tiistai 21. heinäkuuta 2020

#200


#postimerkkeilija -postimerkkilehdellä ja -blogilla on pieni juhlan paikka. Tämä on järjestyksessään 200. teksti ja lehden perustamisesta on kulunut melkein kaksi vuotta. Syyskuussa 2018 aloittanut #postimerkkeilija on saanut hyvän vastaanoton, mistä lehden toimitus on enemmän kuin kiitollinen. Jokainen lehti, blogi, sosiaalisen median tili, verkkosivusto, tms., joka kertoo siitä kuinka hienoja harrastuksia filatelia ja postikorttien keräily ovat, vie keräilyharrastusta eteenpäin.

Ajatus #postimerkkeilija -lehdestä ja -blogista lähti siitä, että Internetissä ei ollut tarpeeksi filateliasta ja postikorttikeräilystä kertovia suomenkielisiä sivustoja; ei varsinkaan sellaisia, joista myös Matti ja Maija Meikäläiset hyötyisivät. Melko usein sivustot menevät niin syvälle varsinkin filatelian yksityiskohtiin, että asia aukeaa vain pitkään postimerkkeilyä harrastaneille. Me filateliaa ja postikorttikeräilyä harrastavat olemme usein turhan vaatimattomia. Miksi emme suoraan sano, että harrastuksemme on loistava, fantastinen ja superhieno? Siksi #postimerkkeilija on perustamisestaan lähtien kertonut, että ”Postimerkkeily on POP! Philately is POP!”.

Nyt on 200 tekstiä takana ja toivottavasti vielä monta sataa tekstiä edessä! Muistanette, että tätä lehteä ja blogia tehdään vapaa-ajalla ilman minkäänlaista korvausta. Siksi olisi erittäin tärkeää saada palautetta teksteistä sekä ehdotuksia uusista teksteistä; voitte jopa kirjoittaa itse, kunhan teette sen omalla nimellä ja kunhan teksti liittyy edes jollain tavalla postimerkkeilyyn tai postikortteihin. #kerailynilo -osioon voi kirjoittaa myös muusta keräilystä.

Tunnisteiden perusteella teksteissä eniten esiintyneitä aiheita ovat #postimerkkeilija, Ahvenanmaa, blogi, filatelia, joulu, keräily, näyttely, Posti, postihistoria, postikortit, postimerkkeily, postimerkkilehti, postimerkkinäyttely, Postimuseo, Suomi, uudet postimerkit ja Åland Post. Uusista postimerkeistä on kirjoitettu 42 kertaa. Suosituimmat tekstit ovat käsitelleet mm. vuoden 2019 postimerkkitapahtumia Suomessa ja ulkomailla, postihistoriaa, jossa sukelletaan postilähetysten syövereihin, leimauskulttuurin muutosta sekä Ison-Britannian kirjattua postia.

#postimerkkeilija -lehteä toimittaa janakkalalainen filatelisti ja keräilijä Aapo Korte. Hänelle myönnetyt merkittävimmät tunnustukset filateelisista ansioista ovat hopeinen Pro Philatelia -mitali 2007, Hämeenlinnan Postimerkkikerhon pöytästandaari 2007 ja hopeoitu pronssinen Pro Philatelia -mitali 2002. Hämeenlinnan Postimerkkikerhon vuoden filatelistina hänet palkittiin 1999 ja Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osaston nuoren postimerkkeilijän kiertopalkinnon hän sai haltuunsa vuonna 1993. Kuva: Niina Romström-Korte.

Kiitos kaikille teille, jotka olette löytäneet #postimerkkeilija -lehden! Lehteä (blogia) on käyty lukemassa jo yli 17 000 kertaa (sivun näytöt yhteensä) eli keskimäärin noin 800 kertaa kuukaudessa. Kertokaa toki tästä postimerkkilehdestä ja blogista muillekin; edistetään yhdessä filateliaa ja postikorttien keräilyä! Muistakaa myös, että #postimerkkeilija on Twitterissä: tili on @merkkeilija ja tunnisteet ovat #postimerkkeilija ja #kerailynilo.

Voit kertoa filateliaan tai postikortteihin liittyvästä uutisesta, kuten uusista postimerkeistä, tulevasta postimerkkinäyttelystä tai postikorttitapahtumasta, uusista postikorteista taikka postimerkkihuutokaupan tuloksista, lähettämällä toimitukselle sähköpostia osoitteella postimerkkeilija(at)gmail.com. Muuhun keräilyyn liittyen voit lähettää toimitukselle sähköpostia osoitteella kerailyn.ilo(at)gmail.com. Toimituksella on oikeus muokata tms. sille lähetettyä aineistoa tai olla kokonaan julkaisematta saamaansa aineistoa.

