sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Grönlannin helmikuun postimerkkijulkaisut – vanhoista seteleistä kaloihin


Grönlannin posti julkaisi helmikuussa 2021 yhteensä neljä postimerkkijulkaisua. Grönlannin postimerkkeihin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.stamps.gl. Vuoden 2021 muut julkaisut ilmestyvät 8.6., 12.8., 17.9. ja 9.11.


22. helmikuuta ilmestyneissä postimerkeissä yhtenä aiheena on vanhat grönlantilaiset setelit. Kyseessä on seteleitä esittelevän sarjan viides ja viimeinen julkaisu, jonka kaikki merkit on piirtänyt ja kaivertanut taiteilija Bertil Skov Jørgensen. Tänä vuonna aiheena on sadan kruunun seteli vuodelta 1953, jonka kuvassa on Grönlantia tutkinut Knud Rasmussen (1879–1933). Postimerkin lisäksi ilmestyi pienoisarkki.


Helmikuun 22. päivän toisen julkaisun (kaksi merkkiä) aiheena on koulusäästökupongit, jotka tulivat koko saaressa käyttöön vuonna 1957. Postimerkkien graafinen suunnittelu on Nina S. Kreutzmannin käsialaa.


Kolmas julkaisu on lisämaksullinen postimerkki, jonka on taiteillut Bolatta Silis-Høegh. Lisämaksulla tuetaan Tanskassa olevia neljää ns. Grönlanti-taloa, jotka sijaitsevat Aalborgissa, Aarhusissa, Kööpenhaminassa ja Odensessa. Postimerkin lisäksi ilmestyi pienoisarkki.


Grönlannin vesien kalat ovat aiheena helmikuun 22. päivän neljännessä julkaisussa. Merkeissä ja pienoisarkissa esittäytyvät rasvakala (englanniksi lumpsucker) ja grönlanninhai (englanniksi Greenland shark), joka on Wikipedian mukaan holkeri eli jäähai. Julkaisu on taiteilija Martin Mörckin käsialaa.

Lähteet:
POST Greenland Filatelia: Greenland Collector -lehti 1/2021
POST Greenland Filatelia: https://www.stamps.gl/en -sivusto (28.3.2021)
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org), artikkeli Holkeri (kala) (28.3.2021)

Kuvituksena olevat postimerkit:
POST Greenland Filatelia

perjantai 26. maaliskuuta 2021

Omakuvamerkkien keräily onnistunee tiukalla rajauksella


Omakuvapostimerkillä tarkoitetaan pääsääntöisesti yksityisen asiakkaan itse tuottamalla kuva-aiheella julkaistua, postitukseen kelpaavaa merkkiä, vaikkakin niitä on julkaissut myös Posti itse.

Tähän kirjoitukseen olen tarkistanut omakuvamerkkien historiaa ja taustatietoja Wikipediasta, LaPe-postimerkkiluetteloista sekä Postin verkkokaupan sivuilta. Mukana olevat skannatut kuvat ovat kaikki omista kokoelmista. HUOM! Kuvien skannaukseen ja editointiin liittyvien teknisten haasteiden takia ne kaikki eivät ole samoissa mittasuhteissa toisiinsa ja joku nurkka on saattanut leikkautua pois. Merkit itsessään ovat moitteettomassa kunnossa.

Historiaa


Omakuvapostimerkin historia alkaa vuosituhannen alusta, digitaalisen painotekniikan kehittymisen myötä. Marraskuussa 2000 asiakkailla oli Postimerkkimessuilla mahdollisuus kuvauttaa itsensä ja saada oma kuvansa joulupostimerkin viereen. Tällaisia merkkejä omistan pari erilaista, joissa siis kuvat ovat Joulupukin Pääpostin aiheella.

Joulun 2000 omakuvamerkki, kaksi eri versiota. Kuva: Jukka Konttinen.

Valuutta vaihtui markasta euroon vuonna 2002. Toukokuussa 2003 alkoi nykyisen kaltainen suomalaisten omakuvapostimerkkien tuotanto, kun yritykset saivat mahdollisuuden tilata 1. luokan postimerkkejä omilla kuva-aiheilla. Tällöin myös julkaistiin Postin oma yrityspostimerkki, jonka kuva-aiheena oli pikkuenkeli Amor. Vuosina 2003–2011 ilmestymispäivänä Postin virallisista omakuvapostimerkeistä on julkaistu myös ensipäivänkuori, jossa on ollut samanaiheinen erikoisleima.

Maaliskuusta 2004 alkaen mahdollisuus omakuvapostimerkkien teettämiseen tarjottiin myös kuluttajille. Keräilijöitä varten Posti julkaisi kaksi postimerkkiä. Vuonna 2008 Posti julkaisi ensimmäisen omakuvapostimerkkitekniikalla tuotetun postimerkkipainoksen, joka ei kuulunut postimerkkien varsinaiseen vuosittaiseen julkaisuohjelmaan. Ensimmäisten merkkien kuva-aiheina oli Idols-kilpailun osallistujia. Itse omistan näistä pari kappaletta. Esimerkiksi nykyään kestosuosioon yltäneen laulajan Anna Puun merkki löytyy näistä. Se on vielä hankkimatta.

