keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Intohimona ”uusi pää”


Posti julkaisee uusia postimerkkejä noin 60 kappaletta vuodessa. Siitäkin huolimatta, että kirje- ja paperipostin määrä on voimakkaassa laskussa. Joka oli myös yhtenä perustana Postin lakkoon johtaneisiin tapahtumiin. Luulen, että kirjepostistakin suurin osa on postimerkittömiä. Samoin kuin vuoden 2019 alusta postimerkit eivät ole enää kelvanneet paketteihin.

Julkaisutahtia on arvosteltu keräilijöiden toimesta ja näyttää se olevan poskettoman suuri, tarpeeseen nähden. Tosin postimerkkiluettelosta voi nähdä, että julkaisumäärät ainakin hieman näyttävät pienenevän per kohde. Merkkien formaattia ja aiheita on myös kommentoitu. Eräs harrastaja luonnehti asiaa sarkastisesti tyyliin ”kivoja kuvia kotiin kestotilauksena”. Keskustelin erään keräilijäystäväni kanssa ja totesimme uudet julkaisut kauniiksi ts. keräämisen arvoisiksi.

Oma intohimoni on juuri uusi merkkituotanto. Aloitin aikoinani keräilyn, kun eurovaluutta tuli. Keräsin eri maiden kolikoita aluksi lompakosta, ja sittemmin lyöntikiiltoisina. Pari vuotta sitten heräsi myös keräily postimerkkeihin. Kun aluksi ajattelin, että jos joku kerää Muumimukeja, niin minä voin kerätä Muumimerkkejä. Sitten ajattelin hankkia myös pienen Suomi-kokoelman. No, siitä tuli… suurempi. Loppu on historiaa.

Muumimerkkejäkin on julkaistu jo toistakymmentä kertaa, viimeksi nyt tammikuussa 2020, osana #meidänmeri-kampanjaa. Muumeista oli hyvä yhteenveto Keräilyuutiset-lehdessä. Olen seurannut Instagramissa kohteita #filatelia, #philately ja #postcrossing ja siellä näyttäytyvät suomalaiset postimerkit edukseen. Uusista kohteista yhä merkittävämpi osa näyttää menevän keräilijöille, ei postitukseen. Etenkin kun postimerkit eivät enää kelpaa paketteihin.

Muumit – neuvoja hyvään elämään 2019; Mörkö-kortti, leimattu merkki ja vihko. Alhaalla Nordia 1993 -postimerkkinäyttelyn Muumit-ensipäivänkuori, jossa Tove Janssonin sekä Tuulikki Pietilän nimikirjoitukset, julkaistu 9.10.1992.

Mielestäni vuoden 2019 merkit kokonaisuutena ovat kauneimpien joukossa. Suomalaisissa merkeissä on kansainvälisissä kilpailuissa pärjänneitä, kuten viime vuoden EUROPA-joutsenmerkki, vuoden 2018 Ilmastonmuutos sekä vuoden 2017 Pilviä Saaristossa, josta otettiin uusintapainos 2019. Sinisiipi-perhosta esittävä kuva taas valittiin viime vuoden kauneimmaksi ja minustakin se on hieno – sikäli kun olen myös perhosten keräystä sekä myöhemmin valokuvausta harrastanut. Sain myös ystävänpäiväkortin sillä merkillä.

Yksittäisistä muista kohteista pidän hienoina mm. vuoden 2019 Helsingin rautatieasema -arkkia sekä Postin taidepalkinto -merkkiparia, vuodelta 2018 Puolustusvoimat sekä Ilmastonmuutos ja vuoden 2017 Linnan juhlat- sekä Suomi 100 – Suomen kasvot -vihkoja. Suomalaisista kevyen musiikin artisteista ja bändeistä on tehty myös merkkivihkoja, kuten vuoden 2015 Million Miles Away (maailmalla menestyneet suomalaiset rockbändit HIM, The Rasmus, Hanoi Rocks, Apocalyptica, Nightwish ja Children of Bodom) sekä vuoden 2010 Rock N Pop (suomalaiset, radiossa paljon edelleenkin soivat ja myös keikkailevat pop- ja rockbändit ja artistit, kuten Eppu Normaali, Popeda, Maarit Hurmerinta, Mamba, Dingo ja Yö) ja 2012 Ysäritähdet (iskelmäartistit Kaija Koo, Jari Sillanpää, Laura Voutilainen, Anna Eriksson, Yölintu ja Agents). Kuuntelen itse rock- ja iskelmämusiikkia, joten siksi nämä erottuvat. Harvinaisia vinyyleitäkin omistan, vaikken niitä kovin keräile.

Kyselin Postilta joskus Juice Leskisen postimerkkien perään, mutta ne onkin jo julkaistu Juicen teksteihin ja lyriikkaan perustuen; vuonna 2004, kuuden merkin Ystävyydellä – suudelma -vihkona. Näistä julkaistiin myös Postin korttisarja, jotka kortit sainkin maksimiversioina eräästä huutokaupan korttikokoelmasta. Olen kerännyt myös uusia julkaisuja maksimikortteina, sikäli kuin se on mahdollista. Postin ensipäivätapahtumiin Helsinkiin ei käytännön syistä tule mentyä.

Ehkäpä moitteet ”kiiltokuvamerkeistä” käynnistyivät viimeistään vuonna 2010, kun Posti julkaisi Keijuja-arkin ystävänpäiväksi. Siinä tosiaan keijumerkit ovat kuin irrotettavia kiiltokuvia, ja niitä pestäessä ja käsiteltäessä olen voinut huomata, että osa krumeluureista voi irrota.

