sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Postimerkki Ahvenanmaan ja Ruotsin välisen historiallisen postireitin muistoksi


Toukokuun 8. päivä Åland Post julkaisee Postisoutua esittävän postimerkin, jolla huomioidaan historiallisesti tärkeää postireittiä Ahvenanmeren yli. Postisoutu soudetaan joka vuosi kesäkuussa vaivalloisten postimatkojen ja postitalonpoikien kokemien rasitusten muistoksi, kun postia kuljetettiin Ruotsin ja Ahvenanmaan välillä vajaan 400 vuoden ajan. Postimerkki kuuluu PostEuropin postimerkkisarjaan EUROPA, jossa keskitytään tänä vuonna vanhoihin postireitteihin.

Ruotsin Roslagenin ja Ahvenanmaan Eckerön välinen meritie Ahvenanmeren yli on ollut tärkeä reitti ainakin keskiajalta alkaen. Ruotsin kehityttyä suurmahdiksi 1600-luvulla tuli säännöllisestä postinkuljetuksesta valtakunnan länsi- ja itäosien välillä välttämätöntä. Vuonna 1636 julkaistiin kuningatar Kristiinan ensimmäinen postiasetus, jonka mukaan postin kuljettivat maata omistavat postitalonpojat, joilla oli apunaan postirengit. Ahvenanmaan kautta Suomeen kulkeva postireitti avattiin vuonna 1638. Ruotsin Grisslehamnin ja Ahvenanmaan Eckerön välillä kulkevaa reittiä kutsuttiin yhdeksi maailman vaarallisimmaksi, erityisen riskialtista se oli talvella ja kelirikkoaikaan. Yli 200 postitalonpoikaa menetti henkensä.

Postimerkin valokuvan on ottanut David Lundberg. Maksuarvoltaan kahden euron (Världen) merkkiä painetaan 90 000 kappaletta Southern Colour Print -painossa. Painomenetelmänä on 4-värioffset ja merkin hammaste on 13 per 2 cm. Arkissa on 2 x 15 postimerkkiä.

Vuodesta 1974 alkaen on kilpailtu Postisoudussa niiden ruotsalaisten Väddön ja ahvenanmaalaisten Eckerön postitalonpoikien muistoksi, joiden oli kuljetettava postia ja matkustajia Ahvenanmeren yli säällä kuin säällä. Joka toinen vuosi lähtö tapahtuu Eckerön Storbystä ja jokaisessa osallistuvassa postisoutuveneessä on postisäkki. Veneen kuuluu olla aikakauden mukainen, ja nelihenkisen miehistön vaatetuksen kuuluu olla vanhanaikainen. Tavoitteena on ylittää Ahvenanmeri niin nopeasti kuin mahdollista. Säästä ja tuulesta riippuen ylitykseen kuluu kolmesta ja puolesta tunnista kuuteen tuntia. Se postisoutuvene, joka saa yhteensä eniten pisteitä vaatetuksesta, veneestä ja nopeudesta, voittaa.

Postireitti Ahvenanmeren yli menetti merkitystään 1800-luvun lopussa, kun säännöllinen höyrylaivaliikenne aloitettiin ja talonpoikien postiruotujärjestelmä purettiin kokonaan 1900-luvun alussa.

Lähde ja teksti sekä kuva:
Åland Postin lehdistötiedote maaliskuu 2020

torstai 26. maaliskuuta 2020

Ahvenanmaalainen tanssikoulu DunderDans levittää postimerkissä tanssin iloa


Toukokuun 8. päivä Åland Post julkaisee postimerkin, jonka keskiössä on tanssin ilo. Ahvenanmaalainen Erica Dunder on kutsunut tanssikouluaan DunderDansia ”tanssivaksi nuorisotaloksi”, joka kerää yhteen lapset, nuoret ja aikuiset, joilla on palava halu tanssia.

Postimerkissä olevan valokuvan on ottanut Therese Andersson. Merkkiä painetaan 25 000 arkkia LM Group -painossa, painomenetelmänä on 4-värioffset. Yhden merkin maksuarvo on 1,80 euroa (Europa), jolloin koko arkki maksaa 14,40 euroa. Postimerkin hammaste on 13 per 2 cm.

