lauantai 26. kesäkuuta 2021

Omakuvapostimerkkeihin tallennetaan merkityksellisiä hetkiä


Postimuseo keräsi omakuvapostimerkkejä ja niihin liittyviä tarinoita. Keräykseen osallistui 230 ihmistä. Kuva-aiheissa korostuvat elämän merkitykselliset asiat ja hetket. Keräyksen sadosta Postimuseo koostaa loppuvuodesta näyttelyn Merkillepantavia ilonaiheita – näyttely omakuvapostimerkeistä. Keräyksessä luvan antaneiden omakuvamerkkien kuvat ja tarinat tallennetaan myös museon kokoelmiin.

Kari Vettenrannan omakuvapostimerkin taustalla on kaunis rakkaustarina. Vettenrannan veli suunnitteli tarinan osapuolten hääkutsuja ja kiitoskortteja varten omakuvamerkin, joka kuvastaa parin yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Kuva: Kari Vettenranta.

Suomalaisten omakuvapostimerkeistä on nostettavissa suosikkiaiheita. Niitä ovat lemmikit, perhe ja suku, asuinrakennukset, harrastustoiminta, juhlat ja henkilökohtaiset tarinat. Lisäksi yritykset ja yhdistykset teettävät omia merkkejä.

Päivi Pärssinen on piirtänyt kirjaimen kalligrafiaa opiskellessaan, ja myöhemmin kuvasta tuli hänen yrityksensä logo. Omakuvapostimerkkiä käytetään niin henkilökohtaisiin kuin yrityksen kirjeisiin. Kuva: Päivi Pärssinen.

– Lähetetyissä omakuvamerkeissä korostuvat elämän tärkeät tapahtumat, merkitykselliset asiat. Mukana oli paljon liikuttavia tarinoita. Esimerkiksi omasta kuvasta teetetty postimerkki voi tuoda voimaantumisen kokemuksen huonosta itsetunnosta kärsineelle, kertoo Postimuseon tutkija Sanna Oikarinen.

Tuija Siekkinen vangitsi omakuvapostimerkkiinsä kauniin maiseman Espoon Bembölestä. Kuva: Tuija Siekkinen.

Vaikka viestintä on siirtynyt suurelta osin digitaaliseksi, on omakuvapostimerkeille vielä tilausta. Esimerkiksi tärkeät kutsut halutaan edelleen lähettää paperisena ja kruunata ne persoonallisella, juhlaan sopivalla postimerkillä.

Suomi edelläkävijä omakuvapostimerkeissä


Omakuvapostimerkki on Postin palvelu, jossa asiakas voi omalla kuva-aiheellaan teettää postitukseen kelpaavan postimerkin. Myös Posti on itse julkaissut omakuvapostimerkkejä. Ensimmäinen oli Amor-aiheinen vuonna 2003, jolloin omakuvapostimerkki otettiin Suomessa käyttöön.

Ensimmäinen Postin omakuvamerkki, Amor vuodelta 2003. Kuva: Postimuseo.

Omakuvapostimerkki on osittain suomalainen innovaatio, joka oli alun perin tarkoitettu yritysten käyttöön. Räätälöityjä merkkejä oli ennen Suomea saatavissa esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Hollannissa, mutta niissä yritysten omat grafiikat on voitu sijoittaa vain virallisten postimerkkikuvien viereen. Suomen Postin personoiduissa merkeissä sen sijaan voitiin käyttää pelkästään yritysten omia grafiikoita, joihin lisättiin postimerkin hinta ja maatunnus.

Mirkka Törnwallin äiti sai 81-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi omakuvapostimerkin itsestään vuonna 1944 otetusta lehtikuvasta. Kuvassa hän on Grunay baby -purjelentokoneen ohjaamossa. Hän oli Suomessa kolmas purjelennon C-tutkinnon suorittanut nainen. Kuva: Mirkka Törnwall.

Merkillepantavia ilonaiheita – näyttely omakuvapostimerkeistä tulee osaksi Postimuseon Viestinviejät-näyttelyä museokeskus Vapriikkiin Tampereelle ja verkkonäyttelynä Postimuseon nettisivuille loppuvuodesta 2021.

Raija Kannonmaan omakuvapostimerkkiin on kuvattu museoauto, Jouko Alanderin entisöimä Skoda vuodelta 1962. Kuva: Raija Kannonmaa.

