sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Postimuseo avasi kyselyn viestinnästä koronan aikana


Postimuseo kerää ja tallentaa tietoa ja kokemuksia viestinnästä koronan aikana. Museo haluaa tietää kuinka ihmiset viestivät poikkeusoloissa, millaisin välinein ja onko yhteydenpitoon tullut kenties uusia oivalluksia, tapoja tai välineitä.

Kyselyn avulla Postimuseo selvittää myös, onko ihmisten keskinäinen viestintä lisääntynyt, vähentynyt tai pysynyt entisellään ja mikä merkitys eri viestintävälineiden käytöllä on ollut korona-ajasta selviytymiseen.

Postimuseo sijaitsee Tampereella museokeskus Vapriikissa. Postimuseon verkkosivujen www.postimuseo.fi mukaan museo on suljettu tilapäisesti koronavirusepidemian johdosta.

Museo tallentaa saamansa vastaukset kokoelmiinsa, jossa ne ovat tutkijoiden ja muiden viestinnästä kiinnostuneiden käytettävissä. Vastaajien luvalla Postimuseo jakaa viestintäkokemuksia myös sosiaalisessa mediassa. Kysely on avoinna 13.9.2020 saakka.

Postimuseo myös kannustaa ihmisiä kirjoittamaan kirjeitä #karanteenikirjeet -kampanjassa.

Lähde ja teksti:
Postimuseon tiedote 23.4.2020

Kuva:
#postimerkkeilija

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Ahvenanmaan ”hame ja pusero -talo” äänestettiin kauneimmaksi 2019


Ahvenanmaalaisen taiteilija Kjell Ekströmin maalaama postimerkki, jossa on aito maatilan päärakennus Önningebystä, on äänestetty kauneimmaksi SEPAC-postimerkiksi 2019. Yleisö sai äänestää SEPAC:in kotisivulla kauneinta postimerkkiä, jonka teemana oli vanhat asuinrakennukset. Euroopan pienten postilaitosten yhteistyöorganisaatio SEPAC julkaisee joka vuosi postimerkkejä, joilla on yhteinen teema.

Ahvenanmaan postimerkki sai reilut 27 %:a äänistä. Postimerkki julkaistiin 9.5.2019 ja sen on maalannut ahvenanmaalainen taiteilija Kjell Ekström.


Postimerkki esittää maatilan kaunista päärakennusta vanhalta Jonesasin maatilalta Önningebyn kylästä Jomalasta. Se edustaa suosittua talomallia, joka oli tavallinen Ahvenanmaalla 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Talon ullakkokerros ja kuisti oli paneloitu höylätyllä pontilla, joka maalattiin vaaleanvihreällä tai vaaleanharmaalla öljyvärillä, kun taas talon höyläämätön hirsiseinä maalattiin punamullalla.

Äänestys oli käynnissä SEPAC:in kotisivulla www.sepacstamps.eu syyskuusta 2019 tammikuulle 2020. Äänestyksessä oli mukana 11 talopostimerkkiä 11:stä Euroopan eri postilaitoksesta. Äänestämällä oli myös mukana arvonnassa, jossa voi voittaa kaikkien osallistujamaiden vuosilajitelmat. Äänestyksessä toiselle tilalle tuli Monacon postimerkki ja kolmannen sijan nappasi Färsaarten merkki.

Ahvenanmaan postimerkki voitti edellisen kerran kauneimman postimerkin tittelin SEPAC-sarjassa vuonna 2014 postimerkillä Varsankello, jonka on valokuvannut Andy Horner.

Lähde ja teksti sekä kuva:
Åland Postin lehdistötiedote huhtikuu 2020

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Postin taidepalkinto 2020 kuvataiteilija Janne Laineelle – Kuusimaisemaa ja lintuja esittävät postimerkit tulevat myyntiin syyskuussa


Posti Oy on myöntänyt vuoden 2020 postimerkkitaidetta edistävän palkinnon kuvataiteilija Janne Laineelle, joka tunnetaan vaikuttavista maisemakuvistaan. Postin taidepalkintoon kuuluu 10 000 euron arvoinen rahapalkinto ja postimerkkijulkaisu taiteilijan töistä. Janne Laineen taidegrafiikkaa nähdään kahdessa postimerkissä ensi syyskuussa.

Janne Laine tekee maisemakuvia, jotka eivät ole sidottuja aikaan ja paikkaan. – Haluan häivyttää kuvista tunnistettavia elementtejä ja keskittyä enemmän mielikuvaamme maisemasta.

Janne Laine, 50, valmistui kuvataiteilijaksi Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta vuonna 1995. Hänet nimitettiin vedostajamestariksi vuonna 2006. Laineella on ollut useita yksityisnäyttelyitä sekä yhteis- ja ryhmänäyttelyitä yli 40 maassa, ja hänet on palkittu useilla kansainvälisillä taidepalkinnoilla ja kunniamaininnoilla. Laineen teoksia löytyy mm. Amos Andersonin taidemuseosta, Didrichsenin taidemuseosta, Eduskunnan taidekokoelmasta, Espoon modernin taiteen museo EMMAsta ja Nykytaiteen museo Kiasmasta. Janne Laineen verkkosivut ovat osoitteessa www.jannelaine.net.

Maisemakuvauksesta Laine innostui käytyään Islannissa ensimmäistä kertaa 20 vuotta sitten. – Islannissa kokee avaruutta ihan eri tavalla kuin muualla. Karu maisema voisi olla hyvin ennen ihmiskuntaa tai sen jälkeen, mikä tekee siitä kiehtovaa. Minua kiehtoo näkyvän ja näkymättömän raja, kun maisema verhoutuu sumuun ja usvaan.

