köln (noin miljoona asukasta).

Saksan historia on värikäs ja siihen mahtuu monia eri vaiheita. Maan historiasta mainittakoon Saksan keisarikunnan perustaminen vuonna 1871 ja toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut Saksan jakaminen neljään miehitysvyöhykkeeseen. Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) eli Itä-Saksa muodostettiin Neuvostoliiton vyöhykkeestä. Yhdysvaltojen, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan vyöhykkeestä muodostui Saksan liittotasavalta (BRD) eli Länsi-Saksa. Maan jälleenyhdistyminen tapahtui vuonna 1990.

Saksan postilaitos 1871–1945 oli Reichspost. Postimerkeistä sen tunnistaa tekstistä Deutsches Reich.

Jos Saksan historia on värikäs, niin samaa voi sanoa myös saksalaisista postimerkeistä. Saksan keisarikunnan posti aloitti toimintansa 4. toukokuuta 1871. Se käytti aluksi Pohjois-Saksan konfederaation postimerkkejä, kunnes julkaisi omat postimerkkinsä 1. tammikuuta 1872. Vuodesta 1871 vuoteen 1945 Saksan postilaitos toimi nimellä Reichspost. Maan postimerkkien historia ei kuitenkaan ala vuodesta 1871, vaan se alkaa Thurn und Taxisin ja Saksan ns. vanhojen valtioiden merkeistä.

Thurn und Taxis julkaisi postimerkkejä ainakin 1850- ja 1860-luvuilla. Saksan ensimmäinen postimerkki ilmestyi 1. marraskuuta 1849, kun Baijeri ensimmäisenä ns. vanhoista valtioista julkaisi oman merkin. Sitä seurasivat vuonna 1850 Hannover, Preussi, Saksi ja Schleswig-Holstein, vuonna 1851 Baden ja Württemberg, vuonna 1852 Brunswick ja Oldenburg, vuonna 1855 Bremen, vuonna 1856 Mecklenburg-Schwerin, vuonna 1859 Hampuri ja Lübeck sekä 1860-luvulla Bergedorf, Mecklenburg-Strelitz ja Helgoland.

Vuosina 1871–1945 postimerkkejä julkaisi Reichspostin lisäksi itse tai käyttämällä päällepainamia muun muassa Saksan postitoimistot ulkomailla, Danzig ja Saar. Vuosina 1945–1990 eniten merkkejä julkaisivat Itä-Saksa (DDR), Länsi-Saksa (BRD) ja Länsi-Berliini.

Kaikki kuvassa olevat postimerkit on leimattu vuonna 1922.

Saksan postimerkeissä riittää siis mielenkiintoista kerättävää. Siitä kertoo myös se, että vuodesta 1871 vuoteen 1990 jo pelkästään Reichspost, Itä- ja Länsi-Saksa sekä Länsi-Berliini julkaisivat yhteensä yli 6000 erilaista merkkiä. Maan postimerkkien keräilyä puoltaa myös se, että kenties maailman tunnetuin postimerkkiluettelosarja Michel on saksalainen ja saksankielinen, ja se julkaisee säännöllisesti useita eri luetteloita Saksan filateliasta. Jos haluat monipuolisen keräilyalueen, niin kannattaa keskittyä saksalaisiin postimerkkeihin.

Lähteet:
Wikipedia (https://en.wikipedia.org), artikkeli Postage stamps and postal history of Germany (23.9.2018)
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org), artikkeli Saksa (23.9.2018)

Lisää luettavaa aiheesta:
Bund Deutscher Philatelisten e.V. (BDPh): www.bdph.de
Deutsche Post: www.deutschepost.de
Germany & Colonies Philatelic Society: www.germanphilately.org
Germany Philatelic Society of the USA: www.germanyphilatelicsocietyusa.org

torstai 20. syyskuuta 2018

Mihin menet filatelia?


Filatelia eli postimerkkeily on maailman toiseksi suosituin harrastus jalkapallon jälkeen – tai oli ainakin joskus. Maailmalla filatelia on yhä edelleen suosittu harrastus, erityisesti Aasiassa. Mutta meillä Suomessa postimerkkeilyn suosio on hiipunut ja harrastuksena tuskin kymmenen suosituimman joukossa.