Lähde ja teksti sekä kuvat:
Postimuseon tiedote 22.6.2021

torstai 24. kesäkuuta 2021

Arvokkaista virkapuvuista käytännöllisiin shortseihin – Postin puvut verkkonäyttelyssä


Postimuseon Postin puvut kautta aikojen -verkkonäyttely esittelee postiviranomaisten ja postilaitoksen työntekijöiden vaatetusta 1600-luvulta nykypäivään. Puku ei ole pelkkä suojavaate. Se on myös viran ja tehtävän symboli ja viesti. Puku on viestinyt ensin arvokkuutta ja lopulta käytännöllisyyttä.

Postin alkutaipaleella postitalonpojilla ei ollut virkapukua, vaan he käyttivät omia vaatteitaan postinkuljetuksessa. Viran tunnuksena heillä oli postivaakuna rintamerkkinä. Mukana oli usein myös aseistusta, kuten keihäs, petoja vastaan.

Postinjakajien uudet virkapuvut. Nainen kesäisessä (shortsit ja sininen pikeepaita) ja mies talvivirkapuvussa. Kuvattu 1989. Kuva: Jaakko Savolainen, Postimuseo.

Eurooppalaisen muodin mukaisia


Postivirkapuvut ovat olleet 1800-luvun alusta alkaen eurooppalaisen siviilivirkapukumuodin mukaisia. Virkamiehen palkka oli pieni, joten valtiolta ilmaiseksi saatu puku oli tervetullut ja sitä käytettiin pitkään. Puvun varustus oli sotilaallinen, sillä poliisien antama turva oli heikkoa. Varustukseen kuuluivat ratsuväen sapeli, kannukset, pistooli, sotilaspäähine ja olkalaput.

Postivirkapuvut erottuivat selvästi siviilivaatetuksesta ennen itsenäisyyden aikaa. Nykyaikaa kohti tultaessa puvut muuttuivat arkipukeutumisen suuntaan. Arvomerkit poistuivat 1930-luvulla lähes kokonaan. Suomalaisiksi väreiksi vakiintui harmaan ja sinisen asteikon värisävyjä.

Muoti näkyi, käytännöllisyys etusijalla


Virkapuvut muuttuivat työasuiksi, kun Posti muuttui valtion liikelaitokseksi 1990 ja osakeyhtiöksi 1994. Pukujen käytännöllisyys nousi tärkeäksi tekijäksi.

2000-luvulle tultaessa Postin eri ammattiryhmät sulautuivat toisiinsa. Työasu oli sama kaikille, ja eri osia saattoi yhdistellä työtehtävien ja omien mieltymystensä mukaan. Nykyään työvaatetuksessa käytännöllisyys ja työturvallisuus on etusijalla.

Postinjakajien uudet kesäasut, bermudashortsit ja pikeepaita, kuvattu Helsingissä 5.6.1989. Postimiehet Arto Rajala (vas.) ja Jari Koskipato Helsinki 10:stä. Kuva: Tapio Mustasaari, Postimuseo.

Eri aikakausien muoti on heijastunut myös työvaatteisiin. Käytännöllisyys on ollut useimmiten etusijalla. Kesällä 1990 Postissa otettiin käyttöön ensimmäisenä Suomessa virkapukumallisto, johon kuuluivat erikoisuutena myös shortsit sekä naisille että miehille. Shortsien käyttö virkapuvussa oli ainutlaatuista Suomessa. Shortsit herättivät ihastusta.

Postin puvut kautta aikojen -verkkonäyttely Postimuseon sivuilla: www.postimuseo.fi/nayttely/postin-puvut-kautta-aikojen/.

Lähde ja teksti sekä kuvat:
Postimuseon tiedote 18.6.2021

torstai 17. kesäkuuta 2021

Lähetä terveiset Ahvenanmaalta Tall Ships Races -postimerkeillä


Åland Post osallistuu 23. heinäkuuta Maarianhaminassa purjealustapahtumaan The Tall Ships Races. Kahdessa postimerkissä nostetaan esille purjealusperinteet ja ne kutsuvat mukaan kansanjuhlan yhteisöllisyyteen. Ahvenanmaalainen taiteilija Juha Pykäläinen ilahtui tehtävästä ja loi iloisin mielin kaksi klassista postimerkkitaideteosta.

Postimerkkiä painetaan 80 000 kappaletta ja sen maksuarvo on Världen (2,20 euroa). Arkissa on 2 x 16 merkkiä. Postimerkin hammaste on 13 per 2 cm. Kuva: Åland Post.