Suomalaista metsää Laine alkoi kuvata sen jälkeen, kun hän lähti käymään lapsuudestaan tuttuun aarniometsään Lavialle. – Huomasin, että koko metsä oli kaadettu maan tasalle. Silloin tuntui, että minulta vietiin lapsuus pois. Siitä lähtien olen halunnut tehdä kuvillani ihan oman koskemattoman metsän, jossa luonto on tasapainossa. Metsä on monelle pyhä paikka, jossa voi kokea aidon luontoyhteyden.

Janne Laine tunnetaan maailmalla käyttämästään heliogravyyritekniikasta, jolla painettiin ensimmäiset kuvat kirjoihin 1870-luvulla. – Heliografia yhdistää luontevasti valokuvauksen ja taidegrafiikan hyvät puolet. Otan ensin valokuvan ja valotan sen kuparilaatalle, jota syövytän sävy sävyltä ja vedostan valmiin kuvan huokoiselle paperille. Näin pääsen muokkaamaan kuvaa haluttuun suuntaan pois valokuvan liiallisesta tarkkuudesta.


Syyskuussa julkaistaviin postimerkkeihin Laineen laajasta tuotannosta valittiin kaksi kuvaa, joissa on jotain suomalaista. Iltarusko kuvaa jämeriä kuusia, joiden välistä pilkottaa keloja auringonlaskun aikaan. Duetossa nähdään tummina hahmoina kaksi lintua puun latvassa taustanaan vaaleaa taivasta ja punertavia pilviä.

Taidegrafiikka toimii hienosti postimerkeissä


Posti haluaa nostaa taidepalkinnolla postimerkkien arvostusta ja asemaa. – Postimerkit ovat arjen käyttögrafiikkaa ja osa Suomi-kuvaa maailmalla, kertoo Design Manager Tommi Kantola, joka toimii Postin taidetoimikunnan puheenjohtajana.

– Janne Laineen taidegrafiikka soveltuu sisältönsä ja muotonsa puolesta erinomaisesti postimerkkeihin, joista välittyvät hienosti myös hänen käyttämänsä heliografiatekniikan sävyt. Laineen kuvien kautta voi tehdä retken metsään ja astua sisään omaan mielenmaisemaan, Kantola sanoo.


Postin taidepalkinto myönnetään nyt neljättä kertaa. Vuonna 2017 taidepalkinnon sai kuvanveistäjä Jasmin Anoschkin, vuonna 2018 graffititaiteilija EGS ja vuonna 2019 vaatesuunnittelija Mert Otsamo.

Lähde ja teksti sekä kuvat:
Posti Groupin mediatiedote 17.4.2020

torstai 16. huhtikuuta 2020

Liechtensteinin postimerkit ovat pieniä taideteoksia


Liechtenstein on ruhtinaskunta Itävallan ja Sveitsin välissä. Maan väkiluku on noin 38 000 eli asukkaita on vähän enemmän kuin esimerkiksi Keravalla ja vähän vähemmän kuin esimerkiksi Tuusulassa. Liechtensteinin ruhtinaskunta koostuu kahdesta osasta, jotka ovat Vaduz ja Schellenberg; Schellenbergin alueella asuu noin kolmasosa maan väestöstä. Kuntia on yhteensä 11, joista Vaduz on pääkaupunki.

Liechtensteinilainen postimerkkisarja vuodelta 1928. Sarja ilmestyi 6. helmikuuta ja arkissa on 25 postimerkkiä.

Liechtensteinin virallinen kieli on saksa ja valuuttana on Sveitsin frangi. 160 neliökilometrin kokoisesta maasta merkittävä osa on vuoristoista; korkein vuori on Grauspitz 2599 metrin korkeudessa merenpinnasta. Liechtensteinista löytää paljon tietoa ruhtinaskunnan virallisilta kotisivuilta osoitteesta www.liechtenstein.li.

Liechtenstein on valtiona kuin pieni taideteos ja samaa voi sanoa sen postimerkeistä. Maassa käytettiin aluksi Itävallan postimerkkejä. Ensimmäiset Liechtensteinille omistetut postimerkit ilmestyivät vuonna 1912, mutta ne julkaistiin Itävallan alaisuudessa ja painettiin Itävallassa. 1. helmikuuta 1912 ilmestyneissä merkeissä kuva-aiheena oli Liechtensteinin ruhtinas Juhana II. Itävallan merkit olivat käypäisiä 29. helmikuuta 1920 saakka (pois lukien vuoden 1912 Juhana II -julkaisu, jota pystyi käyttämään postittamiseen ainakin vielä alkuvuodesta 1921).

14. kesäkuuta 1955 julkaistussa postimerkkisarjassa aiheena on talviurheilu ja vuorikiipeily. Arkissa on 25 postimerkkiä.

Ruhtinaskunnan ensimmäiset omat postimerkit ilmestyivät vuonna 1920; toukokuussa julkaistiin kahdeksan erilaista merkkiä, heinäkuussa 15 erilaista merkkiä ja lokakuussa kolme erilaista merkkiä. Ennen vuotta 1930 oli ilmestynyt jo melkein sata postimerkkiä, kun mukaan lasketaan Itävallan alaisuudessa julkaistut merkit.