Olkoonkin joulukadun avajaiset, jalkapallo-ottelun taukonumero tai suuri gaalailta, DunderDans-ryhmän esiintymiset ovat aina arvostettuja ja suosittuja. Kaiken takana on 32-vuotias Erica Dunder Maarianhaminasta. Hän on tanssinut lapsesta lähtien ja alkoi jo murrosikäisenä vetää ensimmäistä omaa tanssiryhmää. Vuonna 2001 hän perusti tanssikoulu DunderDansin, jossa on nyt yli 300 oppilasta, iältään viidestä yli kolmikymppisiin. Erican periaate tanssikoulussa on ilo ja yhdessäolo. Hän haluaa antaa tytöille ja pojille mahdollisuuden tanssia hauskassa ja rennossa ympäristössä. Tanssityylit vaihtelevat showjazzista, discosta ja cheeristä hip hopiin, funkiin ja balettiin. Postimerkissä on kaunis kuva suuresta kevätshow’sta Maarianhaminan kulttuuritalo Alandicassa, jossa kaikki tanssiluokat ja showryhmät esittävät oppimiaan taitoja erilaisista tanssityyleistä.

Postimerkki julkaistaan kahdeksan postimerkin miniarkkina. Postimerkin raami on uusi malli Minun postimerkkini -palvelussa, jonka avulla yksityishenkilöt ja yritykset voivat suunnitella omia ahvenanmaalaisia postimerkkejä. Omakuvapostimerkit voi tilata Åland Postin verkkokaupassa https://webshop.alandpost.com, jossa on valittavana useita postimerkkiraameja.

Lähde ja teksti sekä kuva:
Åland Postin lehdistötiedote maaliskuu 2020

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Zeppeliiniposti


Zeppeliiniposti on suosittu filatelian osa-alue. Se on kuljetusmuotona yksi nykyaikaisen lentopostin edelläkävijöistä. Tämä teksti on käännetty ja julkaistu Auktionshaus Ulrich Felzmann GmbH & Co. KG:n (www.felzmann.de) luvalla.

Zeppeliinipostilla tarkoitetaan ilmalaivassa kuljetettua postia ‒ yleensä kirjeitä ja postikortteja. Suppeassa merkityksessä zeppeliineillä tarkoitetaan ainoastaan keksijänsä, kreivi Ferdinand von Zeppelinin (1838‒1917) ilmalaivoja. Aikojen saatossa sana zeppeliini on kuitenkin vakiintunut ilmalaivan synonyymiksi.

Zeppelin LZ 3 lentämässä Bodenjärven yllä vuonna 1907. Kuva: Auktionshaus Ulrich Felzmann GmbH & Co. KG.

Vuonna 1907 zeppeliinimalleista LZ 3 ja LZ 4 pudotettiin ensimmäiset kortit. Näihin yksityisesti lähetettyihin kortteihin ei vielä lyöty mitään erityistä leimaa osoittamaan kuljetuksen tapahtuneen ilmalaivassa. Vuoden kuluttua toimintansa aloitti LZ 6, jossa ensimmäisen kerran kuljetettiin lentomatkustajia liiketaloudellisessa tarkoituksessa. Vuodesta 1911 lähtien postilähetyksiin lyötiin ilmalaivakohtainen leima tyyliin ”An Bord des Zeppelins …”. Varsinaisten postileimojen lisäksi zeppeliiniposti leimattiin erityisellä lentoleimalla.

Kirjattu postikortti Eritreasta, kuljetettu Italian-lennolla vuonna 1933. Kuva: Auktionshaus Ulrich Felzmann GmbH & Co. KG.

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1914 zeppeliinit otettiin toistaiseksi pois siviilikäytöstä, sen sijaan niitä käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin, kuten tiedustelulentoihin, tavarakuljetuksiin ja pommien pudottamiseen. Sodan aikana menetettiin yhteensä noin sata ilmalaivaa.