Postimerkkitaiteilija Juha Pykäläiselle jäi monia hienoja muistoja kansanjuhlasta vuonna 1988, kun Maarianhamina oli viimeksi virallinen välisatama suurten purjelaivojen The Tall Ships Races -meripurjehduskilpailussa. Hän ammensi siitä inspiraatiota vuoden postimerkkijulkaisuihin: ”Olin silloin merellä pienellä veneellä ja maalasin niin paljon kuin ehdin. Kun minua pyydettiin kuvittamaan vuoden tapahtuma, tulin hyvin iloiseksi. Minulle oli jo tuttua ilon ja riemun tunne ja halusin siirtää ne tunteet uusiin postimerkkeihin. Valitsin perinteisen öljyvärin, koska se mielestäni tuo hyvin esiin aidon ja elävän tunteen.”

Seikkailu, yhteisöllisyys ja toveruus ovat postimerkin lähtökohtana, kun taas pienoisarkin aiheena on kuhiseva satama-alue täynnä vierailevia purjealuksia ja jossa museolaiva Pommern muistuttaa Ahvenanmaan upeasta purjealusperinteestä.

Pienoisarkin painosmäärä on 30 000 kappaletta ja sen maksuarvo on viisi euroa. Sekä pienoisarkki että postimerkki painetaan Cartor Security Printing -painossa 4-värioffsetilla (pienoisarkissa on lisäksi hopeafoliointi). Kuva: Åland Post.

The Tall Ships Races on purjelaivojen ja suurten purjealusten kilpailu, jossa laivat vierailevat Maarianhaminassa 22.-25.7. Kahden päivän aikana Länsisatama muuttuu festivaalialueeksi. Kilpailun tarkoituksena on ennen kaikkea kannustaa nuoria oppimaan purjehdustaitoja ja samalla auttaa heitä solmimaan kansainvälisiä ystävyyssuhteita. Vähintään puolet purjealusten miehistöstä on oltava iältään 15-25 -vuotiaita nuoria.

Lähde ja teksti sekä kuvat:
Åland Postin lehdistötiedote 25. toukokuuta 2021

torstai 10. kesäkuuta 2021

Jalkapallohuumaa Postimuseossa


Postimuseo avasi pienoisnäyttelyn Jalkapallohuumaa kautta aikojen jalkapallon EM-kisojen alla 8.6.2021. Näyttely nostaa esiin jalkapallokulttuuriin kuuluvat otteluohjelmat keräilijän kokoelmasta. Esillä on ohjelmien kansia menneiltä vuosikymmeniltä, niiden historiaa sekä esineitä ja joukkueiden kannatuslauluja.

Painetut otteluohjelmat kertovat joukkueiden kokoonpanon ja tarjoavat lukemista ottelua odotellessa ja puoliajalla. Näyttelyn oma ”otteluohjelma” taustoittaa otteluohjelmien kehitystä erityisesti Englannin, Euroopan ja Suomen näkökulmasta. Sarjaohjelmien lisäksi esitellään cup- ja maaottelut sekä erikoisemmat ottelut.

Otteluohjelma Suomi-Tanska Pohjoismaiden-mestaruusturnauksesta. Ottelu pelattiin Helsingin Olympiastadionilla vuonna 1956 ja päättyi 0-4 Tanskalle. Katsojia oli 14 914. Kuva: Postimuseo.

Otteluohjelmien historia on yhtä pitkä kuin nykymuotoisen jalkapallonkin, se ulottuu 1800-luvulle asti. Otteluohjelmat ovat muun jalkapallokulttuurin tapaan levinneet Englannista Manner-Eurooppaan ja kaikkialle maailmaan. Suomessa pienimuotoisia otteluohjelmia alkoi ilmestyä 1970-luvulla.

Otteluohjelmien keräilyssä tavallisin kohde on suosikkijoukkueen ohjelmat. Näyttely esittelee lisäksi groundhopping-harrastuksen, jossa kierretään jalkapallostadioneita eri puolilla maailmaa ostaen katsotun pelin otteluohjelma.

Digimurros vaikuttaa otteluohjelmiinkin, jotka odotettavasti pienenevät ja saattavat osin kadota. Niiden tilalle on tulossa erilaisia puhelimella toimivia sovelluksia.

– Uskoisin silti, että perinteisiä paperisia ohjelmia nähdään vielä vuosikymmenten ajan. Omalla tavallaan on pieni ihme, että aikakauslehtien myynnin laskiessa ja ilmestymistiheyden harvetessa otteluohjelmat, jotka etenkin isoilla seuroilla ovat jopa monia aikakausilehtiä tuhdimpia, ilmestyvät huomattavasti tiheämmin kuin aikakausilehdet, joskus jopa kaksi kertaa viikossa, pohtii otteluohjelmien keräilijä Jukka Junttila.