Ennen vuotta 2000 Liechtensteinissa oli julkaistu 1223 postimerkkiä. 1900-luvun viimeinen merkki omistettiin Johannes Gutenbergille, jonka syntymästä oli kulunut 600 vuotta. Vuoden 2000 ensimmäinen julkaisu on pienoisarkki 2000-vuotisen kristinuskon kunniaksi. Maan ensimmäinen pienoisarkki ilmestyi niinkin varhain kuin 1934, aiheena oli mm. ensimmäinen liechtensteinilainen postimerkkinäyttely Vaduzissa.

Liechtensteinin postimerkit ovat pieniä taideteoksia, kuten tämä 8. kesäkuuta 1977 ilmestynyt postimerkkisarja. Arkissa on 16 merkkiä.

Varsinaisten postimerkkien lisäksi ruhtinaskunnassa on ilmestynyt myös mm. automaattimerkkejä, rullamerkkejä, virkamerkkejä ja lunastusmerkkejä. Esimerkiksi pelkistä virkamerkeistä pystyisi rakentamaan näyttelykokoelman, koska niitä julkaistiin vuosina 1932–1989 lähes 70 erilaista; lisäksi on mahdollista löytää Sveitsin virkamerkkejä Liechtensteinissa käytettyinä.

Liechtensteinin 13. pienoisarkki vuodelta 1988. 6. kesäkuuta ilmestyneessä pienoisarkissa on kuvattuna (vasemmalta) Hans Adam II (ruhtinas 13.11.1989 alkaen), Frans Joosef II (Hans Adam II:n isä ja ruhtinas ennen poikaansa) sekä kruununprinssi Alois (Hans Adam II:n perijä).

Ruhtinaskunnan postimerkeistä löytää hyvin tietoa postimerkkiluetteloista. Lisäksi kannattaa tutustua Liechtensteinin postin filateliapalvelun kotisivuihin osoitteessa www.philatelie.li. Jos haluat kerätä postimerkkejä, jotka ovat pieniä taideteoksia, on valintasi ehdottomasti Liechtensteinin postimerkit!

Lähteet:
Schwaneberger Verlag GmbH: Michel Schweiz/Liechtenstein-Spezial-Katalog 2000
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org), artikkelit Hans Adam II (16.4.2020) ja Liechtenstein (13.4.2020)
Wikipedia (https://en.wikipedia.org), artikkeli Postage stamps and postal history of Liechtenstein (13.4.2020)

Lisää luettavaa aiheesta:
Complete catalogue of postage stamps from Liechtenstein (Postmuseum Liechtenstein): https://stamps.postmuseum.li
Ring der Liechtensteinsammler e.V.: www.liechtensteinsammler.de
Österreichischer Sammlerverein der Liechtensteinischen Philatelie (ÖSVLPH): www.oesvlph.at

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Hämeenlinnan Postimerkkikerholla uudet kotisivut


Hämeenlinnan Postimerkkikerho on saanut uudet kotisivut. Yhdistyksen kotisivut ovat osoitteessa www.hmlpmkerho.fi. Postimerkkikerho on perustettu vuonna 1937 ja siihen kuuluu noin 150 jäsentä.

Ainakin vuonna 1941 Hämeenlinnan Postimerkkikerhon kokouksiin jäsenet kutsuttiin lähettämällä heidän koteihinsa postikortti, jossa oli oleelliset tiedot kokouksesta. 30.5.1941 kokous on pidetty Hämeenlinnan Uudessa Hotellissa klo 19.30 alkaen. Kokouskutsun saaja on ollut #postimerkkeilija -lehteä toimittavan Aapo Kortteen isoisä Olavi Korte.

Hämeenlinnan Postimerkkikerhon sivustolla on tapahtumakalenteri, josta käy ilmi, että ainakin kerhoillat 5.5. saakka on peruttu koronavirustilanteen takia. Tapahtumakalenterista löytyy myös tietoa kantahämäläisistä keräilytapahtumista sekä postimerkkinäyttelyistä Suomessa ja ulkomailla. Yhdistyksen kotisivuilla kerrotaan kerhon myyntitoiminnasta ja siitä, kuinka kerhon jäseneksi voi liittyä.

Sivustolla on lisäksi postimerkkikerhon yhteystiedot, yhteydenottolomake ja muita lomakkeita, kuva-albumi sekä uutisia, kuten tieto siitä, että Hämeenlinnan Postimerkkikerhon nykyinen puheenjohtaja on Leo Konu.

Hämeenlinnan Postimerkkikerhon verkkosivuilla mielenkiintoinen osio on Kerholehti Tavastforum, jossa ovat luettavissa vuosien 2017–2019 Tavastforum-lehdet. Tavastforum on Forssan, Hyvinkään, Hämeenlinnan, Janakkalan, Riihimäen, Toijalan ja Valkeakosken postimerkkikerhojen yhteinen tiedotuslehti.

Hämeenlinnan Postimerkkikerholla oli vuonna 2017 syytä juhlaan: yhdistys täytti kunnioitettavat 80 vuotta. Kuvassa on postimerkkikerhon 80-vuotishistoriikki sekä kerhon 80-vuotisjuhlamitali, jonka sai syksyllä 2017 33 henkilöä.

Kannattaa käydä tutustumassa Hämeenlinnan Postimerkkikerhon kotisivuihin, koska kyseessä on yksi Suomen aktiivisimmista filateelisista yhdistyksistä. #postimerkkeilija -lehteä toimittava Aapo Korte toimi yhdistyksen puheenjohtajana noin 15 vuotta sitten. Ja erityisesti jos asut Hämeenlinnassa tai muualla Kanta-Hämeessä, kannattaa vierailla kerhon kokouksissa sitten kun koronaviruspandemia on ohi.