Idols-laulajakilpailun osallistujat Koop Arponen ja Pete Parkkonen omakuvapostimerkeissä vuodelta 2008. Kuva: Jukka Konttinen.

Vuodesta 2009 alkaen Posti on Postimerkin Päivän yhteydessä julkaissut ja myynyt omakuvamerkkejä yhdistysten paikallisista aiheista. Nämä on luetteloitu LaPessa vuoteen 2015 asti ja olen niitä kerännyt, mieluiten paikkakunnan osoittavalla loistoleimalla. Syy, miksi Postimerkin Päivän omakuvapostimerkkien LaPe-luettelointi vuoden 2015 jälkeen loppui, ei ole tiedossa ja ehkä voisin joskus itse kerätä ja ylläpitää sellaista luetteloa.

Vuonna 2011 Suomen toisen jääkiekon maailmanmestaruuden myötä Posti julkaisi omakuvamerkin Mikael Granlundin tekemästä hienosta ”ilmaveivi”-maalista semifinaaliottelussa, jonka Suomi voitti Venäjää vastaan 3-0. Seuranneen finaalin Suomi voitti Ruotsia vastaan murskalukemin 6-1. Jääkiekkoaihe oli myös vuorossa 2016, kun Suomi voitti nuorten jääkiekon maailmanmestaruuden Helsingin Hartwall Areenalla. Vuoden 2019 jääkiekkokullasta löytyy “Torilla tavataan” -aiheinen nollaeuro-seteli, jonka myös omistan.

Hieno urheiluaiheinen omakuvapostimerkki on myös Sotshin 2014 hiihdon parisprintin olympiakultamitalista julkaistu merkki, jossa poseeraavat voittajat Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi.

Omakuvapostimerkit jääkiekkoilija Mikael Granlundin ”ilmaveivistä” vuodelta 2011, nuorten jääkiekon maailmanmestaruudesta vuodelta 2016 sekä Sotshin olympialaisten 2014 hiihdon parisprintin olympiakullasta. Kuva: Jukka Konttinen.

Lokakuusta 2011 alkaen vuoden 2016 loppuun oli mahdollista tilata myös 2. luokan omakuvapostimerkkejä. Itse en ole tällaisia jälleenmyynnissä nähnyt. Elokuuhun 2013 asti omakuvapostimerkkejä myytiin 20 kappaleen arkeissa, kunnes se pienennettiin määrään kymmenen kappaletta per arkki.

Åland Post julkaisee myös henkilökohtaisia postimerkkejä Ahvenanmaalla, nimellä Minun postimerkkini (ruotsiksi Mina Frimärken). Itse en ole niitä vielä kerännyt, tosin muutamia löytyy toisten erien mukana tulleina.

Rahallisesti arvokkain omakuvamerkki lienee edelleen jääkiekkoilija Aleksander Barkovista TamCollect 2019 -keräilytapahtumaan julkaistuna, jonka kuva omasta kokoelmastani löytyy aiemmasta kirjoituksestani Intohimona ”uusi pää”. Siitä julkaistiin 500 kappaleen painos. Sitä näkee jälleenmyynnissä hintaan 100-400 euroa, kun juuri ilmestymisensä jälkeen siitä maksettiin Hellmanin huutokaupassa yli 600 euroa. Mainita voi myös NHL:ssä kiekkoilleen leijonalegenda Jari Kurrin omakuvapostimerkin vuodelta 2004, josta omistan kaksi eri versiota, molemmat kuorella.

Omakuvapostimerkit jääkiekkoilija Jari Kurrista kirjekuorella, vuosi 2004. Kuva: Jukka Konttinen.

Oma keräily ja rajaaminen


Olen kerännyt omakuvamerkkejä muutaman vuoden. Niitähän on julkaistu vähintään kymmeniä tuhansia, joten niitä on mahdoton kerätä kaikkia. Siksi on pakko tehdä rajauksia. LaPe-luetteloissa julkaistuja merkkejä (edellä luetellut Postin julkaisemat omakuvamerkit sekä Postimerkin Päivien merkit 2009–2015) olen kerännyt.

Postimerkin Päivinä 2009, 2014 ja 2021 julkaistuja omakuvapostimerkkejä. Kuva: Jukka Konttinen.

Toinen keräilyn rajausperiaate minulla on ollut sellainen paikkakuntaisen aiheen sisältävä omakuvamerkki, jossa on saman paikkakunnan leimaus. Oma paikkansa sydämessäni on Tampereen ja Oulun seudun kohteilla.

Tampereen Filatelistiseuran julkaisema postimerkkisarja Suomessa rakennetuista lentokonemalleista. Kuva: Jukka Konttinen.

Erityisen hienoja ovat ns. maksimikortit, joissa on omakuvapostimerkki, leima ja kortti kaikki samasta aiheesta. Kortti on saattanut olla peräisin Filatelistiliitolta, joka nykyään organisoi Postimerkin Päivää, joka vuosi ystävänpäivän tienoilla helmikuussa. Tapahtumasta voi lukea tarkemmin Filatelistiliiton nettisivuilta ja Filatelisti-lehdestä.