Sodan päätyttyä zeppeliinit palasivat siviililentoliikenteeseen ja siten myös postinkuljetukseen. Saksan oli tosin luovutettava ensimmäiset mallit LZ 120 Bodensee ja LZ 126 sotakorvauksina Italialle ja Yhdysvalloille.

Ilmalaivateollisuuden jatkuvan kehityksen myötä zeppeliinipostin kultakausi alkoi vuonna 1928, jolloin otettiin käyttöön malli LZ 127 Graf Zeppelin. Ilmalaivassa matkustaminen oli tuolloin suurin piirtein yhtä kallista kuin nykyään lentäminen ensimmäisessä luokassa. Niinpä monet zeppeliiniharrastajat lähettivät kirjeitä ja kortteja zeppeliinin välityksellä, vaikka he eivät itse voineetkaan lähteä mukaan lennolle. Ilmalaivat LZ 127 Graf Zeppelin ja LZ 129 Hindenburg kuljettivat vuoteen 1937 mennessä postia useita tonneja varsinkin Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. Myös ulkomailta tuli Saksaan runsaasti postilähetyksiä kuljetettaviksi zeppeliinillä. Tämä postinvälitysliikenne käsitti koko Euroopan sekä eksoottisia alueita, kuten Alankomaiden Itä-Intian, Eritrean ja Senegalin, ja sillä oli huomattava merkitys zeppeliinitoiminnan rahoituksen kannalta. Rahdin painoon nähden postiliikenne oli vielä huomattavasti tuottoisampaa kuin matkustajaliikenne.

Pohjoisnapa-lento 1931, etappina jäänmurtaja Malyguin, kuorella koko Polarfahrt-erikoismerkkisarja ja punainen erikoisleima. Kuva: Auktionshaus Ulrich Felzmann GmbH & Co. KG.

LZ 127:n joillekin lennoille, kuten Etelä-Amerikan lennolle 1930, Pohjoisnapa-lennolle 1931 ja lennolle Chicagon maailmannäyttelyyn 1933, julkaistiin erikoispostimerkkejä. Ajan mittaan myös zeppeliinilentoleimoista tuli graafisesti yhä näyttävämpiä. Lähi-idän lennon leimassa oli pyramideja, Alankomaiden lennon leimassa tuulimyllyjä ja joulukuun lentojen leimassa joulukuusia. Usein nimenomaan nämä leimat tekevätkin kortista keräilijälle erityisen kiinnostavan. Mielenkiintoisia ovat myös matkustajien tai miehistön jäsenten lähettämät kirjeet ja kortit, joihin on lyöty ilmalaivakohtainen leima. Niistä voi löytää jännittäviä matkakertomuksia tai kuuluisien henkilöiden allekirjoituksia.

Pohjois-Amerikan lento 1937, palaneesta LZ 129 Hindenburgista pelastettu kortti ja postitoimiston todistus. Kuva: Auktionshaus Ulrich Felzmann GmbH & Co. KG.

Surullisenkuuluisia ovat postilähetykset, jotka olivat 6.5.1937 LZ 129 Hindenburgin kuljetettavina. Ilmalaivan syöksyttyä maahan Yhdysvaltojen Lakehurstissa liekeistä pystyttiin pelastamaan vain vajaat 400 postilähetystä yli 17 000 lähetyksestä. Nämä pelastetut lähetykset kuuluvat nykyään zeppeliinifilatelian halutuimpiin kohteisiin.

LZ 129 Hindenburgin onnettomuus ja toisen maailmansodan syttyminen olivat alkusoittona zeppeliinien aikakauden päättymiselle. Saksassa kuljetettiin zeppeliinipostia viimeisen kerran elokuussa 1939.

Monet keräävät myös zeppeliineihin liittyviä muistoesineitä, kuten mitaleja, valokuvia, kuvakortteja, osakekirjoja ja jopa ilmalaivojen ruoka- ja viinilistoja. Myös tuhkakupit, suolasirottimet ja jopa zeppeliinin ulkokuoren materiaali kiinnostavat keräilijöitä. Tärkeää on vain se, että esineillä on jokin yhteys zeppeliiniin.