Näyttelyssä voi kuunnella joukkueiden kannatuslauluja ja muuta jalkapalloaiheista musiikkia.

Blackburn Rovers F.C. -joukkueen otteluohjelma v. 1964-65. Kuva: Postimuseo.

Näyttelyn, musiikin ja otteluohjelman sisällön on koonnut ja valinnut omasta laajasta kokoelmastaan jalkapalloromantikko Jukka Junttila. Suomen Jalkapallomuseo on lainannut näyttelyyn esille pelivälineitä.

Jalkapallohuumaa kautta aikojen -pienoisnäyttely 8.6.-29.8.2021 museokeskus Vapriikin 2. kerroksessa, Alaverstaanraitti 5, Tampere.

Lähde ja teksti sekä kuvat:
Postimuseon tiedote 1.6.2021

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Eurooppalaista esifilateliaa: Kirje Helsingistä 16.9.1848 Kölniin



Kuvassa on Helsingistä 16. syyskuuta 1848 (matala HELSINGFORS-laatikkoleima) lähetetty kirje Kölniin Saksaan. Kuorella on myös AUS RUSSLAND -leima (suomennettuna Venäjältä). Kuoren oikeassa yläkulmassa oleva numero 21 on kartteerausnumero. Kuoren vasemmasta alakulmasta selviää, että postimaksu on ollut kymmenen kopeekkaa. Kuka osaa kertoa, mitä kuorella olevat punaiset merkinnät tarkoittavat?




Kuoren takana ovat Berliinin (BERLIN) ja Kölnin (St.P.COELN) postileimat. Leimojen avulla käy ilmi, että kirje on saapunut 25. syyskuuta 1848 Saksaan Berliiniin, josta se on jatkanut matkaansa Kölniin saapuen sinne 27. syyskuuta 1848. Näin ollen kirjeen matkaan Helsingistä Kölniin kului 11 päivää.



keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Capex 22 on yhden kehyksen kokoelmien suurnäyttely


Torontossa Kanadassa järjestetään 9.-12. kesäkuuta 2022 Capex 22 -postimerkkinäyttely, joka tulee olemaan suurin yhden kehyksen kokoelmien näyttely.

Jopa 400 yhden kehyksen kokoelmaa jaetaan seuraaviin alaluokkiin: perinteinen filatelia, postihistoria, ehiöt, lentoposti, astrofilatelia, aihefilatelia, maksimifilatelia, leimamerkit, moderni filatelia (2000-luvun perinteinen filatelia, postihistoria, ehiöt tai leimamerkit), kuvapostikortit, avoin filatelia, nuorten kokoelmat sekä muut kokoelmat, kuten ensipäivänkuoret, kirjeensulkijat ja kuvitettu posti. Osallistumismaksu on 125 Yhdysvaltain dollaria/kokoelma eli noin 103 euroa/kokoelma (pois lukien nuorten kokoelmat, joista ei peritä osallistumismaksua).


Yhden kehyksen kokoelmalla tarkoitetaan kokoelmaa, joka mahtuu yhteen näyttelykehykseen. Tyypillisesti näyttelykehykseen mahtuu 16 kokoelmalehteä (neljä riviä ja jokaisella rivillä neljä lehteä), jotka ovat kooltaan lähellä A4-arkkia. Osa näytteilleasettajista käyttää noin A3-kokoa olevia kokoelmalehtiä, jolloin niitä mahtuu kehykseen kahdeksan. Esimerkiksi alla olevassa Finlandia 2017 -näyttelyssä esitetyssä nuorisofilatelian luokan postihistoriallisessa kokoelmassa on käytetty tavallista isompia kokoelmalehtiä.


Capex 22 -näyttelyssä on lisäksi kirjallisuusluokka, jossa osallistumismaksu on 80 Yhdysvaltain dollaria/julkaisu eli noin 66 euroa/julkaisu. Kirjallisuusluokan alaluokat ovat painetut filateeliset kirjat ja tutkimukset, digitaaliset filateeliset kirjat ja tutkimukset, painetut filateeliset lehdet, digitaaliset filateeliset lehdet, painetut luettelot, digitaaliset luettelot sekä filateeliset verkkosivut, blogit ja muu vastaava elektroninen media.

Ilmoittautumisaika näyttelyyn päättyy 30. marraskuuta 2021. Tarkempaa tietoa Capex 22 -näyttelystä on sen verkkosivuilla osoitteessa https://capex22.org. Näyttelystä on tietoa myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

Lähde:
Capex 22: https://capex22.org -sivusto (29.5.2021)