keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Porvoon antiikki-, taide- ja keräilymessut 27.7.-28.7.2019


Laatumessut järjestää nyt toista kertaa kesäisen messutapahtuman Porvoon Taidetehtaalla osoitteessa Läntinen Aleksanterinkatu 1. Messut ovat avoinna yleisölle molempina tapahtumapäivinä klo 10-16.

Laatumessut on järjestänyt aikaisemmin Porvoossa messutapahtumia vuodesta 2000 lähtien aina vuoteen 2012 asti ja järjestämispaikkoina ovat aikaisempina vuosina olleet mm. Linnankosken lukio ja Kokonhalli. Alussa messuja järjestettiin yleensä kesäkuussa ennen juhannusta olevana viikonloppuna, mutta viime kesästä lähtien näin heinäkuussa.

Viime kesän tapahtuma oli positiivinen yllätys sekä järjestäjälle että kauppiaille. Jo ensimmäisen messupäivän kävijämäärä oli silloin isompi kuin ennen kuuden vuoden taukoa vuonna 2012 koko viikonloppuna. Viime kesänä oli samana viikonloppuna Uudellamaalla messutapahtumat sekä Porvoossa että Inkoossa. Nyt tapahtumat ovat peräkkäisinä viikonloppuina ja se on helpottanut kauppiaiden osallistumista halutessaan vaikka molempiin tapahtumiin.

Tulevassa tapahtumassa on kävijöille tarjolla mm. antiikkiesineitä, taidetta, designia, retroa, lasia, astioita, hopeaa, koruja, rahoja, postimerkkejä, postikortteja, kirjoja, militariaa, vanhoja tekstiilejä, yms. vanhaa ja nostalgista tavaraa. Muutamilla osastoilla on tarjolla myös uusia kädentaitajien tuotteita.

Heikki Haaviston kuvaama osastokuva aikaisemmin keväällä järjestetystä vastaavasta Hämeenlinnan messutapahtumasta.

Tapahtumaan on pääsymaksu. Aikuisten pääsylippu maksaa kuusi euroa ja perhelippu 12 euroa. Perhelipulla pääsee tapahtumaan kaksi aikuista ja perheen alle 18-vuotiaat lapset. Alle 5-vuotiaat pääsevät messuille maksutta aikuisen seurassa. Lipunmyynnissä voi maksaa sekä kortilla että käteisellä. Osalle myyjistä voi maksaa ostokset vain käteisellä. Lähellä olevan S-marketin yhteydestä löytyy lähin pankkiautomaatti.

Taidetehtaan Verstas-ravintola ja aulabaari Bondai Bar terasseineen palvelevat messuvieraita ja muita talon vieraita molempina messupäivinä klo 9.30 alkaen. Tietoa muista Taidetehtaan ja sen kauppakujan toimijoista löytyy osoitteesta www.taidetehdas.fi/palvelut. Kaupunkiin päin vievän kaarisillan toisesta päästä pääsee rantakadulle, josta löytyy paljon kesäisiä rantaravintoloita ja -kahviloita.

Taidetehtaalta löytyy kaksi autoparkki-merkittyä ulkopaikoitusaluetta ja sen lisäksi parkkihalli. Parkkiautomaatista saa ohjeita noudattamalla ja lopuksi vihreää lipukepainiketta painamalla maksuttoman parkkilipun ensimmäiseksi kahdeksi tunniksi. Lisätietoa saapumisesta ja pysäköinnistä Taidetehtaan alueella saa osoitteesta www.taidetehdas.fi/saapuminen-taidetehtaalle.

Tapahtuman järjestää Hämeenlinnan Laatumessut.

Lähde ja teksti sekä kuva:
Hämeenlinnan Laatumessujen tiedote 19.7.2019

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Suomen leijona itsenäisyyden ajan postimerkeissä


Vuoden 1917 merkkien suunnittelu alkoi Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen. Suomen senaatti antoi tehtävän Eliel Saariselle, joka tunnetaan parhaiten arkkitehtina (mm. Helsingin rautatieasema, Kansallismuseo ja Hvitträsk). Hän suunnitteli myös Suomen setelisarjoja. Ensimmäiset Saarisen mallin postimerkit julkaistiin lokakuussa 1917. Vuosina 1925‒1929 niitä painettiin hakaristivesileimapaperille ja vuosina 1927‒1929 myös postitorvivesileimapaperille.

Saarisen malli 1917.