Kerään myös omakuvamerkkejä, vaikkakin juttelin konkariharrastaja Reijo Myllerin kanssa, joka totesi, että jo kuusi vuotta sitten omakuvamerkkejä todettiin julkaistun yli 40 000. Eli on mahdoton hankkia niitä kaikkia. Niinpä olen rajannut Postimerkin Päivänä julkaistuihin seurojen merkkeihin sekä sellaisiin paikkakuntakohtaisiin merkkeihin, joista löytyy saman paikkakunnan nappiloistoleima. Vuoden 2019 TamCollect-messujen Barkov-omakuvamerkin sain jonotettua ja käytyä leimaamassa Tampereen Tullintorin postissa. Kirjoitin siitä erikseen Uusi Suomi -verkkolehdessä. Ko. merkkiä julkaistiin vain 500 kappaletta ja sen hinta on pyörinyt sadasta eurosta ylöspäin, netin huutokaupoissa. Vaikka Hellmanin huutokaupassa siitä oli maksettu ennätysmäinen yli 600 euron hinta. Tamperelainen-lehden mukaan se on ennätys omakuvapostimerkistä. Tarvinneeko mainita, että keräsin 90-luvulla myös jääkiekkokortteja ja nuo kokoelmat ovat tallella.

Jääkiekkoilija Aleksander Barkovista tehty omakuvamerkki numero 64 TamCollect 2019 -messuilta ja oikealla sama merkki loistoleimattuna 12.4.2019.

Nappiloistoleimaisina kerään myös muut euroajan merkit ja vihot. Postituoreet saan vuosilajitelmista. Kun huutaa kohteita netin kauppapaikoissa, huomaa, että joitain muitakin kiinnostuneita näistä on.

Kirjepostin vähenemisen lisäksi Postin toimintaa on leimannut jakelutoiminnan hidastuminen ja virheet, johtaen asiakkaiden epäluottamukseen. Yksi sivujuonne ovat ns. ohileimatut kuoret, eli Postin koneleimasin ei tavoita kuorta ollenkaan. Ohileimattuja otetaan myös talteen ja myydään huutokaupoissa – tosin uudelleen postitukseen käyttö ei ole sallittua. Samoin voi nähdä kuoria, joissa käsi-pyöröleiman lisäksi on laitettu koneleima. Monesti leimat ovat olleet päällekkäin, sotkien toisensa. Tämän on voinut välttää liimaamalla ja käsileimauttamalla merkki alemmaksi kuoreen. Keväällä 2019 otettiin myös käyttöön Plus-merkki, jonka 1,50 euron lisämaksusta pitäisi taata kirjeen perille meno kahdessa työpäivässä, samoin seuranta. Kun Postin jakeluun on liittynyt epävarmuutta, ei Plus-merkki -kokemus itselläkään ollut kuten piti. Marras-joulukuussa 2019 Posti halusi osoittaa vastuullisuuttaan ilmastonmuutoksen torjunnassa ottamalla käyttöön Compensate-merkin. Tämän merkin käyttö keskeytettiin varsin nopeasti, johtuen epäselvyyksistä palvelun tarjonneen yrityksen toiminnassa. Molemmista kohteista sain hankittua ensipäivänkuoret leimoineen.

Postin Plus-merkin ensipäivänkuori 8.4.2019 ja Compensate-merkin ensipäivänkuori 3.12.2019.

Postimerkit on tavattu kerätä ns. pestyinä, eli taustapaperi pois liottaen. Kantapään kautta olen huomannut, että vuotta 2010 uudemmat voivat tuhoutua pesussa. Ainoastaan kiehuvan kuumalla vedellä olen niitä saanut irrotettua, mutta ei täysin ilman vaurioita sittenkään. Yleensä säilytän leimatun merkin leikkeellä, vaikka pestyjäkin on markkinoilla. Erityisesti pestyissä omakuvamerkeissä en ole nähnyt muita kuin vaurioituneita.

Halutuimpia kohteita postimerkkihuutokaupoissa näyttävät olevan vanhat, esimerkiksi Venäjän vallan aikaiset merkit ja niistä harvinaisuudet. Itse ehkä keskityn siihen puoleen, kun uusien julkaisujen tuotanto kokonaan lopetetaan. Näin saattaa käydä silloin, kun postilaitos toteaa, että julkaisutoiminta on kannattamatonta. Tästä on enteitä Islannin postista kantautuneista tiedoista, joiden mukaan ovat lopettamassa uusien julkaisujen tekemisen parin vuoden päästä. Näistäkin kun iso osa on mennyt keräilijöille ja olemassa olevilla julkaisuilla jo pärjättäneen vähenevän kirjepostin tarpeen kanssa.

Niin ja kuten aina tapaan muistuttaa, kun joku moittii ”kiiltokuvia”: makuasioista ei voi kiistellä tai voi, mutta yksimielisyyteen ei pääse. Itsestä myös vanhan ajan kaiverrustekniikasta painetut merkit ovat hienoja.

Vuosien 2016–2019 postimerkkejä ja vihkoja nappiloistoleimattuina.

Jukka Konttinen

(Teksti ja kuvat: Jukka Konttinen)

1 kommentti:

  1. Hyvä kirjoitus. Tarramerkkien, ehkä omakuvamerkkienkin, irrottamiseen on tehokas ja turvallinen menetelmä, Vesa Hirsmäki kirjoittaa asiasta kahdessa artikkelissa, jotka on luettavissa netissä: Filatelisti 6/2015 https://www.filatelisti.fi/lehdet/kategoria/filatelisti-lehti/2015/ ja Suomen Postimerkkilehti 2/2017 https://www.suomenfilatelistiseura.fi/suomen-postimerkkilehti/digilehdet/vuosi-2017/.

    VastaaPoista