(Alkuperäinen teksti ja kuvat: Auktionshaus Ulrich Felzmann GmbH & Co. KG, https://www.felzmann.de/zeppelinpost.aspx / Käännös: Jarmo Nousiainen)

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Koronavirus ja filatelia


Koronaviruspandemia heijastuu myös filateliaan ja muuhun keräilyyn. Postimerkkikerhojen kerhoiltoja ei järjestetä ja SFEx2020-postimerkkinäyttely on näyttelyn verkkosivujen perusteella siirretty elokuulle (15.-16.8.). Koska filatelistien keski-ikä erityisesti Suomessa on korkea ja koska filatelisteissa on paljon riskiryhmään kuuluvia, on äärimmäisen tärkeää, että kokoontumisia harrastuksen parissa ei nyt vähään aikaan järjestetä.

Tällaisessa tilanteessa kun kokoontumisia ja tarpeetonta liikkumista tulee välttää, ei filateliaa kannata kuitenkaan unohtaa, koska se tuo positiivista ajateltavaa ja mukavaa ajanvietettä negatiivisten uutisten keskelle. Nyt on hyvä hetki käydä läpi omia kokoelmiaan ja rakentaa vaikkapa uusia näyttelykokoelmia. Ja nyt jos koskaan filatelistien kannattaa hyödyntää Internetin mahdollisuudet; sosiaalisessa mediassa voi kertoa harrastuksestaan ja olla yhteydessä muihin filatelisteihin (ympäri maailmaa), blogin avulla voi edistää postimerkkeilyä ja esitellä keräilykohteitaan, ja olisi hienoa nähdä verkossa uusia virtuaalisia postimerkkinäyttelyitä.

Jos sinulla on kotonasi postimerkkileikettä, niin mitä jos käyttäisit aikaa sen lajitteluun ja liottamiseen? Uudempien postimerkkien liottamisessa pitää olla erittäin tarkkana, koska merkit voivat vahingoittua helposti; ehkä joku niitä liottanut voisi kertoa niksinsä #postimerkkeilija -lehden kautta muillekin filatelisteille.

Mieti, mitä sinä voisit tehdä sen eteen, että filatelia saisi enemmän jalansijaa Internetissä ja että filatelistien määrä kasvaisi – siten, että kun koronaviruspandemia on ohi, niin myös filateelisissa kokoontumisissa näkisimme uusia kasvoja. Tärkeintä on nyt kuitenkin se, että pidämme huolta toisistamme ja erityisesti riskiryhmään kuuluvista. Terveys ennen kaikkea!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Intohimona ”uusi pää”


Posti julkaisee uusia postimerkkejä noin 60 kappaletta vuodessa. Siitäkin huolimatta, että kirje- ja paperipostin määrä on voimakkaassa laskussa. Joka oli myös yhtenä perustana Postin lakkoon johtaneisiin tapahtumiin. Luulen, että kirjepostistakin suurin osa on postimerkittömiä. Samoin kuin vuoden 2019 alusta postimerkit eivät ole enää kelvanneet paketteihin.

Julkaisutahtia on arvosteltu keräilijöiden toimesta ja näyttää se olevan poskettoman suuri, tarpeeseen nähden. Tosin postimerkkiluettelosta voi nähdä, että julkaisumäärät ainakin hieman näyttävät pienenevän per kohde. Merkkien formaattia ja aiheita on myös kommentoitu. Eräs harrastaja luonnehti asiaa sarkastisesti tyyliin ”kivoja kuvia kotiin kestotilauksena”. Keskustelin erään keräilijäystäväni kanssa ja totesimme uudet julkaisut kauniiksi ts. keräämisen arvoisiksi.

Oma intohimoni on juuri uusi merkkituotanto. Aloitin aikoinani keräilyn, kun eurovaluutta tuli. Keräsin eri maiden kolikoita aluksi lompakosta, ja sittemmin lyöntikiiltoisina. Pari vuotta sitten heräsi myös keräily postimerkkeihin. Kun aluksi ajattelin, että jos joku kerää Muumimukeja, niin minä voin kerätä Muumimerkkejä. Sitten ajattelin hankkia myös pienen Suomi-kokoelman. No, siitä tuli… suurempi. Loppu on historiaa.