Saarisen mallin kanssa ajallisesti päällekkäin menee vuoden 1918 Vaasan malli. Loppusyksystä 1917 Suomessa olivat alkaneet levottomuudet, ja seuraavan vuoden keväällä oli muodostunut rintamalinja pohjoisen puolen eli valkoisen Suomen ja eteläisen puolen eli punaisen Suomen välille. Senaatti oli siirtynyt helmikuussa Helsingistä Vaasaan. Koska postimerkkivarastot ja merkkejä painava Suomen Leimakonttori olivat Helsingissä, senaatti päätti valmistuttaa uuden merkkisarjan, kunnes Saarisen malli saataisiin olojen rauhoituttua taas käyttöön. Vaasan mallin suunnitteli arkkitehti-kuvittaja Matti Björklund (myöhemmin Visanti) ja se oli käytössä erilaisissa myyntivaiheissa vuosina 1918‒1923.

Vaasan malli 1918.

Seuraava leijonamerkkisarja tuli käyttöön vuonna 1930. Sen suunnitteli Signe Hammarsten-Jansson, joka muutoinkin suunnitteli reilun 30 vuoden aikana lähes 200 suomalaista postimerkkiä. Yksi hänen lapsistaan oli taiteilija Tove Jansson. Tästä mallista käytetään keräilijöiden kesken nimitystä malli 1930. Myös sitä seuranneen leijonamerkkisarjan eli mallin 1954 suunnitteli Hammarsten-Jansson. Malli 1963 oli suoraa jatkoa mallille 1954, ainoastaan maksuarvoja muutettiin rahanuudistuksen myötä pudottamalla lopusta kaksi nollaa pois. Vuonna 1962 kotimaan kirjeen postimerkki maksoi 30 markkaa, seuraavana vuonna 30 penniä.

Malli 1930.

Malli 1954.

Malli 1963.

Viimeinen markka-arvoinen leijonamerkkisarja oli malli 1975. Sen suunnitteli Pirkko Vahtero, joka vuosien mittaan suunnitteli lähes yhtä paljon merkkejä kuin Hammarsten-Jansson, mm. useita joulupostimerkkejä. Leijonamerkit korvattiin 1990-luvun alussa maakuntakukka-aiheisilla postimerkeillä.

Malli 1975.

Suomen siirtyessä euroaikaan vuonna 2002 leijonapostimerkkien oli vihdoin aika palata – ja uudistua. Graafinen suunnittelija ja kuvittaja Mika Launis voitti suunnittelukilpailun modernilla merkillään. Merkistä on julkaistu viisi maksuarvoa eri väreissä.

Yksi Suomi 100 -juhlavuoden suurtapahtumista oli kansainvälinen Finlandia 2017 -postimerkkinäyttely Tampereella toukokuun loppupuolella. Näyttelyn aikaan Suomen posti julkaisi pienoisarkin, jossa oli kaksi vuoden 1917 postimerkkiä siten, että alkuperäiset markka-arvoiset maksumerkinnät on korvattu kotimaan ikimerkin maksumerkinnöin. Pienoisarkin suunnittelivat Ari Lakaniemi ja Susanna Rumpu. Lisäksi julkaistiin kymmenen euron leijonamerkki, jonka suunnitteli Pekka Piippo.

Jarmo Nousiainen

(Teksti: Jarmo Nousiainen / Kuvat: Aapo Korte)

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Filatelian termejä: Maksimikortti


Suomalainen maksimikortti Seppo Rädystä. Räty saavutti keihäänheitossa olympiahopean ja kaksi olympiapronssia, MM-kullan ja -hopean sekä EM-hopean. Nykykeihäällä Rädyn paras tulos oli 90,60 metriä. (Lähde: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org), artikkeli Seppo Räty, 15.7.2019)

Maksimikortti on postikortin, postimerkin ja postileiman yhdistelmä, jossa postimerkki on kiinnitetty postikortin kuvapuolelle ja jossa postimerkki on leimattu postileimalla. Oleellista on se, että postikortti, -merkki ja -leima liittyvät kaikki samaan aiheeseen. Useat postihallinnot julkaisevat omia ns. virallisia maksimikortteja. Suurin osa erilaisista maksimikorteista on kuitenkin keräilijöiden itsensä valmistamia; keräilijä hankkii uuden postimerkkijulkaisun aiheeseen sopivan postikortin, kiinnittää sen kuvapuolelle yhden postimerkkijulkaisun merkeistä ja pyytää ensipäivätapahtumassa postin leimaajaa leimaamaan postimerkin ensipäiväleimalla (siten, että osa leimasta osuu postikortille).