Lähde:
Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry: https://www.hmlpmkerho.fi -sivusto (11.4.2020)

torstai 9. huhtikuuta 2020

Seela Sella ja Esko Roine lukevat koskettavia kirjeitä verkossa


Postimuseon Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -näyttelyn audiomateriaali on nyt kokonaisuudessaan kuunneltavissa verkossa (www.postimuseo.fi > Kuuntele koskettavia kirjeitä). Näyttelyn kirjeet herättävät monenlaisia tunteita, joista useimpiin on helppo samaistua. Näyttelijät Seela Sella ja Esko Roine tulkitsevat kirjeet koskettavalla tavalla.

Seela Sellan ja Esko Roineen lukemina kävijä voi antautua näyttelyssä kuuntelemaan tunteikkaita kirjeitä. Kuva: Postimuseo, Jarmo Niinimäki.

Kaikkiin kirjeisiin sisältyy taustatarina, jonka näyttelijät Eriikka Magnusson tai Ola Tuominen lukevat.

Hugo Enbomin kirjeeseen saattaa kyllä olla vaikea samaistua. Hän kirjoittaa Tammisaaren vankileiriltä vuonna 1918 vaimolleen ja pienelle juuri kolme vuotta täyttävälle Veikko-pojalleen valittaen oloaan ja ennen kaikkea nälkäänsä. ”Olen niin heikkona käyny puutteesta niin, että tuskin enää jaksan nousta, Niin, että jos vielä jaksan odottaa, lähetät heti minulle ruokaa tai matkustat tänne Jenny hyvä, nyt on elämästäni kysymys.”

Häät ovat yksi elämän tärkeimmistä tapahtumista. Eila Hautsalo kertoo äitinsä Tyynen isälleen lähettämästä kirjeestä vuodelta 1928, jossa Tyyne pyysi isältään Jaakko Kajanderilta lupaa avioliittoon. Jaakko antaa kyllä siunauksensa avioliitolle, mutta ei itse pääse paikalle, ”sillä kesäaikana on aina niin tärkeetä olla lantahommissa”.

Näyttelyn kuvituskuva. Kuva: Postimuseon kuva-arkisto.

Julia Virtanen kirjoitti äidilleen 1982 rahapulassa ja pyysi avustusta hammaslääkärilaskua varten. Hän oli köyhä opiskelija ja aikeissa lähteä Prahaan opintomatkalle. Kirjeen loppuun hän laittaa vielä jälkikirjoituksen ”P.S. Olen vakuuttanut itseni Prahan matkalle, kuolemastani saa 50 000 (Sampo matkavakuutus no 7536932) mikäli hampaat korjataan turhaan”.

Mirva Linjama lähetti kirjeen, jonka oli saanut nykyiseltä puolisoltaan. Hän kirjoitti, että tänä kännyköitten aikana tuntuu ihmeelliseltä, että todella kirjoitimme toisillemme vielä 1995. Kirjeessä mies maalailee jo kauniisti hääpäivää, vaikka pari ei ollut edes kihlautunut.

Näyttelyn kuvituskuva. Kuva: Mielikuvittaja Tomi Aho.

Nuorta Marjattaa järkytti varmasti, kun hän sai ystävältään Marjalta vavisuttavan kirjeen 1967. Marja kertoi siskonsa jääneen auton alle. Entäpä miltä tuntuisi saada omalta pojalta toivoa täynnä oleva kirje, joka on päivätty rannikkopanssarilaiva Ilmarisen uppoamista 13.9.1941 edeltävänä päivänä?

Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -näyttelyn (14.2.2020-31.1.2021) kaikki 24 kuunneltavaa kirjettä on koottu Postimuseon ja Postin vuonna 2017 järjestämän Merkitykselliset kirjeet -keräyksen sadosta. Lisäksi fyysisessä näyttelyssä on esillä tunnettujen ihmisten kirjeitä Like Kustannuksen Timo Kalevi Forssin toimittamasta Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -kirjasta. Kirjasta löytyy myös Postimuseon keräyksen kirjeitä.

Kuva: Postimuseo, Jarmo Niinimäki.

Paitsi kuunnelmina niin kirjeet löytyvät verkosta lisäksi aukikirjoitettuina sekä kuvina. Postimuseo kannustaa ihmisiä kirjoittamaan kirjeitä #karanteenikirjeet -kampanjassa, josta on tietoa museon verkkosivuilla (www.postimuseo.fi > Näyttelyt > Unohtumattomia kirjeitä Suomesta).

Postimuseo on toistaiseksi suljettu koronaepidemian vuoksi.

Lähde ja teksti sekä kuvat:
Postimuseon tiedote 3.4.2020

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Uusi tietokanta verkossa postileimoista


Postimuseo on julkaissut verkkoon uuden tietokannan vanhoista postileimoista. Tietokanta sisältää nyt alkuvaiheessa yli 1500 leimapainannetta vuosilta 1893–1913. Verkkoaineisto tulee karttumaan lähitulevaisuudessa. Tietokanta löytyy osoitteesta www.postimuseo.fi/leimakirjat.

Vanhat postileimat ovat paitsi filateelisesti kiinnostavia, myös visuaalisesti kauniita jälkiä menneestä. Postimuseon arkistossa säilytetään leimakirjoja, joihin on koottu valmistettujen postileimasimien painanteet vuodesta 1893 aina 2000-luvun alkuun saakka.