Muumimerkkejäkin on julkaistu jo toistakymmentä kertaa, viimeksi nyt tammikuussa 2020, osana #meidänmeri-kampanjaa. Muumeista oli hyvä yhteenveto Keräilyuutiset-lehdessä. Olen seurannut Instagramissa kohteita #filatelia, #philately ja #postcrossing ja siellä näyttäytyvät suomalaiset postimerkit edukseen. Uusista kohteista yhä merkittävämpi osa näyttää menevän keräilijöille, ei postitukseen. Etenkin kun postimerkit eivät enää kelpaa paketteihin.

Muumit – neuvoja hyvään elämään 2019; Mörkö-kortti, leimattu merkki ja vihko. Alhaalla Nordia 1993 -postimerkkinäyttelyn Muumit-ensipäivänkuori, jossa Tove Janssonin sekä Tuulikki Pietilän nimikirjoitukset, julkaistu 9.10.1992.

Mielestäni vuoden 2019 merkit kokonaisuutena ovat kauneimpien joukossa. Suomalaisissa merkeissä on kansainvälisissä kilpailuissa pärjänneitä, kuten viime vuoden EUROPA-joutsenmerkki, vuoden 2018 Ilmastonmuutos sekä vuoden 2017 Pilviä Saaristossa, josta otettiin uusintapainos 2019. Sinisiipi-perhosta esittävä kuva taas valittiin viime vuoden kauneimmaksi ja minustakin se on hieno – sikäli kun olen myös perhosten keräystä sekä myöhemmin valokuvausta harrastanut. Sain myös ystävänpäiväkortin sillä merkillä.

Yksittäisistä muista kohteista pidän hienoina mm. vuoden 2019 Helsingin rautatieasema -arkkia sekä Postin taidepalkinto -merkkiparia, vuodelta 2018 Puolustusvoimat sekä Ilmastonmuutos ja vuoden 2017 Linnan juhlat- sekä Suomi 100 – Suomen kasvot -vihkoja. Suomalaisista kevyen musiikin artisteista ja bändeistä on tehty myös merkkivihkoja, kuten vuoden 2015 Million Miles Away (maailmalla menestyneet suomalaiset rockbändit HIM, The Rasmus, Hanoi Rocks, Apocalyptica, Nightwish ja Children of Bodom) sekä vuoden 2010 Rock N Pop (suomalaiset, radiossa paljon edelleenkin soivat ja myös keikkailevat pop- ja rockbändit ja artistit, kuten Eppu Normaali, Popeda, Maarit Hurmerinta, Mamba, Dingo ja Yö) ja 2012 Ysäritähdet (iskelmäartistit Kaija Koo, Jari Sillanpää, Laura Voutilainen, Anna Eriksson, Yölintu ja Agents). Kuuntelen itse rock- ja iskelmämusiikkia, joten siksi nämä erottuvat. Harvinaisia vinyyleitäkin omistan, vaikken niitä kovin keräile.

Kyselin Postilta joskus Juice Leskisen postimerkkien perään, mutta ne onkin jo julkaistu Juicen teksteihin ja lyriikkaan perustuen; vuonna 2004, kuuden merkin Ystävyydellä – suudelma -vihkona. Näistä julkaistiin myös Postin korttisarja, jotka kortit sainkin maksimiversioina eräästä huutokaupan korttikokoelmasta. Olen kerännyt myös uusia julkaisuja maksimikortteina, sikäli kuin se on mahdollista. Postin ensipäivätapahtumiin Helsinkiin ei käytännön syistä tule mentyä.

Ehkäpä moitteet ”kiiltokuvamerkeistä” käynnistyivät viimeistään vuonna 2010, kun Posti julkaisi Keijuja-arkin ystävänpäiväksi. Siinä tosiaan keijumerkit ovat kuin irrotettavia kiiltokuvia, ja niitä pestäessä ja käsiteltäessä olen voinut huomata, että osa krumeluureista voi irrota.