Vuosien 2013 ja 2020 Postimerkin Päivien omakuvamerkki-maksimikortit Riihimäeltä ja Joensuusta. Kuva: Jukka Konttinen.

Samoin olen kerännyt urheiluaiheisia, kuten ralli ja jääkiekko, sekä musiikkiaihetta. Tuskin koskaan tulen keräämään yksityisten henkilöiden vaikkapa lemmikkieläimistään tai sukujuhliensa kutsukirjeisiin julkaisemia merkkejä, vaikka niitäkin keräilymyynnissä on.

Omakuvapostimerkit Jyväskylän rallista, Apulanta-yhtyeestä sekä iskelmälaulaja Seppo Tammilehdolta itseltään tilattu merkki. Kuva: Jukka Konttinen.

Yksi mielenkiintoinen aihe on vuoden 2016 Vaakunat eli kuntien vaakuna-aiheilla Postin julkaisemat merkit, yhteensä 72 kappaletta. Postituoreena minulla on ne kaikki, mutta olen yrittänyt kerätä ne myös paikkakuntakohtaisilla nappiloistoleimoilla. Niitä on minulla 11 kappaletta ja en tiedä, voiko kaikista enää edes saada leimattua versiota. Esimerkiksi Valkeakoskelta se ei enää onnistunut, kun kävin kysymässä asiaa paikallisen Citymarketin kumppanipostista.

Omistamani paikkakunta-loistoleimatut omakuvapostimerkit vuonna 2016 julkaistusta Vaakunat-sarjasta. Ylin rivi: Jyväskylä, Pudasjärvi, Pirkkala ja Oulu. Keskimmäinen rivi: Sastamala, Helsinki, Pieksämäki ja Pori. Alin rivi: Tampere, Rovaniemi ja Lahti. Kuva: Jukka Konttinen.

Suomen itsenäisyyden juhlavuotena 2017 julkaistiin marsalkka Mannerheimista omakuvapostimerkki, josta keräilymielessä löytyy kaksi eri versiota, toisen kuvassa Suomen kartassa näkyy mukana Ahvenanmaa, toisessa ei.

Oma kummajaisensa on marraskuussa 2020 julkaistu "Box by Posti" -kotimaan ikimerkki, jota ei voi ostaa muualta kuin Helsingin Kaivokadun samannimisestä palvelupisteestä. Koronaepidemian takia tilasin siitä kymmenen kappaleen arkin paikallisen ystävän avustuksella.

Esimerkiksi oman valokuvan voi ladata Postin verkkokaupan omakuvamerkin palveluun. Digikameroilla ja kännyköillä asia hoituu näppärästi ja vanhan paperikuvan tai negatiivinkin voi skannata digimuotoon. Kuva painetaan tarrapohjaiseen postimerkkiin asiakkaan palvelusta valitsemalle postimerkkipohjalle. Ladattujen kuvien tulee sopia suomalaisten postimerkkien kuvamaailmaan. Merkin tilaaja vastaa siitä, että hänellä on postimerkkiin haluamansa kuvan käyttöoikeus. Postin sivuilta voi hoitaa tilausmäärän ja maksun ja valmiit merkit (kymmenen kappaleen arkkeina) tulevat kirjeenä. Valmis postimerkki kelpaa postitukseen kotimaan ikimerkkinä. Lopuksi esimerkkinä vielä omista perhosaiheisista valokuvista julkaisemani merkit, joiden "ensipäivä" oli helmikuussa 2020.

Perhosaiheisia omakuvapostimerkkejä omista valokuvista (nokkosperhonen ja loistokultasiipi). Kuva: Jukka Konttinen.

Painotekniikan suhteen on hieman toivomisen varaa, sillä omakuvamerkin jälki on varsin tummaa. Tilatessa tämä kannattanee kompensoida kuvankäsittelyn avulla kirkkautta nostamalla.

Edellä esitettyjen esimerkkien runsaudesta voi päätellä, että omakuvapostimerkkien keräilyn rajaus on haasteellista, mutta siitä huolimatta yrittämisen arvoista. Filatelian perinteisiin asialla on yhteyttä siten, että kuorelle tai kortille kauniisti loistoleimatut, postin kuljetuksessa olleet kohteet ovat kiinnostavia.

Omakuvapostimerkit ovat nykyajan tarrapohjaisia tuotteita, joiden irrottamisessa kuorelta voi epäonnistua pilaten merkin. Olen itse jättänyt kuorelta leikatut merkit pesemättä.

Postimerkkien huutokaupoista näkee, että muitakin kiinnostuneita omakuvapostimerkeistä löytyy. Usein tiettyjen samojen keräilijä-nimimerkkien kanssa käydään kisaa. Epäilen, että jos panisi huutokauppaan siististi ja järjestelmällisesti kerätyn ja paikkakunta-loistoleimatun kokoelman omakuvapostimerkkejä, niin hyvän hinnan siitä voisi saada.

Viimeisten Postimerkin Päivien aikana olen lähestynyt siihen osallistuvia filatelian yhdistyksiä sähköpostilla ja tilannut merkit ja kortin, jos sellaisia ovat julkaisseet. On ollut hauska ja yhdistävä kokemus jutella harrastuksesta filatelistien kanssa eri puolilta Suomea.