Postimuseon uudessa postileimatietokannassa on leimapainanteita vuosilta 1893–1913 eli lähinnä venäläisleimojen aikakaudelta. Nikolainkaupungin (Vaasa) venäläisleimoja tietokannasta löytyy 11 erilaista; kyseessä on kolmikielinen leima, jossa kaupungin nimi on suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Turengin venäläisleima on kaksikielinen leima, jossa taajaman nimi on suomeksi ja venäjäksi; tietokannassa on tämä yksi Turenki-leima.

Tietokanta on koottu yhteistyössä leima-asiantuntija Kari Väkeväisen kanssa. Palvelu on vielä kehittelyvaiheessa ja siksi sen ominaisuudet voivat vielä muuttua.

Postimuseo ottaa myös ehdotuksia vastaan palvelun kehittämiseksi. Niitä voi lähettää osoitteeseen kirjasto(at)postimuseo.fi.

Lähde ja teksti:
Postimuseon tiedote 24.3.2020

Kuva:
#postimerkkeilija

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Janakkalan postihistoria on yllättävän monipuolinen keräilyalue


Kanta-Hämeen maakunnassa Hämeenlinnan seudulla sijaitsevan Janakkalan kunnan postihistorian kerääminen on antoisaa, koska keräilyalue ei ole liian laaja, mutta kuitenkin riittävän haastava ja erittäin mielenkiintoinen. Kyseessä on siis yllättävän monipuolinen keräilyalue.

Kirjattu kirje Janakkalasta 17.1.1962 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut samana päivänä. Postimerkit on mitätöity Janakkalan pyöröleimalla. Kuorella on lisäksi Janakkalan R-lipuke. Postimaksu 60 markkaa: kirje 1.6.1956–31.12.1962 30 markkaa + kirjaaminen 1.6.1956–31.12.1962 30 markkaa.

Noin 17 000 asukkaan kunta sijaitsee Hämeenlinnasta noin 15 kilometrin päässä, Tampereelle on matkaa noin 85 kilometriä, Helsinkiin matkaa on alle sata kilometriä ja Turkukin on vain noin 150 kilometrin päässä. Vuonna 1866 perustetun Janakkalan kunnan suurimpia työnantajia kunnan itsensä lisäksi ovat Kiipulasäätiö (koulutus- ja kuntoutuskeskus Turengissa), Kolmeks Oy (rakentaa pumppuja ja sähkömoottoreita Turengissa), Lidl Suomi Ky, Froneri Finland Oy (jäätelötehdas Turengissa), Tervakoski Oy (valmistaa paperia Tervakoskella) sekä Valio Oy (UHT-tehdas Turengissa).

Janakkalan naapurikuntia ovat etelässä Hausjärvi, Loppi ja Riihimäki sekä pohjoisessa Hämeenlinna. Kunnan taajamat ovat Turenki, Tervakoski, Leppäkoski ja Tarinmaana tunnettu kirkonkylä. Wikipedian mukaan Janakkalassa on 26 kylää, joista kaikissa ei ole luonnollisestikaan ollut postitoimipaikkaa. Janakkalan kunnan nimikkoeläin on ilves, joka on ollut pitkään kunnan vaakunassa symbolina, ja nimikkokukka on Hämeenkylmänkukka. Kunta tunnetaan myös mm. kartanoistaan, joita on noin 20 Hakoisten kartanosta Viralan kartanoon.

Turenki ja Tervakoski Janakkalan suurimmat taajamat


Turenki on Janakkalan kunnan suurin taajama, jossa asuu noin 7500 asukasta. Turenki tunnetaan muun muassa jäätelötehtaasta ja sen vieressä sijaitsevasta UHT-tehtaasta, vuonna 1998 sokerin tuotannon lopettaneesta sokeritehtaasta sekä Kalpalinnan laskettelukeskuksesta. Turenki on toiminut kunnan hallinnollisena keskuksena vuodesta 1917 alkaen, jolloin kunnantaloksi ostettiin Päivärinteen huvila. Kunnan hallinto siirtyi nykyiseen kunnantaloon vuonna 1963 rakennuksen valmistuttua. Taajamassa sijaitsee myös muita kunnan palveluja, kuten kouluja, päiväkoteja, terveyskeskus ja sairaala, vanhainkoti sekä kirjasto.

Paketti (kuvassa kyseisen paketin osoitekortti) Turengista 18.4.1921 Kotkaan, jonne paketti on saapunut 19.4.1921. Paketin on lähettänyt Wiralan Hiivatehdas ja paketti on sisältänyt 2,5 kg hiivaa. Postimerkit on mitätöity Turengin siltaleimalla. Tämän kohteen perusteella Turengissa on ollut samanaikaisesti käytössä sekä siltaleima että venäläisleima venäjä poiskaiverrettuna, koska jälkimmäinen oli käytössä 2.8.1921 saakka. Postimaksu 7 markkaa: paketti 1-3 kilogrammaa 1.2.1921–31.8.1942 7 markkaa.

Turenkiin perustettiin postitoimipaikka vuonna 1887. Tarkalleen ottaen 1. kesäkuuta, kun postitoimitus aloitti toimintansa. Jo seuraavana vuonna postitoimituksista tuli 1. luokan postitoimituksia. Postitoimipaikan nimenä 31. joulukuuta 1893 saakka ei ollut Turenki, vaan Turengi. 1. luokan postitoimituksista tuli vuonna 1920 taas postitoimituksia, joista puolestaan tuli postitoimistoja vuoden 1928 alussa. Turengin postitoimipaikka muuttui postikonttoriksi 1. maaliskuuta 1977. Nykyään taajamassa toimii asiamiesposti (R-kioski Keskuskuja). Lisäksi S-market Turengissa on Postin pakettiautomaatti.