Kiitos erityisesti kaikille teille, jotka olette kirjoittaneet #postimerkkeilija -lehteen tai muuten vaikuttaneet lehden sisältöön! Lehden toimituksen eli Aapo Kortteen jälkeen eniten kirjoituksia on Jarmo Nousiaiselta, mistä hänelle suuri kiitos. Sisältöön voitte vaikuttaa kommentoimalla yksittäistä tekstiä tai lähettämällä sähköpostia (esimerkiksi oman kirjoituksenne): postimerkkeilija(at)gmail.com tai kerailyn.ilo(at)gmail.com.

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Kirja Suomen postilaitoksen kiertokirjeistä vuosilta 1820–1828


Suomen Filatelistiliiton kustantama ja julkaisema Postin kiertokirjeitä 1820–1828 -kirja (ruotsiksi Postens cirkulär 1820–1828) esittelee Suomen postilaitoksen kiertokirjeitä syyskuusta 1820 vuoden 1828 loppuun saakka. Kiertokirjeillä postilaitos ohjeisti eri puolilla Suomea toimivia postitoimipaikkoja, joten ne antavat hyvän kuvan postilaitoksen toiminnasta ko. ajanjaksona.

Postin kiertokirjeitä 1820–1828 -kirjaa on painettu ainakin 250 kappaletta, koska kuvassa oleva kirja on numero 137/250. Kyseessä on kahdeksas teos Suomen Filatelistiliiton Tutkimuksia-sarjassa.

106-sivuisen kirjan johdanto on suomeksi ja ruotsiksi, kun taas kiertokirjeet ovat alkuperäiskielellään eli ruotsiksi. Teoksesta olisi saatu luettavampi ja käytännöllisempi, jos kiertokirjeet olisi käännetty suomeksi; lisäksi osaan kiertokirjeistä sisältyneet laajat postitaksataulukot on jätetty pois. Kirja on painettu vuonna 1987.

Teokseen sisältyvät kiertokirjeet ovat esifilatelian ajalta; esifilatelia tarkoittaa postihistoriaa ennen postimerkkien aikaa. Kiertokirjeistä löytää tietoa mm. postimaksuista muualle Eurooppaan (esimerkiksi kirje Berliiniin on maksanut 82 ja puoli kopeekkaa). Mielenkiintoinen on myös luettelo tavaroista, joita ei saanut lähettää postissa Suomesta Venäjälle, kuten ”Barnleksaker af alla sorter” (kaikenlaiset lasten lelut) ja ”Speglar och Spegelglas” (peilit ja peililasi).

Lähde:
Suomen Filatelistiliitto ry: Postin kiertokirjeitä 1820–1828 Postens cirkulär, Tutkimuksia 8 Forskningar, Lahti 1987

torstai 9. heinäkuuta 2020

Suomen tuotteliaimman postimerkkitaiteilijan Signe Hammarsten Janssonin töistä verkkonäyttely


Postimuseo on avannut verkkonäyttelyn, joka esittelee taiteilija Signe Hammarsten Janssonin eli Hamin (1882–1970) laajaa postimerkkituotantoa. Tänä vuonna hänen kuolemastaan tulee kuluneeksi 50 vuotta. Näyttely esittelee toteutettujen luonnosten ohella toteutumattomia ja vaihtoehtoisia suunnitelmia. Ham tunnetaan myös taiteilija Tove Janssonin äitinä.

Turun kaupungin 700-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin kolme postimerkkiä vuonna 1929. Ne olivat Suomen ensimmäiset postimerkit, joissa oli muu kuva-aihe kuin vaakunaleijona, ja ne suunnitteli Signe Hammarsten Jansson. Pelkistetyissä kohopainomerkeissä aiheen juhlavuus ja kaupungin historiallinen merkitys tuodaan esiin kohteiden monumentaalisella esitystavalla.

Hamin tuotanto jatkui 1920-luvulta 1960-luvun alkupuolelle ja hän on edelleen eniten postimerkkejä suunnitellut taiteilijamme. Postimerkkien suunnittelussa käytettiin vielä 1930-luvulla useita eri suunnittelijoita, mutta vuosikymmenen jälkipuolella ja 1940-luvulla Ham vastasi pääasiassa suomalaisten postimerkkien muotoilusta.