Jukka Konttinen

(Teksti ja kuvat: Jukka Konttinen)

perjantai 19. maaliskuuta 2021

Postimuseo kerää omakuvapostimerkkejä ja tarinoita niiden takana


Postimuseo on avannut keräyksen omakuvapostimerkeistä nettisivuilleen. Tarkoituksena on kartuttaa museon kokoelmia ja nähdä millaisia merkkejä on teetetty ja miksi. Tarinat merkkien takana kiinnostavat.


Omakuvapostimerkkejä näkee harvoin niiden henkilökohtaisuuden takia. Vain pieni osa on myynnissä ja painokset ovat tavallisesti melko pieniä. Omakuvamerkeissä on usein oivalluksia ja taustalla saattaa olla tarkkaan mietitty ajatus tai käyttötarkoitus. Merkkejä on monesti teetetty useampia tai suunniteltu kokonainen lähetys aiheeseen liittyen. Joiltain saattaa löytyä omakuvamerkkien sarja tai laajempi kokoelma omia merkkejä.

– Omakuvapostimerkkejä on voinut teettää 2003 alkaen. Meillä on kokoelmissamme omakuvamerkkejä, mutta nyt haluamme laajentaa aineistoamme. On mielenkiintoista nähdä ovatko merkkien aiheet pysyneet samoina. Nyt keräämme myös tarinoita omakuvamerkkien takana, koska ne luovat merkityksellisyyttä, kertoo kokoelmapäällikkö Pirjo Mattila.

Keräysaineisto esille


Postimuseo tallentaa omakuvakuvamerkit tarinoineen arkistoon ja koostaa aineistosta esittelyn Viestinviejät-näyttelyyn Tampereelle museokeskus Vapriikkiin ja verkkosivuille.


Osallistuminen keräykseen


Keräykseen ja näyttelyyn voi osallistua lähettämällä Postimuseon nettisivujen kautta kuvan omakuvamerkistä ja kertomalla siihen liittyvän tarinan. Postimuseo ottaa yhteyttä niihin, joiden merkit soveltuvat näyttelyyn. Keräyslomake on Postimuseon nettisivuilla: www.postimuseo.fi/omakuvapostimerkit.

Keräykseen osallistuneiden kesken arvotaan viisi kappaletta Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -kirjoja ja postimerkkejä. Keräys on avoinna 30.4.2021 asti.


Lähde ja teksti sekä kuvat:
Postimuseon tiedote 10.3.2021

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

1700-luvun merikartassa tärkeä Ahvenanmaan satamasaari


Maaliskuun 25. päivä Åland Post julkaisee postimerkin eurooppalaisten pienten postilaitosten SEPAC-sarjassa, jonka teemana on historialliset kartat. Ahvenanmaan postimerkissä on vuodelta 1747 peräisin oleva merikartta Rödhamnista, joka on Maarianhaminan ulkopuolella oleva saariryhmä. Se on tarjonnut turvallisen sataman merenkulkijoille useiden vuosisatojen ajan Ahvenanmaan suurella purjehdusreitillä.

Rödhamn sijaitsee noin kymmenen meripeninkulmaa Maarianhaminasta. Se on tuttu kaikille merenkulkijoille, jotka ovet liikennöineet Suomen ja Ruotsin välisellä kulkureitillä. Koska se oli säiltä suojassa, on satama ollut vuosisatojen saatossa turvallinen pysähdyspaikka kaljaaseille, sumppuveneille, ruotsalaisille sotalaivoille ja venäläisille kaleereille ennen kuin ne suuntasivat kulkunsa avomerelle. Nykyään vierasvenesataman täyttävät veneilijät.

Postimerkkiä painetaan 90 000 kappaletta 4-värioffsetilla Cartor Security Printing -painossa. Arkissa on 2 x 15 merkkiä ja postimerkin hammaste on 13 per 2 cm. Maksuarvoltaan neljän euron merkin muotoilusta on vastannut Julia Perander (Strax). Ensipäivänkuoren hinta on viisi euroa. Kuva: Åland Post.

Rödhamn on oikeastaan itse sataman nimi, mutta sillä tarkoitetaan nykyään koko saariryhmää, joka koostuu Långön, Ljungskärin, Gloskärin ja Rödön saarista. Rödössä on keskiaikaisen merenkulkukappelin rauniot. Gloskärissä oli meri-krouvi 1700-luvulta 1900-luvun alkuun asti, kun taas Långössä oli yksi Suomen ensimmäisistä radiomajakoista, joka oli toiminnassa vuosina 1937–1970. Långön korkeimmalla kohdalla sijaitsee lisäksi luotsitupa, joka todistaa luotsien olleen saarella aina vuoteen 1928 asti. Rödhamnista oli helppo valvoa meriliikennettä.

Postimerkin merikartta on peräisin vuodelta 1747 ja sen on piirtänyt ruotsalainen luotsiupseeri Jonas Hahn (1703–1759), joka teki merimittauksia Ahvenanmaalla ja Etelä-Suomessa. Merimittauksia tehtiin ennen saaristossa pääasiassa laivaston tarpeita varten, merenkulkuväylien laatimiseen ja hyvien satamien löytämiseksi sota-aluksille.