Maailman ensimmäiset maksimikortit ovat tiettävästi 1800-luvun loppupuolelta. Suomen ensimmäiset ja harvinaisimmat maksimikortit ovat 1900-luvun alkupuoliskolta. Postimerkkinäyttelyissä maksimikorttikokoelmille on oma luokkansa: maksimifilatelian luokka. Suomessa maksimifilatelian luokassa on ollut yhdessä näyttelyssä tavallisesti vain 1-2 kokoelmaa. Maksimikortteja voi valmistaa omaksi iloksi vaikka minkälaisia, mutta näyttelykokoelmissa esitettäville maksimikorteille on asetettu tiukat kriteerit; esimerkiksi uudemmissa maksimikorteissa kortin kuvapuolella saa olla vain yksi postimerkki, maksimikortin koolle on asetettu tiukat rajat ja postikortin kuva-aihe ei saa olla jäljennös postimerkistä.

Norjalainen maksimikortti Vegard Ulvangista. Ulvang saavutti hiihdossa mm. neljä mitalia (kolme kultaa ja yhden hopean) Albertvillen olympialaisista sekä kolme mitalia (kullan, hopean ja pronssin) Falunin MM-kisoista. (Lähde: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org), artikkeli Vegard Ulvang, 15.7.2019)

Kansainvälisen filatelistiliiton (FIP) maksimifilatelian komission verkkosivusto löytyy osoitteesta www.maximaphily.info. Suomessa maksimikorttien keräilijöiden yhdistys on Maksimifilatelistit.

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Nuorisofilatelian historiaa Saksasta, Suomesta ja Tshekistä



Kuvassa ylhäällä vasemmalla on Saksan nuorisofilatelistiliiton (Deutsche Philatelisten-Jugend e.V.) tarra, jossa lukee, että postimerkkeily on coolia (Briefmarkensammeln ist Cool). Saksan nuorisofilatelistiliitto toimii edelleen aktiivisesti, siitä on osoituksena mm. liiton värikkäät verkkosivut osoitteessa www.dphj.de.

Kuvan oikeassa laidassa on Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osaston kirjeensulkijapari. Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osasto oli taannoin yksi Suomen aktiivisimmista nuoriso-osastoista, mutta valitettavasti toiminta on hiipunut niin paljon, että kerhoiltoja ei enää järjestetä. Nuoriso-osasto perustettiin vuonna 1953 Aarre Koskenalustan toimesta. Kerho on julkaissut Postari- ja Tavast-nimisiä lehtiä; Postarista on kerrottu tekstissä 14. huhtikuuta 2019. Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osaston, josta #postimerkkeilija -lehden toimitus on postimerkkeilyoppinsa saanut, historiasta voi lukea Häme-Wikistä (www.hamewiki.fi) haulla postimerkkikerhon nuoriso-osasto.

Kuvassa alhaalla vasemmalla on Tshekin Svitavyssa vuonna 2003 järjestetyn Euroopan nuorisofilatelistien tapaamisen (European Meeting of Young Philatelists) tarra. Aikoinaan tapaaminen järjestettiin säännöllisesti eri maissa, mutta nyt tapaamisia ei tiettävästi ole enää järjestetty. #postimerkkeilija -lehden toimitus on osallistunut Euroopan nuorisofilatelistien tapaamiseen mm. Helsingissä vuonna 2000 (FilaHesa) ja Puolan Opolessa vuonna 2002.

tiistai 2. heinäkuuta 2019

#100 ja 5000 kertaa kiitos!


Ajatus #postimerkkeilija -lehdestä ja -blogista lähti siitä, että Internetissä ei ollut tarpeeksi filateliasta ja postikorttikeräilystä kertovia suomenkielisiä sivustoja; ei varsinkaan sellaisia, joista myös Matti ja Maija Meikäläiset hyötyisivät. Melko usein sivustot menevät niin syvälle varsinkin filatelian yksityiskohtiin, että asia aukeaa vain pitkään postimerkkeilyä harrastaneille.

#postimerkkeilija -postimerkkilehdellä ja -blogilla on pieni juhlan paikka. Tämä on järjestyksessään sadas teksti ja lehteä on käyty lukemassa jo yli 5000 kertaa. Syyskuussa 2018 aloittanut #postimerkkeilija on saanut hyvän vastaanoton, mistä lehden toimitus on enemmän kuin kiitollinen. Jokainen lehti, blogi, sosiaalisen median tili, verkkosivusto, tms., joka kertoo siitä kuinka hienoja harrastuksia filatelia ja postikorttien keräily ovat, vie keräilyharrastusta eteenpäin.

Me filateliaa ja postikorttikeräilyä harrastavat olemme usein turhan vaatimattomia. Miksi emme suoraan sano, että harrastuksemme on loistava, fantastinen ja superhieno? Siksi #postimerkkeilija on perustamisestaan lähtien kertonut, että ”Postimerkkeily on POP! Philately is POP!”.