Tervakoski on noin 4500 asukkaallaan Janakkalan kunnan toiseksi suurin taajama. Tervakoski tunnetaan erityisesti vuonna 1818 perustetusta paperitehtaasta, Puuhamaasta ja moottoritien päälle rakennetusta Linnatuulesta. Taajama rakentui aluksi nimenomaan paperitehtaan ympärille johtuen tehtaan suuresta työllistämisvaikutuksesta. Vuonna 1853 paperitehdas muutettiin koneelliseksi. Tervakoskella sijaitsevia kunnan palveluja ovat muun muassa koulut, päiväkodit, terveysasema, kirjasto ja uimahalli.

Vakuutettu kirje Tervakoskelta 20.11.1947 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut samana päivänä. Lähetys on vakuutettu 1450 markasta ja postimerkit on mitätöity Tervakosken siltaleimalla. Postimaksu 27 markkaa: kirje 21-125 grammaa 1.1.1947–31.12.1947 15 markkaa + kirjaaminen 1.1.1947–31.12.1947 10 markkaa + vakuuttaminen 1001-2000 markkaa 1.7.1945–30.6.1950 2 markkaa.

Tervakoskelle postitoimipaikka perustettiin vuonna 1928, kun postiasema I aloitti toimintansa 1. maaliskuuta. Ajatellen taajaman rakentumista vuonna 1818 perustetun paperitehtaan ympärille olisi voinut kuvitella, että ensimmäinen postitoimipaikka olisi perustettu Tervakoskelle jo aikaisemmin. Toimipaikka muuttui postitoimistoksi 1. kesäkuuta 1930. Nykyään Tervakoskella toimii asiamiesposti (Tervakosken Kemikalio).

Postitoimipaikkojen toimivaltuudet (1. luokan postitoimitus, postikonttori, postiasema I, jne.) antavat osviittaa siitä, kuinka paljon toimipaikan kautta on kulkenut postia. Ainakin ennen vuotta 1986 postitoimistojen ja postikonttoreiden toimivaltuudet määriteltiin postisäännöissä, kun taas Posti- ja telehallitus määräsi muiden toimipaikkojen valtuudet.

Leppäkoski tunnettiin tiiliteollisuudestaan


Leppäkosken kylässä asuu noin 500 asukasta. Kylä tunnetaan muun muassa kartanoistaan ja vuonna 1971 tiilien valmistuksen lopettaneesta tiilitehtaasta, seurakuntatalosta sekä kylässä virtaavasta Puujoesta. Suomen kansakoulun isä Uno Cygnaeus syntyi vuonna 1810 Leppäkosken kartanossa. Näyttelijä Ida Aalberg syntyi vuonna 1857 samaisen kartanon sivurakennuksessa. Leppäkosken kylän lähellä sijaitsee myös Vanantaan kartano, josta oli kotoisin Hämeenlinnaan Aulangon puiston perustanut Hugo Strandenskjöld.

Kirjattu kirje Leppäkoskelta 9.2.1949 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut samana päivänä. Postimerkit on mitätöity Leppäkosken venäläisleimalla venäjä poiskaiverrettuna. Postimaksu 30 markkaa: kirje 20 grammaan saakka 1.12.1948–30.6.1950 15 markkaa + kirjaaminen 1.12.1948–30.6.1950 15 markkaa.

Leppäkoskelle syntyi tiiliteollisuutta 1800-luvulla. Ensimmäinen tiilitehdas perustettiin lähelle Leppäkosken kartanoa ja tehtaalla oli oma rautatie. Seuraava tiilitehdas perustettiin vuonna 1860 ja sitä seuraava vuonna 1874. Vajaa sata vuotta myöhemmin kylässä toimi enää yksi tiilitehdas, jonka toiminta loppui vuonna 1971 konkurssiin.

Leppäkoskelle perustettiin postitoimipaikka vuonna 1880. Tarkalleen ottaen 1. kesäkuuta, kun 1. luokan postitoimitus aloitti toimintansa. Leppäkosken postitoimipaikka perustettiin päivälleen seitsemän vuotta aikaisemmin kuin Turengin postitoimipaikka. 1. luokan postitoimitus toimi Leppäkoskella kokeiluluontoisesti 31. toukokuuta 1882 saakka; jatkaen kuitenkin toimintaansa 28. lokakuuta 1882 eli jo noin viiden kuukauden kuluttua. Vuonna 1920 1. luokan postitoimituksista tuli postitoimituksia, niin myös Leppäkosken postitoimipaikasta. Postitoimituksista tuli puolestaan postitoimistoja vuoden 1928 alussa. Nykyään kylässä ei ole Postin omaa toimipaikkaa eikä asiamiespostia.

Kirje Leppäkoskelta 17.7.1958 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut samana päivänä. Postimerkki on mitätöity Leppäkosken pyöröleimalla. Kuorella on lisäksi maalaiskirjeenkantajan numeroleima 2601. Kohteesta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että postimerkki on Leppäkoskella syntyneen Ida Aalbergin 100-vuotissyntymäjuhlan kunniaksi julkaistu juhlamerkki. Postimaksu 30 markkaa: kirje 20 grammaan saakka 1.6.1956–31.12.1962 30 markkaa.