Lähde ja teksti sekä kuva:
Åland Postin lehdistötiedote 9. helmikuuta 2021

perjantai 12. maaliskuuta 2021

Ahvenanmaalaista sukujuurta olevaa amerikkalaista sääpioneeria juhlitaan postimerkissä


Maaliskuun 25. päivä Åland Post julkaisee postimerkin, jossa on sääsatelliitti Suomi NPP. Se on nimetty ahvenanmaalaista sukujuurta olevan Verner E. Suomen mukaan. Häntä kutsutaan sääsatelliittien isäksi ja hän loi perustan nykypäivän sääsatelliiteille, jotka ovat nykyään välttämättömiä sääennusteiden laatimisessa.

Verner E. Suomi (1915–1995) oli ensimmäisiä, jotka ymmärsivät satelliittien merkityksen säähavainnoissa. Hänen vanhempansa Johan Suomi, syntyisin Kustavista Turun saaristosta, ja Anna Matilda Sundqvist, kotoisin Pettbölen kylästä Finströmin kunnasta, lähtivät siirtolaisiksi 1902 Amerikkaan. Verner varttui Evelethissä, Minnesotassa seitsenlapsisen perheen toiseksi nuorimpana.

Postimerkki on taiteilija Peter Bergströmin käsialaa ja muotoilusta on vastannut Julia Perander (Strax). Merkkiä painetaan Southern Colour Print -painossa 4-värioffsetilla 80 000 kappaletta. Arkissa on 2 x 15 postimerkkiä ja merkin hammaste on 13 per 2 cm. Merkin maksuarvo on Världen (2,20 euroa). Merkistä ilmestyy myös ensipäivänkuori (3,20 euroa) ja maksimikortti (kolme euroa). Kuva: Åland Post.

Explorer 7 -satelliitin laukaisu vuonna 1959, jossa oli Verner Suomen ensimmäinen laite, eräänlainen radiometri, joka mittasi ensimmäistä kertaa Maan lämpötasetta avaruudesta käsin. Huomattiin, että esimerkiksi pilvillä on suuri vaikutus Maan energiabudjettiin, ja että Maa imee enemmän auringon säteilyä kuin mitä oli luultu. Suomen tärkein keksintö on kamera, jonka hän onnistui saamaan mukaan ATS-1 -satelliittiin vuonna 1966. Sen avulla oli mahdollista tarkkailla keskeytyksettä samaa paikkaa maapallolla ja nähdä, kuinka ilmastojärjestelmä muodostuu. Siihen asti avaruudesta oli saatu vain tuokiokuvia. Suomen ”spin-scan cloud” -kameran ansiosta tutkijat pystyivät nyt mittaamaan ja seuraamaan muun muassa ilmavirtauksia, pilvien korkeutta ja sademäärää.

Postimerkissä on amerikkalainen sääsatelliitti Suomi NPP, joka on vuodesta 2011 asti tarkkaillut Maan pilvipeitettä, meriä, jäitä, kasvillisuutta ja avaruuteen karkaavaa lämpösäteilyä. Se on yksi monista satelliiteista, joiden avulla Suomessa laaditaan sääennusteet.

Lähde ja teksti sekä kuva:
Åland Postin lehdistötiedote 9. helmikuuta 2021

lauantai 6. maaliskuuta 2021

Jalkapalloaiheinen filatelia yhdistää maailman suosituimmat harrastukset


Jalkapallo on tiettävästi maailman suosituin harrastus ja filatelia on maailman toiseksi suosituin harrastus, tai oli ainakin aikoinaan. Keräämällä jalkapalloaiheista filateliaa pääsee yhdistämään nämä kaksi erittäin mielenkiintoista harrastusta. Lisäksi jalkapallo on yksi postimerkeissä eniten esiintyvistä aiheista.

Vuonna 1966 MM-kisat järjestettiin Englannissa. Pienoisarkki Togosta.

Kolme miljardia ihmistä ei voi olla väärässä


Jalkapalloa harrastaa tai ainakin seuraa yli kolme miljardia ihmistä. Laji on saanut alkunsa Britteinsaarilla 1800-luvun loppupuolella. Suomeen jalkapallo on rantautunut 1890-luvulla, jolloin sitä pelattiin Sortavalassa, Turussa, Vaasassa ja Viipurissa.

Vuonna 1982 MM-kisat järjestettiin Espanjassa. Postimerkkipari Andorrasta.

Jalkapallo on pallopeli, jota pelataan sivu- ja päätyrajojen rajaamalla alueella, joka voi olla ruohoa, tekonurmea tai hiekkaa. Sivu- ja päätyrajojen lisäksi kentälle merkitään keskiviiva ja -ympyrä, rangaistus- ja maalialueet sekä keski- ja rangaistuspotkupisteet. Aikuisten peleissä kentän koko vaihtelee; pituussuunnassa mittaa on 90-120 metriä ja leveyssuunnassa mittaa on 45-90 metriä, pituutta on oltava aina enemmän kuin leveyttä.

Postimerkkipari Guernseystä juhlistaa vuoden 1996 EM-kisoja.