Kerään myös omakuvamerkkejä, vaikkakin juttelin konkariharrastaja Reijo Myllerin kanssa, joka totesi, että jo kuusi vuotta sitten omakuvamerkkejä todettiin julkaistun yli 40 000. Eli on mahdoton hankkia niitä kaikkia. Niinpä olen rajannut Postimerkin Päivänä julkaistuihin seurojen merkkeihin sekä sellaisiin paikkakuntakohtaisiin merkkeihin, joista löytyy saman paikkakunnan nappiloistoleima. Vuoden 2019 TamCollect-messujen Barkov-omakuvamerkin sain jonotettua ja käytyä leimaamassa Tampereen Tullintorin postissa. Kirjoitin siitä erikseen Uusi Suomi -verkkolehdessä. Ko. merkkiä julkaistiin vain 500 kappaletta ja sen hinta on pyörinyt sadasta eurosta ylöspäin, netin huutokaupoissa. Vaikka Hellmanin huutokaupassa siitä oli maksettu ennätysmäinen yli 600 euron hinta. Tamperelainen-lehden mukaan se on ennätys omakuvapostimerkistä. Tarvinneeko mainita, että keräsin 90-luvulla myös jääkiekkokortteja ja nuo kokoelmat ovat tallella.

Jääkiekkoilija Aleksander Barkovista tehty omakuvamerkki numero 64 TamCollect 2019 -messuilta ja oikealla sama merkki loistoleimattuna 12.4.2019.

Nappiloistoleimaisina kerään myös muut euroajan merkit ja vihot. Postituoreet saan vuosilajitelmista. Kun huutaa kohteita netin kauppapaikoissa, huomaa, että joitain muitakin kiinnostuneita näistä on.

Kirjepostin vähenemisen lisäksi Postin toimintaa on leimannut jakelutoiminnan hidastuminen ja virheet, johtaen asiakkaiden epäluottamukseen. Yksi sivujuonne ovat ns. ohileimatut kuoret, eli Postin koneleimasin ei tavoita kuorta ollenkaan. Ohileimattuja otetaan myös talteen ja myydään huutokaupoissa – tosin uudelleen postitukseen käyttö ei ole sallittua. Samoin voi nähdä kuoria, joissa käsi-pyöröleiman lisäksi on laitettu koneleima. Monesti leimat ovat olleet päällekkäin, sotkien toisensa. Tämän on voinut välttää liimaamalla ja käsileimauttamalla merkki alemmaksi kuoreen. Keväällä 2019 otettiin myös käyttöön Plus-merkki, jonka 1,50 euron lisämaksusta pitäisi taata kirjeen perille meno kahdessa työpäivässä, samoin seuranta. Kun Postin jakeluun on liittynyt epävarmuutta, ei Plus-merkki -kokemus itselläkään ollut kuten piti. Marras-joulukuussa 2019 Posti halusi osoittaa vastuullisuuttaan ilmastonmuutoksen torjunnassa ottamalla käyttöön Compensate-merkin. Tämän merkin käyttö keskeytettiin varsin nopeasti, johtuen epäselvyyksistä palvelun tarjonneen yrityksen toiminnassa. Molemmista kohteista sain hankittua ensipäivänkuoret leimoineen.

Postin Plus-merkin ensipäivänkuori 8.4.2019 ja Compensate-merkin ensipäivänkuori 3.12.2019.

Postimerkit on tavattu kerätä ns. pestyinä, eli taustapaperi pois liottaen. Kantapään kautta olen huomannut, että vuotta 2010 uudemmat voivat tuhoutua pesussa. Ainoastaan kiehuvan kuumalla vedellä olen niitä saanut irrotettua, mutta ei täysin ilman vaurioita sittenkään. Yleensä säilytän leimatun merkin leikkeellä, vaikka pestyjäkin on markkinoilla. Erityisesti pestyissä omakuvamerkeissä en ole nähnyt muita kuin vaurioituneita.