Suomen järjestäytyneen filatelian kentässä keski-ikä nousee jatkuvasti ja uusia nuoren polven filatelisteja saa etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. On täysin mahdollista, että postimerkkikerhojen jäsenistä jopa 90 prosenttia on yli 60-vuotiaita. Niin sanottuja pöytälaatikkofilatelisteja on varmasti paljon enemmän kuin järjestäytyneitä filatelisteja, mutta he eivät tee numeroa harrastuksestaan.

Tosin se ei paljon eroa järjestäytyneestä filateliasta maassamme – me aktiiviset postimerkkeilijät hehkutamme harrastuksemme hienoutta lähinnä omassa piirissämme, joka siis koostuu jo filateliaa harrastavista. Miksi me emme riittävässä määrin markkinoi tätä loistavaa harrastusta Matti ja Maija Meikäläisille? Ja miksi me emme hyödynnä niitä kanavia, joilla nykynuorison tavoittaa? Rahaa ei voi käyttää tekosyynä ja osaamistakin filatelistien joukosta varmasti löytyy.


Postimerkkeilyn markkinoinnissa on rakkaassa kotimaassamme unohdettu sosiaalisen median tuomat mahdollisuudet. On Facebookia, Twitteriä, Instagramia, Snapchatia, YouTubea, Pinterestiä, Google+:aa, ja niin edelleen. Kanavia löytyy, mutta silti jostain syystä Suomen Filatelistiliitto ja postimerkkikerhot keskittyvät mieluummin painettuihin postimerkkilehtiin ja vastaaviin, eikä somea ole otettu haltuun. Toki perinteistä mediaa ei saa täysin unohtaa ja sillekin on oma paikkansa, mutta ilman somea maamme filatelian suuntaa ei saada käännettyä.

Ulkomailla filatelian edistäminen sosiaalista mediaa hyödyntämällä on jo arkipäivää. Onneksi meillä Suomessakin on positiivisia poikkeuksia, kuten Suomen Filateliapalvelu Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa; myös viime vuonna järjestetty Finlandia 2017 -näyttely hyödynsi samoja kanavia.

Mihin menet filatelia? Ulkomailla filatelialla ei ole hätää. Jos tiedät, mihin suomalainen filatelia on menossa, niin kerro se #postimerkkeilija -lehden toimituksellekin. Toimitus ei ole suomalaisten postimerkkeilyharrastuksen suhteen pessimisti, vaan realisti. Laivan kurssi on saatava kääntymään; mieti, mitä voit itse tehdä asian hyväksi.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Turengissa ollut käytössä kaksi kuvioleimaa


Janakkalassa tiedetään olleen käytössä kaksi erilaista kuvioleimaa. Kumpikin on ollut käytössä Turengin taajamassa. Janakkalan kuvioleimoista ja kunnan postihistoriasta muutenkin voi lukea Aapo Kortteen e-kirjasta Janakkalan postihistoriaa Leppäkoskelta Vähikkälään. Janakkala on noin 17 000 asukkaan kunta Hämeenlinnan seudulla Kanta-Hämeessä.

Ehiöpostikortti Turengista 12.8.1894 Helsinkiin, jonne kortti on saapunut samana päivänä. Ehiöpostikortin arvomerkintä on leimattu Turengin kuvioleimalla numero 308. Kortilla on lisäksi Turengin ja Helsingin venäläisleimat. Postimaksu 10 penniä: postikortti 1.7.1875–3.10.1914 10 penniä.

Toinen kuvioleimoista on pyöreä ruutuleima, jossa on kuusi kertaa kuusi ruutua. Myös toinen kuvioleima on pyöreä ruutuleima. Siinä on seitsemän kertaa seitsemän ruutua. Kummastakin leimasta tunnetaan sekä sinisiä että mustia leimapainanteita ja leimoja on käytetty ainakin 1800-luvun lopulla.