Jalkapallon ideana on yksinkertaisesti tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja. Maalinteko on paljon vaikeampaa kuin monessa muussa pallopelissä, minkä takia osa muuten urheilua seuraavista ei innostu jalkapallon katsomisesta. Maalittomia tasapelejä nähdään melko usein, mutta toki joukkueiden tasoeron ollessa merkittävä, voi maalimäärä olla yli kymmenen.

Joukkueesta on kentällä samanaikaisesti 11 pelaajaa, joista yksi on maalivahti. Lisäksi joukkueeseen kuuluu vaihtopelaajia esimerkiksi mahdollisten loukkaantumisten varalta. Tyypillisesti ottelussa on mahdollista tehdä kolme vaihtoa per joukkue. Jalkapallo-ottelu koostuu kahdesta puoliajasta (yksi puoliaika kestää 45 minuuttia) ja 15 minuutin tauosta niiden välissä.

Jalkapalloaiheinen postimerkki Unkarista vuodelta 1972.

Jalkapallo (englanniksi football; kuitenkin Pohjois-Amerikassa käytetään sanaa soccer) on suosittu laji kaikkialla maailmassa, mutta erityisesti Euroopassa ja Etelä-Amerikassa sekä monessa Afrikan maassa ja joissain Aasian maissa. Lajista puhuttaessa mieleen tulevat heti muun muassa Alankomaat, Argentiina, Belgia, Brasilia, Englanti, Espanja, Italia, Ranska, Portugali ja Saksa.

Belgia ja Yhdysvallat rankingien kärjessä


Vuonna 1990 MM-kisat järjestettiin Italiassa. Pienoisarkki Monacosta.

Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA (www.fifa.com) ylläpitää jalkapallon rankinglistaa miesten ja naisten maajoukkueista. Maaliskuun alussa 2021 miesten rankingin kärjessä on Belgia ja sen jälkeen tulevat Ranska, Brasilia, Englanti, Portugali ja Espanja. Suomi on sijalla 55. Viimeisenä eli sijalla 210 on San Marino.

FIFAn naisten rankingin johdossa on maaliskuun alussa 2021 Yhdysvallat. Yhdysvaltojen jälkeen seuraavilla sijoilla ovat Saksa, Ranska, Alankomaat, Ruotsi ja Englanti. Suomi on sijalla 25. Viimeisenä eli sijalla 142 on Mauritius.

Postimerkki Tanskasta juhlistaa vuoden 1992 EM-kisoja ja erityisesti Tanskan kisoissa voittamaa EM-kultaa.

Pelé ja Diego Maradona ovat varmasti tuttuja nimiä myös jalkapalloa seuraamattomille. Moni pitää brasilialaista Peléä maailman parhaimpana jalkapalloilijana, urallaan hän teki melkein 1300 maalia. Diego Maradona edusti puolestaan Argentiinaa ja oli maajoukkueensa kapteeni, kun Argentiina juhli maailmanmestaruutta vuonna 1986. Kuuluisista eurooppalaisista pelaajista mainittakoon esimerkiksi englantilainen Kevin Keegan, ranskalainen Michel Platini, portugalilainen Cristiano Ronaldo ja alankomaalainen Marco van Basten.

Italialainen Juventus on yksi tunnetuimmista jalkapalloseuroista, jota kannattavat monet muutkin kuin italialaiset. Postimerkki Italiasta.

Suomessa jalkapalloilijat kokoaa yhteen Suomen Palloliitto (www.palloliitto.fi), johon kuuluu melkein tuhat jäsenseuraa; niissä rekisteröityjä pelaajia on yli 130 000. Palloliiton toimintaan kuuluvat myös maajoukkueet, joista miesten joukkuetta kutsutaan Huuhkajiksi ja naisten joukkuetta Helmareiksi. Tunnettuja suomalaisia jalkapalloilijoita ovat muun muassa Mikael Forssell, Sami Hyypiä, Jussi Jääskeläinen, Jari Litmanen, Antti Niemi ja Teemu Pukki. Heistä Jääskeläinen ja Niemi pelasivat maalivahtina. Pukki pelaa tällä hetkellä Norwichissa.

Kotimaassamme jalkapallon ylin miesten sarjataso on Veikkausliiga. Naiset pelaavat puolestaan Kansallista Liigaa. Miesten toiseksi ylin sarjataso on Ykkönen. Kotimaisesta jalkapallosta puhuttaessa ei sovi unohtaa Suomen Cupia, jonka esikuva on Englannin FA cup. Suomen Cupin voitosta kisaavat sekä miehet että naiset.

Vuoden 1990 MM-kisoissa voittoa juhli Länsi-Saksa, joka voitti finaalissa Argentiinan 1-0. Pienoisarkki San Marinosta.

MM-kisat jokaisen jalkapalloilijan unelma


Kun puhutaan jalkapallosta, ei voi olla puhumatta lajin maailmanmestaruuskilpailuista. Neljän vuoden välein järjestettävä miesten maajoukkueiden turnaus on jokaisen jalkapalloilijan unelma ja vain harvasta tulee maailmanmestari.

Vuoden 1966 MM-kisoissa voittoa juhli Englanti, joka voitti finaalissa jatkoajalla Länsi-Saksan 4-2. Postimerkki Englannista.