Nyt on sata tekstiä takana ja toivottavasti vielä monta sataa tekstiä edessä! Muistanette, että tätä lehteä ja blogia tehdään vapaa-ajalla ilman minkäänlaista korvausta. Siksi olisi erittäin tärkeää saada palautetta teksteistä sekä ehdotuksia uusista teksteistä; voitte jopa kirjoittaa itse, kunhan teette sen omalla nimellä ja kunhan teksti liittyy edes jollain tavalla postimerkkeilyyn tai postikortteihin.

Kiitos kaikille teille, jotka olette löytäneet #postimerkkeilija -lehden! Lehteä (blogia) on käyty lukemassa jo yli 5000 kertaa (sivun näytöt yhteensä) eli keskimäärin noin 500 kertaa kuukaudessa. Kertokaa toki tästä postimerkkilehdestä ja blogista muillekin; edistetään yhdessä filateliaa ja postikorttien keräilyä! Muistakaa myös, että #postimerkkeilija on Twitterissä: tili on @merkkeilija ja tunniste on #postimerkkeilija.

Voit kertoa filateliaan tai postikortteihin liittyvästä uutisesta, kuten uusista postimerkeistä, tulevasta postimerkkinäyttelystä tai postikorttitapahtumasta, uusista postikorteista taikka postimerkkihuutokaupan tuloksista, lähettämällä toimitukselle sähköpostia osoitteella postimerkkeilija(at)gmail.com. Toimituksella on oikeus muokata tms. sille lähetettyä aineistoa tai olla kokonaan julkaisematta saamaansa aineistoa.

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Janakkalan postihistoriaa Leppäkoskelta Vähikkälään – Turengin ja Tervakosken taajamista tunnetun kunnan postihistoriaa


Kirje Turengista 2. marraskuuta 1894 Hankoon. Postimerkki on mitätöity Turengin venäläisleimalla. Kohde on Aapo Kortteen kokoelmasta.

Tutustu Janakkalan mielenkiintoiseen postihistoriaan ja myös Janakkalan kuntaan! Janakkalan postihistoriaa Leppäkoskelta Vähikkälään -teos ilmestyi vuonna 2017. Kirjassa kerrotaan Janakkalassa olleista postitoimipaikoista ja niissä käytetyistä postileimoista. Teoksesta käy myös ilmi, mitä postihistoria tarkoittaa.

Janakkalan kunnassa on ollut vuosien saatossa seuraavat postitoimipaikat: Ahtola, Harviala, Heinäjoki, Hyvikkälä, Janakkala, Jokilaakso, Jokimaa, Leppäkoski, Mallinkainen, Mattilanmäki, Rehakka, Saloranta, Tervakoski, Turengi, Turenki, Valajärvi ja Vähikkälä.

Kirja sopii erinomaisesti paitsi Janakkalan postihistoriasta kiinnostuneille niin myös kaikille kotiseutunsa postihistoriaa tutkiville ja keräileville. Teos on tutustumisen arvoinen myös nykyisille ja entisille janakkalalaisille.

Postikortti Janakkalasta 23. joulukuuta 1934 Ryttylään. Postikortti on lähetetty painotuotteena. Postimerkki on mitätöity Janakkalan venäläisleimalla venäjä poiskaiverrettuna. Kohde on Aapo Kortteen kokoelmasta.

Janakkalan postihistoriaa Leppäkoskelta Vähikkälään on Postihistoriaa kaikille -kirjasarjan ensimmäinen osa. Tavoitteena on kirjoittaa postihistoriasta yleistajuisesti ja siten, että kirjasarjaa voivat lukea myös ne, jotka eivät postihistoriaa kerää.

Teoksen kirjoittaja on Aapo Korte. Korte on janakkalalainen filatelisti, joka on keskittynyt postihistorian keräämiseen ja tutkimiseen sekä postikorttien keräilyyn. Yksi hänen keräilyalueistaan on Janakkalan postihistoria. Korte osaa kirjoittaa filateliasta ja erityisesti postihistoriasta kiinnostavasti ja yleistajuisesti.

Kirja on BoD:n (Books on Demand) kautta julkaistu omakustanne. E-kirjana toteutettu teos on saatavilla tai lainattavissa ainakin seuraavilta verkkosivustoilta: Adlibris, amazon.co.uk, Apple Books, BoD:n verkkokauppa, Google Play, Kobo ja Scribd. Janakkalan postihistoriaa Leppäkoskelta Vähikkälään -kirjan ISBN-tunnus on 9789515681720.