– Erityisesti hänen lukuisat eläin- ja kasviaiheiset merkkinsä olivat pidettyjä ja tunnustettuja jo aikanaan ja lukeutuvat edelleen hänen tuotantonsa parhaimmistoon, kertoo Postimuseon kokoelmapäällikkö Pirjo Mattila.

Vuonna 1926 julistetulla suunnittelukilpailulla haettiin uutta ulkoasua sekä pienempien arvojen vaakunamerkeille että isompien arvojen suurempikokoisille kuvamerkeille. Niiden lisäksi pyydettiin ehdotuksia lentopostimerkeiksi, joita ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Ham osallistui kilpailuun useammalla nimimerkillä, mm. Lohi, Touriste ja P. B. 1638. Osa ehdotuksista sijoittui kärkijoukkoon, mutta ei kuitenkaan sijoittunut palkintosijoille.

Ham teki myös kuvitustöitä ja kirjankansia usealle kustantajalle sekä pilapiirroksia ja karikatyyrejä suomen- ja ruotsinkielisiin lehtiin. Avioiduttuaan kuvanveistäjä Viktor Janssonin kanssa ja muutettuaan Suomeen hänestä tuli Suomen Pankin Setelipainon ensimmäinen palkattu postimerkkitaiteilija.

Virallisesti Ham jäi eläkkeelle Setelipainosta 1952, mutta hän jatkoi postimerkkien suunnittelua sen jälkeen vielä kymmenen vuotta. 1950-luvulla hän keskittyi tuberkuloosimerkkien ja Punaisen Ristin merkkien suunnitteluun.

Hyväksytty luonnos yhdestä 16. marraskuuta 1953 julkaistun tuberkuloosimerkkien sarjan postimerkistä.

Verkkonäyttely löytyy osoitteesta: www.postimuseo.fi/ham. Hamin tuotantoa voi ihailla myös Postimuseon Viestinviejät-näyttelyssä museokeskus Vapriikissa.

Lähde ja teksti sekä kuvat:
Postimuseon tiedote 29.6.2020

torstai 2. heinäkuuta 2020

#kerailynilo: Musiikin ja elokuvien keräilystä


Koska #postimerkkeilija -lehti haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa filateliassa ja postikorttien keräilyssä, lehdessä ilmestyy välillä tekstejä muusta keräilystä tunnisteella #kerailynilo. #kerailynilo -osion sähköpostiosoite on kerailyn.ilo(at)gmail.com.

Postimerkkien, -korttien ja -leimojen lisäksi kerään myös musiikkia ja elokuvia. Seuraavassa kerron hyväksi havaitsemistani kanavista sekä tiedon että itse tallenteiden hankkimiseksi. Nämä kanavat ovat ehkä monelle jo tuttuja. Jos haluat kertoa jonkin hyvän keräilyvinkin, jota tässä kirjoituksessa ei mainita, voit tehdä sen jättämällä kommentin tekstin alle.

Jos olet kiinnostunut jonkin artistin, näyttelijän tai elokuvaohjaajan tuotannosta, ensimmäiseksi kannattaa googlata hänen nimellään ja katsoa, onko hänellä kotisivuja ja onko siellä diskografiaa tai filmografiaa. Aika usein sellainen löytyy, mutta tiedot saattavat olla puutteellisia. Fanien ylläpitämiltä www-sivuilta löytää usein täydentävää tietoa.

Seuraavana vaiheena voisi olla tiedonhaku paikallisen kirjaston kokoelmista, sillä sitä kautta voi päästä tutustumaan tuotantoon tarkemmin ja vieläpä ilmaiseksi. Suomen tekijänoikeuslain (12 §) mukaan julkistetuista teoksista eli esimerkiksi CD-levystä saa valmistaa muutaman kappaleen yksityiseen käyttöön. Kopiointi ei edellytä teoksen omistamista, joten kopioida voi myös lainaksi saatua aineistoa. Jos et löydä jotain tiettyä tallennetta paikallisen kirjaston kokoelmista, voit kokeilla kirjaston kaukopalvelua. Kotimaiset kaukolainat maksavat yleensä pari kolme euroa per laina.