Ensimmäisen kerran maailmanmestaruudesta pelattiin Uruguayssa vuonna 1930, jolloin MM-kultaa juhli isäntämaa Uruguay. Viimeksi MM-kullasta miteltiin Venäjällä vuonna 2018 Ranskan juhliessa maailmanmestaruutta. Vuonna 2022 jalkapallon MM-turnaus on Qatarissa. Vuoden 2026 kisaisännyys on jaettu kolmen maan (Kanada, Meksiko ja Yhdysvallat) kesken.

Vuoden 1982 MM-kisoissa voittoa juhli Italia, joka voitti finaalissa Länsi-Saksan 3-1. Postimerkki Liechtensteinista.

Maailmanmestaruusturnauksissa mitaleille on päässyt yhteensä 20 maata, joista menestynein on Brasilia (viisi kultaa, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia). Saksalla ja Italialla on kummallakin neljä mestaruutta, mutta Saksa on juhlinut Italiaa useammin hopeaa ja pronssia (Saksalla neljä hopeaa ja neljä pronssia; Italialla kaksi hopeaa ja yksi pronssi). Pohjoismaista mukana on ainoastaan Ruotsi, jolla on yksi hopea ja kaksi pronssia.

Jalkapallon MM-kisoista voi lukea lisää esimerkiksi Aihefilatelisti-lehdessä olleesta artikkelisarjasta, jonka kirjoitti Aapo Korte. Artikkelisarja ilmestyi lehden numeroissa 1-6/1999, 1-6/2000 ja 1-4/2001. Jalkapalloaiheiset postimerkit ovat esillä myös Jukka Junttilan ja Jyrki Liikan vuonna 2014 julkaistussa kirjassa Merkillistä jalkapalloa.

Vuonna 1954 MM-kisat järjestettiin Sveitsissä. Finaalissa Länsi-Saksa voitti Unkarin 3-2. Maksimikortti Sveitsistä.

Jos potkit jalkapalloa tosissaan tai huvin vuoksi taikka seuraat jalkapalloa kotisohvalta, niin mikä olisikaan hienompaa kuin yhdistää tämä pallopelien kuningas harrastusten kuninkaaseen eli filateliaan. Jalkapalloaiheista filateliaa, johon kuuluvat merkkien lisäksi muun muassa ehiöt, maksimikortit ja erikoisleimat, keräämällä pääset syventämään tietojasi sekä jalkapallosta että filateliasta. Ota siis sinäkin pallo ja pinsetit haltuusi!

Vuonna 1994 MM-kisat järjestettiin Yhdysvalloissa. Finaalissa Brasilia voitti Italian rangaistuspotkuilla 3-2. Pienoisarkki Argentiinasta.

Lähteet:
Fédération Internationale de Football Association (FIFA): https://www.fifa.com -sivusto (2.3.2021)
Aapo Korte: Erään postimerkkeilijän muotokuva – Filatelistina 30 vuotta, Books on Demand GmbH, 2018
Suomen Palloliitto ry – Finlands Bollförbund rf: https://www.palloliitto.fi -sivusto (2.3.2021)
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org); artikkelit Jalkapallo, Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut ja Suomen jalkapallon historia (2.3.2021)

perjantai 5. maaliskuuta 2021

A shift in cancellation practices


(Originally published in Finnish on 24 March 2019 / Julkaistu alun perin suomen kielellä Leimauskulttuurin muutos -otsikolla 24. maaliskuuta 2019)

German stamps bearing Briefzentrum cancellations. When the wavy part of the cancellation remains outside the stamp, it resembles a circle postmark. Photo by Jarmo Nousiainen.

In Finland, more stamps are issued annually than ever before, but collectors find it increasingly difficult to obtain them neatly cancelled – or cancelled at all. In November 2016 I read about a Turku-based company that had organised a competition to its customers. Participants took part by letter. The company received over 200 letters, of which only twenty had stamps cancelled. I have not conducted such a precise follow-up but my impression is that a notable share of incoming Christmas mail, for example, is not cancelled. Or it is “miscancelled”, as the Finnish expression “ohileimattu” sometimes found in auction catalogues could be translated. It should be recalled that, according to the Finnish Postal Act, anyone who uses or circulates a used postage marking as a postage marking shall be sentenced to a fine for a violation of the rules on postage markings.

From the collectors’ perspective, the quality of cancellations started to deteriorate in the 1990s as Finland Post began to reduce its own network of post offices, externalising postal services to retail shops and other enterprises. I used to be a member of London Cover Circuit, in which the idea was to send a philatelic cover to the next person in the enclosed list of addresses. For a long time, there was no problem, as long as my local post office was a “proper post office”. When it was closed down, the postal services were assigned to an enterprise whose business mainly consisted of selling fuel and running a cafeteria. How painful it became to request a philatelic cancellation, each and every time! Sometimes it did happen that the frustrated shop assistant gave me the stamp and told me to do it myself. So I did and found out that the task is actually not that easy when you are not prepared to do it. Later on, I left London Cover Circuit. Nowadays my closest postal outlet is a R kiosk and I hardly ever ask for neat cancellations, especially if there is a long queue of people waiting with their lottery coupons and other, most diverse needs. Once when I did ask for a philatelic cancellation, the saleswoman asked me to explain what is so very important about the cancellations to the collectors. I thought about it for a while and said that the cancellation is some kind of proof showing that the postal item was actually sent. I did not care to mention that, in olden days, arrival postmarks were also used...