Halutuimpia kohteita postimerkkihuutokaupoissa näyttävät olevan vanhat, esimerkiksi Venäjän vallan aikaiset merkit ja niistä harvinaisuudet. Itse ehkä keskityn siihen puoleen, kun uusien julkaisujen tuotanto kokonaan lopetetaan. Näin saattaa käydä silloin, kun postilaitos toteaa, että julkaisutoiminta on kannattamatonta. Tästä on enteitä Islannin postista kantautuneista tiedoista, joiden mukaan ovat lopettamassa uusien julkaisujen tekemisen parin vuoden päästä. Näistäkin kun iso osa on mennyt keräilijöille ja olemassa olevilla julkaisuilla jo pärjättäneen vähenevän kirjepostin tarpeen kanssa.

Niin ja kuten aina tapaan muistuttaa, kun joku moittii ”kiiltokuvia”: makuasioista ei voi kiistellä tai voi, mutta yksimielisyyteen ei pääse. Itsestä myös vanhan ajan kaiverrustekniikasta painetut merkit ovat hienoja.

Vuosien 2016–2019 postimerkkejä ja vihkoja nappiloistoleimattuina.

Jukka Konttinen

(Teksti ja kuvat: Jukka Konttinen)

perjantai 6. maaliskuuta 2020

Maaliskuun postimerkeissä hehkuu kevät: Aiheina pääsiäistipuja, muuttolintuja ja sydämiä


Keskiviikkona 11.3. tulee myyntiin kolme uutta postimerkkijulkaisua, joiden seitsemässä postimerkissä käännetään katseet kevättä kohti.


Tämän vuoden pääsiäispostimerkkien pääosassa ovat perinteiset pääsiäistiput. Matti Pikkujämsän kuvittamissa merkeissä nähdään myös pajunkissoja ja pääsiäismunia.

Myös postimerkkien värimaailmassa Pikkujämsä noudattaa pääsiäisperinteitä. – Olen aina ihaillut pääsiäisen värejä, jotka ovat kuin auringon pilkahdus suomalaiseen harmaaseen ja loskaiseen kevääseen.

Matti Pikkujämsä valittiin viime toukokuussa Vuoden kuvittajaksi 2019. Kuvittajat ry:n mukaan hän on ilmiömäinen lahjakkuus ja suvereeni kuvittaja, joka hengittää kynänsä kautta.


Tipitii on kymmenen merkin arkki, jossa on kaksi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Muuttolinnut tuovat kevään


Muuttolintujen saapuminen on kevään varma merkki. Kevätlorulinnut-postimerkit suunnitellut Oona Himanen sai inspiraation kuvituksiin vanhasta lorusta, joka ennustaa muuttolintujen saapumista ja kevään etenemistä. – Toivon, että postimerkit välittävät samaa iloista ja hyväntuulista nostalgiaa kuin loru.


Himanen halusi pitää postimerkit ja merkkiarkin pelkistettyinä. – Lorusta tutut kiuru, peippo, västäräkki ja pääskynen ovat kuvituksissa pääosassa ja kevään eteneminen tulee esiin värimaailman kautta.

Itse loru ”Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään” on painettu postimerkkiarkin takapuolelle.

Kevätlorulinnut-pienoisarkissa on neljä erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Sydän on tunteiden koti


Sydän on jo keskiajalta tuttu universaali rakkauden symboli. Klaus Welp on suunnitellut aiheesta tunteellisen ja pelkistetyn postimerkin, jossa kaksi punaista sydäntä sykkii rinnakkain. Postimerkin kaikki tekstit on kullattu.


– Tarvitsemme vihapuheiden sävyttämään sekavaan aikaamme lisää ystävällisiä tekoja, eleitä ja puheita. Siksi tuntui mukavalta suunnitella yksinkertaisen iloinen merkki, joka ilmaisee positiivisia tunteita. Kaksi sydäntä, jotka kuuluvat yhteen on kaunis ajatus, kertoo Klaus Welp merkin taustoista.

Kaksi sydäntä -postimerkkiarkissa on kymmenen kotimaan ikimerkkiä.