Ahtola, Harviala ja Heinäjoki


Janakkalassa ei ole sen nimistä kylää kuin Ahtola, mutta sen niminen postitoimipaikka on ollut. Googlaamalla löytyy esimerkiksi Janakkalan Ahtolan paikallissää, joten kyseessä on paikka Janakkalassa. Ahtolaan perustettiin 1. lokakuuta 1910 postipysäkki, josta tuli 1. elokuuta 1950 postiasema II. Postitoimipaikka lakkautettiin 1. tammikuuta 1975.

Harvialan kylä sijaitsee Turengista noin kuusi kilometriä Hämeenlinnaan päin. Kylä oli osa Suur-Vanajaa, kunnes se liitettiin Janakkalan kuntaan vuoden 1967 kuntamuutoksessa. Kylän välittömässä läheisyydessä virtaa Hiidenjoki. Harviala tunnetaan myös Harvialan kartanosta. Yksi kolmesta Janakkalan rautatieasemasta sijaitsi Harvialassa ja Harvialan kartanossa oli omia vetureita, joita oli parhaimmillaan yhtä aikaa kolme. Tänä päivänä kylässä on paljon uusia omakotitaloja ja se on erityisesti lapsiperheiden suosiossa, joten kylästä löytyy koulu ja päiväkoti.

Harvialaan perustettiin 1. elokuuta 1904 postipysäkki, josta tuli 1. toukokuuta 1920 postiasema I. Postitoimipaikka muuttui postitoimistoksi 1. elokuuta 1950. Siitä, koska Harvialan postitoimipaikka lakkautettiin, kirjoittajalla ei ole tietoa.

Heinäjoen kylä sijaitsee puolestaan Turengista noin viisi kilometriä Lammille päin (Lammi on nykyään osa Hämeenlinnaa). Kylässä on asukkaita noin 250 ja kylässä toimii ala-aste. Heinäjoen pohjoisosa kuului aikoinaan Vanajan kuntaan, joka lakkautettiin vuonna 1967.

Heinäjoelle perustettiin 1. kesäkuuta 1911 postipysäkki, joka lakkautettiin 1. lokakuuta 1934. Postitoimipaikka palasi toimintaan noin 12 vuotta myöhemmin, kun Heinäjoelle perustettiin postiasema II 1. huhtikuuta 1946. Lopullisesti Heinäjoen postitoimipaikka lakkautettiin 1. marraskuuta 1968.

Hyvikkälä, Janakkala ja Jokimaa


Hyvikkälä on noin 200 asukkaan kylä Länsi-Janakkalassa. Keskeinen rakennus kylässä on punaiseksi maalattu VPK:n talo. Hyvikkälän läpi virtaa Hyvikkälänjoki, joka kuuluu Janakkalan melontareitistöön. Kylässä on muutenkin paljon liikuntamahdollisuuksia, koska palokunnantalon vieressä on urheilukenttä, maasto on monipuolinen ja Hyvikkälänjoen rannalla on uimapaikka. Hyvikkälään perustettiin 1. maaliskuuta 1908 postipysäkki, joka lakkautettiin 1. huhtikuuta 1971.

Kirje Hyvikkälästä 25.10.1927 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut samana päivänä. Postimerkki on mitätöity Hyvikkälän postipysäkkileimalla. Kuorella on lisäksi Janakkalan venäläisleima venäjä poiskaiverrettuna. Postimaksu 1,50 markkaa: kirje 15.1.1926–30.11.1931 1,50 markkaa.

Janakkalaan, joka on siis kunnan nimi, perustettiin postiasema 1. maaliskuuta 1908. Postiasema muuttui postiasemaksi I 1. maaliskuuta 1948. Siitä, koska Janakkalan postitoimipaikka lakkautettiin, kirjoittajalla ei ole tietoa.

Jokimaan kylä sijaitsee Hausjärven kunnan rajalla eteläisessä Janakkalassa. Rajajokena toimii Puujoki. Asukkaita kylässä on noin 200. Jokimaasta tuli kylän virallinen nimi vuonna 1965, vaikka kylässä toiminut koulu tunnettiin Jokimaan kouluna jo vuodesta 1928 alkaen. Koulun toiminta loppui vuonna 1967.

Jokimaan postitoimipaikka perustettiin 1. huhtikuuta 1960 (postiasema II). Postitoimipaikan nimeksi muuttui 1. marraskuuta 1962 Mattilanmäki, josta tuli 1. heinäkuuta 1963 postiasema I. Nimi muuttui taas 1. maaliskuuta 1967, kun postitoimipaikan nimi vaihtui takaisin Jokimaaksi. Häme-Wiki tietää kertoa, että kylässä ollut postitoimipaikka lakkautettiin vuonna 1991. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin silloin kun postiaseman II nimi muuttui Mattilanmäeksi (1.11.1962) perustettiin postipysäkki Jokimaa-nimisenä. Postipysäkki vaihtoi nimensä Jokilaaksoksi 1. maaliskuuta 1967 eli samana päivänä kun postiaseman I nimeksi palautui Jokimaa. Jokilaakson postipysäkki lakkautettiin 1. toukokuuta 1970.

Mallinkainen, Rehakka, Saloranta ja Vähikkälä


Mallinkainen on kylä, joka sijaitsee yli kymmenen kilometriä itään Turengista. Kylässä sijaitsee Janakkalan suurin järvi Mallinkaistenjärvi ja asukkaita kylässä on noin 150-200. Mallinkalaisten kokoontumispaikkana toimii vuonna 1903 rakennettu ja vuonna 1974 lakkautettu koulu. Mallinkaistenjärven rannalla sijaitsee Janakkalan kunnan omistama Mallinkaisten leirikeskus. Mallinkaisille perustettiin postipysäkki 1. heinäkuuta 1912. Postipysäkki muuttui postiasemaksi II 1. syyskuuta 1952. Mallinkaisten postitoimipaikka lakkautettiin 1. tammikuuta 1975.