Mikä on kuvioleima?


Kuvioleima on erityisesti 1800-luvulla käytössä ollut postileima, joka on tekstitön ja numeroton (ns. mykkä postileima). Leimasin on valmistettu korkista, puusta, kumista, metallista tai vastaavasta materiaalista.

Lähteet:
Aapo Korte: Janakkalan postihistoriaa Leppäkoskelta Vähikkälään, Postihistoriaa kaikille 1, Books on Demand 2017 (e-kirja)
Aaro Laitinen: Suomen kuvioleimat – hinnasto, 1981
Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

lauantai 15. syyskuuta 2018

Filatelian termejä: Kymmenilö ja numerokymmenilö


Vuoden 1945 Suomen Punaisen Ristin postimerkkisarjan 3,50 markan + 75 pennin merkin kymmenilö.

Kymmenilöllä tarkoitetaan kymmenen postimerkin ryhmää, jossa on kaksi kertaa viisi merkkiä tai viisi kertaa kaksi merkkiä. Numerokymmenilö on kymmenilö, jossa on mukana osa postimerkkiarkin reunasta siten, että näkyvissä on tilauseränumero.

Vuoden 1945 Suomen Punaisen Ristin postimerkkisarjan 1 markan + 25 pennin merkin numerokymmenilö, jossa on tilauseränumero 2–1945 No 645.

Vuoden 1945 Suomen Punaisen Ristin postimerkkisarjan 4,50 markan + 1 markan merkin kymmenilö. Kymmenilössä on mukana osa postimerkkiarkin reunasta, mutta ei sitä osaa, josta näkee tilauseränumeron.

torstai 13. syyskuuta 2018

Kanadalaisia postimerkkejä ilmestynyt jo 150 vuotta


Kanada on valtio, jonka moni tietää; jos ei muuten, niin ainakin siitä, että se on Yhdysvaltojen rajanaapuri. Pinta-alaltaan maailman toiseksi suurimmassa valtiossa asuu ainakin 35 miljoonaa ihmistä. Maan viralliset kielet ovat englanti ja ranska. Väkiluvultaan suurimpia kaupunkeja ovat Toronto (noin 2,6 miljoonaa asukasta), Montreal (noin 1,6 miljoonaa asukasta) ja Calgary (noin 1,1 miljoonaa asukasta). Kanadan pääkaupunki on kuitenkin Ottawa, jossa asuu noin 900 000 ihmistä.

Kanadan vanhat postimerkit ovat kuin taideteoksia. Kuvassa pienoisarkki, joka juhlistaa Torontossa, Kanadassa vuonna 1982 järjestettyä kansainvälistä nuorisofilatelian näyttelyä.

Kanadassa on julkaistu postimerkkejä jo 150 vuotta, sillä maan ensimmäiset omat postimerkit näkivät päivänvalon 1. huhtikuuta 1868. Sitä ennen Kanadan alueella on kuitenkin ilmestynyt muita postimerkkejä; Brittiläinen Kolumbia julkaisi merkkejä 1860–1869, Kanadan provinssi 1851–1864, New Brunswick 1851–1860, Newfoundland 1857–1947, Nova Scotia 1851–1863 ja Prinssi Edwardin saari julkaisi merkkejä 1862–1872.

Kanadan vuoden 1868 postimerkkijulkaisu pohjautui Charles Henry Jeensin kaiverrukseen kuningatar Viktoriasta. Filatelistit kutsuvat merkkejä nimellä ”Large Queens” eli vapaasti suomennettuna suuret kuningattaret. Jo vuonna 1870 tilalle tulivat pienet kuningattaret eli ”Small Queens”, joita julkaistiin vuoteen 1897 saakka. Niissä oli sama aihe kuin ensimmäisessä julkaisussa, mutta merkit olivat kooltaan pienempiä.

Yksi kenties tunnetuimmista kanadalaisista postimerkeistä on vuoden 1898 joulupostimerkki, jota voi pitää eräänlaisena esikuvana myös suomalaisille joulupostimerkeille. Merkissä lukee XMAS 1898 ja se on Kanadan ensimmäinen monivärinen merkki.