Some years ago, I visited a couple of rural postal outlets operating within a retail shop. I remember one place where the stamp had not been used at all for several months. The salesperson had difficulties in setting the correct date.

I do not collect used Finnish stamps but I do collect used stamps of Germany and Canada. In Germany, the quality of cancellations has deteriorated just like in Finland, but as a compromise solution, I have decided to accept Briefzentrum cancellations provided that the wavy part is not visible on the stamp. Briefzentrum without the waves resembles a circle postmark and looks OK to me. However, I prefer a proper circle postmark with the city or town name. More recently, Deutsche Post has introduced a machine cancellation that I find particularly unattractive. Its diagonal patterns are certainly efficient for cancelling stamps but I think they also make stamps too ugly for collectors.

Collectors of used Canadian stamps need to make great effort if they do not accept machine-cancelled copies of recent stamps. Photo by Jarmo Nousiainen.

In my Canada collection, there are frequently neat cancellations (circle postmarks) up to the 1990s, but since then I have been increasingly forced to accept machine cancellations if I intend to keep the effort at a reasonable level.

A shift has also taken place in the supply of Finnish special cancellations and tourist cancellations. In the peak years, there were about one hundred different special cancellations every year used at various events in Finland. Now when I visit the cancellations section of the Finland Post website, the search result mainly comprises first day cancellations for new stamp issues. As regards tourist cancellations, their number has gone down sharply during the past twenty years. The latest ones are Postal Museum Vapriikki, Moomin Museum and Milavida Museum, all three in the city of Tampere.

Above I mentioned London Cover Circuit whose member I was for decades. A Google search revealed that LCC still exists. However, I am not planning to join it again. Some people have tempted me join postcrossing, where the idea is to send and receive postcards. Who knows if I might join it some day – that is something where cancellations do not give a headache.

Jarmo Nousiainen

(Text and photos by Jarmo Nousiainen)

maanantai 1. maaliskuuta 2021

#kerailynilo: Pinssi on piikikäs keräilykohde


Koska #postimerkkeilija -lehti haluaa edistää keräilyharrastusta yleisesti, pääpainon ollessa filateliassa ja postikorttien keräilyssä, lehdessä ilmestyy välillä tekstejä muusta keräilystä tunnisteella #kerailynilo. #kerailynilo -osion sähköpostiosoite on kerailyn.ilo(at)gmail.com.

Joulupukin Pääpostin vuoden 2000 pinssi. Joulupukin Pääposti sijaitsee Napapiirillä Rovaniemellä.

Pinssit ovat värikkäitä keräiltäviä, siinä missä myös esimerkiksi kirjeensulkijat, postimerkit, kiiltokuvat, tarrat ja postikortit. Pinssi eroaa vain siinä, että se on tehty paljon kovemmasta materiaalista ja että pinssien säilyttäminen vaatii enemmän tilaa.

Pinssi on yksi rintamerkkien tyypeistä. Pinssissä on kuva-aiheen takana piikki ja sen vastakappale, mikä mahdollistaa pinssien kiinnittämisen vaikkapa vaatteisiin ja lippalakkeihin. Esimerkiksi kuntien vaakunoista tehtyjä pinssejä näkee virkamiesten käyttävän pikkutakeissaan.

Näiden piikikkäiden keräilykohteiden suosio on jonkin verran hiipunut, mutta niillekin löytyy vielä vannoutuneita keräilijöitä. Aikoinaan Suomessa toimi Suomi-Pinssiklubi -niminen yhdistys, mutta en tiedä, onko se enää toiminnassa. Kuuluin itsekin jonkin aikaa yhdistykseen, kun keräsin pinssejä aktiivisesti.

Urheiluaiheiset pinssit ovat olleet aina suosittuja, erityisesti olympialaisten pinssit. Kuvassa Calgaryn vuoden 1988 olympialaisten ampumahiihtoa kuvaava pinssi.

Hellman-huutokauppojen huutokaupassa oli vuonna 2018 mielenkiintoinen kohde, joka käsitti yli 44 000 erilaista pinssiä sijoitettuna yli sataan esittelytauluun. Huutokaupattavana ollut pinssikokoelma on ollut jopa Guinnessin ennätysten kirjassa. Kohteen lähtöhinta oli 450 000 euroa; en tiedä huusiko sitä kukaan.

Jos pinssit kiinnostavat, niin Facebookista löytyy yksityinen ryhmä nimeltään Pinssien keräily, johon kuuluu yli 370 jäsentä.

Pinssienkin keräily voi siis viedä mennessään!

Postimerkkejä kuvaavia pinssejä on olemassa paljon, kuten tämä ahvenanmaalaista postimerkkiä esittelevä pinssi.

Aapo Korte

Lähteet:
Facebook (28.2.2021)
Oy Hellman-huutokaupat: www.filateliapalvelu.com, Online-huutokauppa numero 109, kohde numero 82 (23.5.2018)

(Teksti on kirjoitettu alun perin vuonna 2018 ja sitä on päivitetty vuonna 2021.)