Kun puhutaan Rehakan kylästä, puhutaan yleensä myös Irjalan kylästä. Kylissä on yhteensä melkein sata asukasta ja ne ovat kumpikin rakentuneet samannimisten kartanoiden ympärille. Rehakan kylän halki on kulkenut keskiaikainen Meritie Turengista Raaseporiin. Vilkkaimmillaan kylien toiminta oli 1930–1950 -luvuilla. Postitoimipaikka (postipysäkki) Rehakkaan perustettiin vuoden 1938 alussa ja se lakkautettiin 1. helmikuuta 1969.

Kirjoittaja ei ole löytänyt käyttämistään lähteistä eikä edes googlaamalla sellaista paikkaa Janakkalasta kuin Saloranta. Se voisi olla Saloisten kylässä mahdollisesti sijainneen postitoimipaikan nimitys, koska kylän nimi on esiintynyt monessa eri muodossa: Salo, Salos, Salois, Salonpää, Salonen ja Saloinen. Kylä sijaitsee Turengista noin 15 kilometriä kaakkoon. Saloisten kylän tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta ainakin kylä on mainittu tuomiokirjassa 1300-luvulla.

Postikortti Salorannasta 31.12.1924 Högforsiin (Karkkila). Postikortti on lähetetty painotuotteena. Postimerkki on mitätöity Salorannan postipysäkkileimalla ja Turengin siltaleimalla. Postimaksu 30 penniä: painotuote 1.2.1921–14.1.1926 30 penniä.

Salorantaan perustettiin 1. heinäkuuta 1910 postipysäkki, josta tuli 1. elokuuta 1947 postiasema II. Postiasemaksi I postitoimipaikka muuttui 1. maaliskuuta 1962. Salorannan postitoimipaikka lakkautettiin 1. syyskuuta 1985.

Vähikkälä on noin 400 asukkaan kylä Lounais-Janakkalassa. Kesäasuntoja kylässä on noin 300. Vähikkälästä löytyy mm. yli 130-vuotias koulu sekä Vähikkälän maa- ja kotitalousseuran omistama Seuratalo. Vähikkälään perustettiin postitoimipaikka Valajärvi-nimisenä 1. tammikuuta 1967 (postiasema I). Valajärvi-nimi tulee samannimisestä järvestä, joka sijaitsee Janakkalan kunnan ja Hämeenlinnan kaupungin alueella Tammelan ylängöllä. Postitoimipaikan nimeksi muuttui Vähikkälä tasan kaksi vuotta myöhemmin eli 1. tammikuuta 1969. Siitä, koska Vähikkälän postitoimipaikka lakkautettiin, kirjoittajalla ei ole tietoa.

Keräisitkö sinäkin Janakkalan postihistoriaa?


Kuten tästä kaikesta voi päätellä, Janakkalan postihistorian kerääminen on yllättävän mielenkiintoista. Ja monipuolista, kun huomioi kunnassa käytössä olleet erilaiset posti- ja rautatieleimat. Useassa postitoimipaikassa on leimattu postilähetyksiä silta-, postipysäkki- ja pyöröleimoilla. Käytössä on ollut myös frankeeraus- ja erikoisleimoja. Maalaiskirjeenkantajien numeroleimoja löytyy useita Janakkala-yhteydellä. Venäläisleima on ollut Janakkalan, Leppäkosken ja Turengin postitoimipaikoissa. Harvialan violetin asemaleiman lisäksi tunnetaan Turengin musta asemaleima ja myös Leppäkoskella on ollut käytössä asemaleima. Kaksirenkaiset leimat ja rautateiden virkaleimat tunnetaan Leppäkosken ja Turengin postitoimipaikoista. Lisäksi Turengissa on leimattu postilähetyksiä kahdella erilaisella kuvioleimalla.

Janakkalan kunnan postitoimipaikoista Turenki on ainoa, jossa on ollut käytössä kuvioleimoja. Ehiöpostikortti Turengista 12.8.1894 Helsinkiin, jonne kortti on saapunut samana päivänä. Ehiöpostikortin arvomerkintä on leimattu Turengin kuvioleimalla numero 308. Kortilla on lisäksi Turengin ja Helsingin venäläisleimat. Postimaksu 10 penniä: postikortti 1.7.1875–3.10.1914 10 penniä.

Janakkalan postihistoriasta voi lukea tarkemmin tämän tekstin kirjoittajan Aapo Kortteen e-kirjasta Janakkalan postihistoriaa Leppäkoskelta Vähikkälään. Janakkalan kunnasta voi lukea tarkemmin kunnan verkkosivuilta (www.janakkala.fi), Janakkala-Seuran verkkosivuilta (http://janakkalaseura.fi) sekä Jarmo Peltolan kirjoittamasta kirjasta Pääradan ja kolmostien kunta.

(Teksti pohjautuu Aapo Kortteen kirjoituksiin Filatelisti-lehdessä vuonna 2015 (Turengin ja Tervakosken postihistoriasta 2/2015, Leppäkosken postihistoriasta 4/2015, ja Janakkalan postihistoriaa Ahtolasta Vähikkälään 8/2015) sekä em. kirjoituksissa lueteltuihin lähteisiin. Vuoden 2015 Filatelisti-lehdet ovat luettavissa Suomen Filatelistiliiton verkkosivuilla osoitteessa www.filatelisti.fi.)