Kanadalainen pienoisarkki, jonka postimerkeissä on kuvattuna kolme vanhaa merkkiä. Pienoisarkki juhlistaa Torontossa, Kanadassa järjestettyä Capex 1978 -postimerkkinäyttelyä.

Kanadan postimerkit, erityisesti 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuoliskon merkit, ovat näyttäviä taideteoksia, joita kerää mielellään. Mutta myöhemmissäkin maan postimerkeissä on paljon kiinnostavaa kerättävää. Kuningatar Elisabet II:n kuva tuli merkkeihin vuonna 1953, kun Yusuf Karshin tekemään muotokuvaan pohjautuvat viisi postimerkkiä julkaistiin. Sen jälkeen kuningatar on ollut Kanadan merkkien kuva-aiheena säännöllisesti, myös 2000-luvulla.

Lähteet:
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org), artikkeli Kanada (13.9.2018)
Wikipedia (https://en.wikipedia.org), artikkeli Postage stamps and postal history of Canada (13.9.2018)

Lisää luettavaa aiheesta:
The Royal Philatelic Society of Canada: www.rpsc.org
Canada Post: www.canadapost.ca
Canadian Stamp News: https://canadianstampnews.com
Postal History Society of Canada: www.postalhistorycanada.net

tiistai 11. syyskuuta 2018

Mistä tietoa aloittelevalle postimerkkeilijälle?


Postimerkkeilyn alkeita vuodelta 1960: Kalle Vaarnaksen Postimerkkeilijän käsikirja.

Kaikissa harrastuksissa tarvitaan tietoa, niin myös postimerkkeilyssä. Seuraavassa on muutamia tiedon lähteitä aloittelevalle postimerkkeilijälle ja erityisesti nuorisofilatelisteille (toki jo pidempäänkin filateliaa harrastaneiden on hyvä välillä kerrata asioita):
  • Suomen Filatelistiliitto on julkaissut Postimerkkeilijän Abckiria -teoksen, jota voi ostaa ainakin Filatelistiliitosta: www.filatelisti.fi > Julkaisut > Myytävä kirjallisuus -kategoria. Vähän vanhempi teos on Suomen Nuorisofilatelistiliiton julkaisema Postimerkkeilijän käsikirja. Rengaskansiossa olevaa julkaisua ei taida olla missään myynnissä, mutta jos sen saa käsiinsä, niin se kannattaa lukea läpi useampaan kertaan.
  • Postimerkkeily-yhdistyksissä eli postimerkkikerhoissa on kokeneita filatelisteja, jotka mielellään auttavat ja neuvovat aloittelijaa. Postimerkkikerhoissa huomaa sen, että kyseessä on myös sosiaalinen harrastus. Yhteystietoja saa Filatelistiliitosta: www.filatelisti.fi > Kerhot.
  • Filatelistiliiton Internet-sivuilla (www.filatelisti.fi > Filatelia harrasteena) on jonkin verran perustietoa postimerkkeilystä; tosin painottuen osittain näyttelyfilateliaan, jota ilmankin filateliaa voi harrastaa.
  • Jos osaa ruotsia, kannattaa tutustua Ruotsin nuorisofilatelistiliiton (Sveriges Frimärksungdom) postimerkkikouluun: www.sfu.se > På Sajten > Frimärksskolan.
  • Tietoa englanniksi löytyy esimerkiksi Stamp Active -sivustolta: www.stampactive.co.uk > Stamp Den. Englanninkielistä informaatiota on myös mm. Stanley Gibbons -postimerkkiliikkeen blogissa (www.stanleygibbons.com > Blog > A Beginners Guide to Stamp Collecting) sekä Amerikkalaisen filateelisen yhdistyksen (American Philatelic Society) Young Collectors -sivustolla: https://stamps.org > Young Philatelists. 

Yleensä sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta asia ei ole niin postimerkkeilyn kohdalla. Päinvastoin: mitä enemmän tiedät postimerkkeilystä, sitä kiehtovammaksi se käy päivä päivältä. Ei muuta kuin postimerkkeilyä harrastamaan!