Ensipäivätapahtuma Helsingin pääpostissa 11.3. kello 13-16


Helsingin pääpostissa (Elielinaukio 2) järjestetään ensipäivätapahtuma keskiviikkona 11. maaliskuuta kello 13-16. Tilaisuudessa on myynnissä uusia postimerkkejä, ensipäivänkuoria ja muita postimerkkituotteita sekä mahdollisuus saada lähetyksiin ensipäivänleimoja. Postimerkkitaiteilijat ovat paikalla signeeraamassa töitään kello 13-15.

Lähde ja teksti sekä kuvat:
Posti Groupin mediatiedote 4.3.2020

torstai 5. maaliskuuta 2020

Tarina postimerkkien keräilystä


Keväästä 1974 joulukuuhun 1979 vierähti lapsena Moskovassa Suomen suurlähetystössä. Keräilin kaikenlaista, mitä nyt pikkupojat keräilevät. Moskovassa oli virallisia postimerkkikauppoja, joissa myytiin kaikkien kommunistimaiden postimerkkejä; leimattuja ja ilman leimaa olevia merkkejä, jotka eivät olleet kulkeneet leimoista huolimatta. Ne olivat edullisia, mutta arvottomia.


Sitten oli niitä katukauppiaita, jotka huomasivat pikkupojan käyvän postimerkkiliikkeessä. Katumyynti oli laitonta, mutta ”jemma”-nimisessä paikassa teimme kauppaa, eli puistossa ja porttikongissa. Mieletön määrä upeita merkkejä tuli ostettua länsivaluutalla ja muulla, joka sopi maksuksi, kuten purukumi. Olin vain harmittavan nuori, enkä tiennyt silloin niiden arvoja. Olisin ostanut enemmän ja paljon muutakin, myös antiikkia ja muuta keräilytavaraa oli tarjolla edullisesti.

Mersun pölykapselilla sai jo vaikka mitä. Minulle ne olivat vain vanhoja postimerkkejä, joita ei ollut kokoelmassa. Miliisiä mentiin karkuun tai en minä mennyt, sillä minulla oli lähetystön lähialueen kartta taskussa ja siitä kävi siis ilmi, että olen lähetystön väkeä, joten miliisi ei minuun koskenut.


Kun tulimme Suomeen takaisin ja ikää tuli lisää, niin myin divariin merkit; seitsemän järkyttävän paksua kansiota täynnä vanhoja Suomen, Venäjän, Saksan, Ruotsin ym. maiden merkkejä. Nyt tiedän, että pilkkahinnalla meni, mikä harmittaa. Kalevi Sorsalta saatu viiden markan seteli voisi kanssa olla arvossaan, mutta se meni purukumiin, johon se oli pyydetty. Sorsalla kun ei ollut purkkaa matkassa, mutta kulman takana oli valuutta-Berjozka.

Marco Behm

(Teksti ja kuvat: Marco Behm)

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

10 000 kertaa kiitos!


#postimerkkeilija -lehdellä ja -blogilla on nyt noin puolitoista vuotta ja yli 160 tekstiä takana. Siinä ajassa lehteä on käyty lukemassa jo 10 000 kertaa (sivun näytöt yhteensä) eli keskimäärin noin 550 kertaa kuukaudessa.

#postimerkkeilija -lehden suosituimmissa teksteissä on kerrottu muun muassa postihistoriasta, vuoden 2019 postimerkkitapahtumista ja Suomen Postikorttiyhdistys Apollosta.

Tunnisteiden perusteella eniten esiintyneitä aiheita ovat olleet uudet postimerkit, Ahvenanmaa ja Åland Post, Posti, postimerkkilehti, blogi, Postimuseo, #postimerkkeilija, postihistoria sekä näyttely.

Kiitos kaikille teille, jotka olette löytäneet #postimerkkeilija -lehden! Toivottavaa on, että muutkin löytävät lehden ja blogin, ja kirjoituksiakin otetaan mielellään vastaan. Kertokaa toki tästä postimerkkilehdestä muillekin; edistetään yhdessä filateliaa ja postikorttikeräilyä!

#postimerkkeilija -lehteä kannattaa seurata myös Twitterissä. Lehden Twitter-tili on @merkkeilija ja tunnisteina ovat #postimerkkeilija sekä #kerailynilo.