Tietoa kotimaisten artistien levytyksistä tarjoavat kaksi mainiota tietokantaa: vuoteen 1999 asti Fenno (https://fenno.musiikkiarkisto.fi) ja vuodesta 2000 eteenpäin Kansalliskirjaston hakupalvelu Finna (https://kansalliskirjasto.finna.fi – rajaa aineistotyypiksi äänite). Kansainvälisistä tietokannoista mainittakoon Discogs (www.discogs.com), joka toimii myös myynti- ja ostofoorumina, sekä All Music (www.allmusic.com). Minusta on ollut jännää löytää artisteilta paljon sellaisia lauluja, joita ei ole julkaistu heidän albumeillaan. Olen tehnyt niistä omatekoisia kokoelmalevyjä.

Espanjankielisiä versioita Abban lauluista on sittemmin julkaistu CD-muodossakin, mutta alun perin ne julkaistiin tämännäköisellä LP-levyllä vuonna 1980. Taiska levytti englanninkieliset versiot lauluista Boogie mies ja Haltin häät vinyylisinglelle, joka julkaistiin Japanissa vuonna 1977 pidettyjä musiikkifestivaaleja varten. Single on keräilyharvinaisuus.

Kotimaisista elokuvista tietoa tarjoaa Elonet (https://elonet.finna.fi) ja koko maailman elokuvista Internet Movie Database (www.imdb.com).

Kun olet kerännyt riittävästi tietoa ruvetaksesi tekemään hankintoja, kotimaisista foorumeista suosituimpia lienevät www.huuto.net ja www.tori.fi. Jos löydät etsimäsi DVD-elokuvan kotimaiselta myyntifoorumilta, sen aluekoodi (englanniksi region code) on todennäköisesti 2, jolloin DVD-levy toimii Suomessa myytävissä DVD-soittimissa. Tämä kannattaa kuitenkin varmistaa tuotekuvauksesta tai tarvittaessa myyjältä. Kotimaisten antikvariaattien www-sivuilla kannattaa myös käydä.

Eri maissa on vastaavia foorumeja, esimerkiksi Ruotsissa Tradera ja Saksassa Hood. Niillä seikkaillessa kannattaa muistaa, että myyjä ei välttämättä ole halukas postittamaan ulkomaille, mutta kysyä toki aina voi. Jos myyjä suostuu tähän, postikulut voivat olla huomattavat, erityisesti LP-levyjen tapauksessa. Saksasta olen tilannut paljon sekä musiikkia että elokuvia käytettynä edullisesti Medimops-nimiseltä yritykseltä. Digitaalisesti olen ostanut musiikkia iTunes-palvelusta, jota ollaan nyt kuulemma vähitellen poistamassa käytöstä.

Kansainvälisesti tunnetuin verkkokaupan foorumi lienee eBay (www.ebay.com), jolla on myös kansallisia alasivustoja, esimerkiksi Britannian www.ebay.co.uk ja Saksan www.ebay.de. Mieleni tekee mainita vielä toistamiseen tuo DVD-levyjen aluekoodiasia. Saatat hyvinkin löytää eBaysta etsimäsi elokuvan hyvinkin edulliseen hintaan, mutta jos levyn aluekoodi on joku muu kuin 2, todennäköisesti et pysty katsomaan sitä DVD-soittimellasi. Esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Kanadan aluekoodi on 1.

Toinen varoituksen sana koskee dubattuja elokuvia, joihin me suomalaiset emme ole tottuneita lukuun ottamatta lapsille suunnattuja elokuvia. Saksan, Italian, Ranskan ja Espanjan elokuvamarkkinoilla dubataan lähes kaikki vieraskieliset tuotannot; Venäjällä ääninäyttelijä puhuu repliikit alkuperäisen äänen päälle. Kannattaa siis tutkia tuotekuvaus tarkoin ennen ostamista, ettei tule pettymystä.

Kun teet hakuja esimerkiksi eBayssa, voit yleensä järjestää hakutulokset siten, että ensimmäisenä näet tuotteen, jonka hinta ja postikulut ovat sinulle edullisimmat. Lisäksi voit säästää rahaa tutkimalla, löytyisikö samalta myyjältä useampi sinua kiinnostava tuote samoilla postikuluilla tai ainakin edullisemmin postikuluin kuin ostaessasi tuotteita usealta myyjältä. Tinkiäkin voi, vaikka me suomalaiset taidamme olla siinä aika huonoja.

Jarmo Nousiainen

(Teksti ja kuva: Jarmo Nousiainen)