Suomen Nuorisofilatelistiliiton Postimerkkeilijän käsikirja on vuodelta 1996.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Filatelia on harrastusten kuningas


Filatelia eli tuttavallisemmin postimerkkeily on yksi maailman suosituimmista harrastuksista. Siitä syystä sitä kutsutaan harrastusten kuninkaaksi. Filatelia tunnetaan myös kuninkaiden harrastuksena, koska monet kuninkaalliset ovat olleet ja ovat merkittäviä postimerkkien keräilijöitä. Näin ollen voi hyvällä syyllä todeta, että filatelisteja eli postimerkkeilijöitä on kaikissa eri yhteiskuntaluokissa.

Postikorttikeräilystä on tullut hiljattain osa filateliaa, vaikka se ei varsinaisesti filateliaa olekaan. Paras tapa yhdistää postimerkkeily ja postikorttikeräily on kerätä maksimifilateliaa. Maksimifilatelian harrastajat eli maksimifilatelistit keräävät maksimikortteja, jotka ovat postikortin, postimerkin ja postileiman yhdistelmiä. Niissä postimerkki on kiinnitetty postikortin kuvapuolelle ja merkki on leimattu postileimalla. Oleellista on se, että postikortti, -merkki ja -leima liittyvät kaikki samaan aiheeseen. Kuvassa on saksalainen jääkiekkoaiheinen maksimikortti vuodelta 1983.

Postimerkkejä on kerätty lähes yhtä kauan kuin niitä on ollut olemassa eli jo melkein 180 vuoden ajan. Maailman ensimmäinen postimerkki ilmestyi Isossa-Britanniassa vuonna 1840 (1. toukokuuta). Kyseistä postimerkkiä kutsutaan nimellä Penny Black (musta penny) ja merkissä on kuvattuna kuningatar Viktorian profiili. Merkkiä painettiin 286 700 arkkia eli noin 69 miljoonaa kappaletta. Maailman ensimmäisen postimerkin kuvan näet esimerkiksi käyttämällä Googlen kuvahaussa penny black -hakua.

Perinteinen filatelia tarkoittaa sitä keräilyä, jota maailman ensimmäiset filatelistit 1800-luvulla harrastivat. He keräsivät yleensä joko kaikkia maailman postimerkkejä tai pelkästään yhden maan merkkejä. Pisimmälle vietynä perinteinen filatelia on yhden postimerkkisarjan monipuolista keräilyä ja tutkimista; Suomessa esimerkiksi Saarisen mallin eli mallin 1917 erikoiskeräilijöitä on paljon, osittain siksi, että kyseinen postimerkkisarja saavutti viime vuonna sadan vuoden iän. Kuvassa on vanhaan postimerkkikansioon kiinnitettyjä Saarisen mallin merkkejä vuodelta 1917.

Vähitellen muut maat seurasivat Ison-Britannian esimerkkiä. Osa Sveitsin kantoneista (Geneve ja Zürich) sekä Brasilia julkaisivat postimerkkejä vuonna 1843. 1840-luvulla postimerkkejä ilmestyi myös Mauritiuksella (1847), Yhdysvalloissa (1847), Baijerissa (1849), Belgiassa (1849) ja Ranskassa (1849).

Aihefilatelia on yksi suosituimmista postimerkkeilyn osa-alueista. Siinä kerätään postimerkkejä ja muita filateelisia kohteita tietystä aiheesta, joka liittyy tavallisesti postimerkkeilijän työhön tai harrastukseen. Esimerkiksi jalkapalloilija tai lajia seuraava penkkiurheilija voi kerätä jalkapalloaiheista filateliaa. Kuvassa on jalkapalloaiheiset postimerkit Romaniasta, Neuvostoliitosta ja Laosista.

Suomen ensimmäiset postimerkit ilmestyivät vuonna 1856 (1. maaliskuuta). Näiden niin kutsuttujen soikiomerkkien, joita kutsutaan myös ovaalimerkeiksi, nimellisarvot olivat viisi ja kymmenen kopeekkaa. Sinistä viiden kopeekan merkkiä painettiin 235 000 kappaletta, joista 138 500 myytiin merkin kelpoisuusaikana. Punaista kymmenen kopeekan merkkiä painettiin 602 000 kappaletta, joista noin 442 400 myytiin merkin kelpoisuusaikana. Myymättä jääneet soikiomerkit tuhottiin polttamalla. Suomen ensimmäisten postimerkkien kuvat näet esimerkiksi käyttämällä Googlen kuvahaussa soikiomerkit 1856 -hakua.

Postihistorian luokka on nykyään yleensä suurin näyttelyluokka postimerkkinäyttelyissä. Postihistoriassa kerätään ja tutkitaan postilaitoksen historiaa ja kehitystä erilaisten postilähetysten ja postileimojen sekä postaalisten lipukkeiden ja muiden postaalisten merkintöjen avulla. Yksi postihistorian osa-alue on postinkäsittelymerkinnät, joita ovat esimerkiksi pikajakelu- ja kirjatun postin merkinnät. Kuvassa on kirjattu kirje pikajakelupostissa Lahdesta 3.7.1946 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 6.7.1946 (kirjeen kirjaamisesta kertoo R-lipuke numero 00537; kirjeen lähettämisestä pikajakelupostissa kertoo Exprès-lipuke eli pikajakelulipuke).

Filatelia voidaan jakaa useaan eri osa-alueeseen: perinteinen filatelia, aihefilatelia, postihistoria, lentoposti, ehiöfilatelia, maksimifilatelia, leimamerkit, jne. Aloittelevalla postimerkkeilijällä on toisin sanoen melkein rajaton määrä vaihtoehtoja, joiden joukosta hän voi valita ensimmäisen keräilyalueensa. Parhaiten filatelian eri osa-alueisiin pääsee tutustumaan postimerkkinäyttelyissä ja postimerkkikerhoissa. Filatelia on harrastusten kuningas!

Ehiöfilateliassa keräilyn kohteena ovat ehiöt. Ehiö on postikortti tai kirjekuori taikka vastaava, johon on painettu valmiiksi arvomerkintä (arvomerkintä on tavallisesti ehiön oikeassa yläkulmassa oleva, postimerkkiä muistuttava painatus). Kuvassa on tanskalainen ehiöpostikortti, joka on lähetetty 26.3.1911 Horsensista Tanskasta Berliiniin Saksaan.

Lähteet:
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org), artikkeli Soikiomerkit (9.9.2018)
Wikipedia (https://en.wikipedia.org), artikkeli Penny Black (9.9.2018)
Wikipedia (https://en.wikipedia.org); artikkelit List of entities that have issued postage stamps (A-E), List of entities that have issued postage stamps (F-L) ja List of entities that have issued postage stamps (M-Z) (9.9.2018)

Lisää luettavaa aiheesta:
Suomen Filatelistiliitto (SFFF): www.filatelisti.fi
Euroopan filatelistiliitto (FEPA): https://fepanews.com
Kansainvälinen filatelistiliitto (FIP): www.f-i-p.ch

lauantai 8. syyskuuta 2018

Tervetuloa lukemaan #postimerkkeilija -lehteä!


#postimerkkeilija on verkossa blogin muodossa ilmestyvä postimerkkilehti, joka sisältää lyhyitä ja pidempiä uutisia filatelian sekä postikorttikeräilyn maailmasta.

Voit kertoa filateliaan tai postikortteihin liittyvästä uutisesta, kuten uusista postimerkeistä, tulevasta postimerkkinäyttelystä tai postikorttitapahtumasta, uusista postikorteista taikka postimerkkihuutokaupan tuloksista, lähettämällä toimitukselle sähköpostia osoitteella postimerkkeilija(at)gmail.com.


Toimituksella on oikeus muokata tms. sille lähetettyä aineistoa tai olla kokonaan julkaisematta saamaansa aineistoa. #postimerkkeilija -lehden toimituksesta voit lukea täältä.