lauantai 29. tammikuuta 2022

Suomen postimaksuja 1975–2001 (kohde 1)


#postimerkkeilija -lehti esittelee lehden toimituksen kokoelmaa Suomen postimaksuista 1975–2001, kohde kerrallaan ja satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kohteet ovat löydettävissä Suomen postimaksut -tunnisteella.

Postimaksu tarkoittaa maksua, jonka yleensä postilähetyksen lähettäjä maksaa, jotta posti kuljettaa lähetyksen perille sen vastaanottajalle. Postimaksu voi olla pelkkä kuljetusmaksu taikka sitten kuljetusmaksu ja yksi tai useampi erillinen lisämaksu, kuten kirjaaminen tai vakuuttaminen. Kuljetusmaksun suuruuteen vaikuttaa tavallisesti postilähetyksen laji (esimerkiksi kirje tai postikortti) sekä lähetyksen paino ja kohdemaa.

Kuvassa on vakuutettu kirje pikajakelupostissa Helsingistä 13. syyskuuta 1989 Piliscsabaan Unkariin. Kirjeen vakuuttamisesta kertoo kuorella oleva Helsinki 10 -postitoimipaikan V-lipuke numero 00116 ja kuorelle käsin kirjoitettu teksti ”vakuutetaan 2.000 mk kaksituhatta markkaa”. Pikajakelusta kertoo puolestaan kuoren vasemmassa yläkulmassa oleva EXPRÈS-lipuke eli pikajakelulipuke.


Postimaksu on 51,50 markkaa, joka koostuu 1. luokan kirjeen ulkomaille (Pohjoismaiden ulkopuolelle) kuljetusmaksusta 1.1.1989–28.2.1990 20 grammaan saakka 2,50 markkaa, vakuuttamisen lisämaksusta 1.1.1989–28.2.1990 2000 markkaan saakka 31,00 markkaa ja pikajakelun lisämaksusta 1.1.1989–28.2.1990 18,00 markkaa. Näin ollen kirje on painanut korkeintaan 20 grammaa.

Kohde kuuluu myös #postimerkkeilija -lehden toimituksen kokoelmaan Suomen pikajakelupostista.

Lähde:
Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat – Osa 1, Espoo 2002

Lisää luettavaa aiheesta (lähteen lisäksi):
Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999
Harri Ala-Honkola, Hannu Kauppi, Juhani Kerppola, Ari Muhonen ja Esko Seitsonen: Suomen postitaksat 1875–2001, Postimuseo, 2016
Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat – Osa 2, Espoo 2002
Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003
Esa Mattila: Suomen postimaksuja 1881–1985, Loimaa 1985
Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998
Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015
Hannu Rasehorn: Uusi postitaksakirja 1891–1991, Lahti 1991
Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

keskiviikko 26. tammikuuta 2022

Helvetia 2022 järjestetään Sveitsissä toukokuussa


Luganossa Sveitsissä juhlistetaan Istuva Helvetia -postimerkin 160-vuotisjuhlaa kansainvälisellä postimerkkinäyttelyllä 18.-22. toukokuuta 2022. Kyseinen merkki oli Sveitsin ensimmäinen hammastettu postimerkki.

Helvetia 2022 -nimisen näyttelyn järjestää Sveitsin filatelistiliitto yhteistyössä Luganon postimerkkikerhon kanssa. Kokoelmille on tilaa jopa 2000 kehyksen verran. Näyttelyyn liittyy myös Philamovie-kilpailu, jossa korkeintaan 30-vuotiaat osallistujat kisaavat filateliaa ja postihistoriaa esittelevillä videoilla. Video ei saa kestää minuuttia kauempaa.

Kansainvälisessä Helvetia 2022 -postimerkkinäyttelyssä on kilpailuluokkina mestariluokka, perinteinen filatelia, postihistoria, ehiöt, lentoposti, aihefilatelia, kirjallisuusluokka ja yhden kehyksen kokoelmat. Kuvan kokoelma oli esillä Finlandia 2017 -näyttelyssä.

Postimerkkinäyttelyn kokoelmat on julkistettu ja niistä on luettelo Helvetia 2022 -verkkosivuilla osoitteessa www.helvetia2022.ch/en/. Suomesta on mukana yksi kirjallisuusluokan kohde ja viisi kokoelmaa, joista kaksi perinteisen filatelian luokassa, kaksi postihistorian luokassa ja yksi ehiöluokassa.

Albania 1913–1920, Honduras 1865–1899, Paikallispostit miehitetyssä Puolassa 1914–1918, Argentiinan kirjattu posti 1878–1920, Intian aerogrammit, Natalin ehiöt 1885–1912, Italian helikopteriposti, Zeppeliinit ja Yhdysvallat, Kaunis kuin ruusu!, Juomavetemme, ja niin edelleen – kokoelmia löytyy laidasta laitaan.

Lähde:
Helvetia 2022: https://www.helvetia2022.ch/en/ -sivusto (19.1.2022)

lauantai 22. tammikuuta 2022

Les Maximaphiles Français on ranskalainen yhdistys maksimikorttien keräilijöille


Ranskassa maksimikorttien keräily on kohtuullisen suosittua, koska maassa toimii pelkästään maksimifilateliaan keskittynyt yhdistys. Les Maximaphiles Français -nimisen postimerkkikerhon verkkosivut ovat osoitteessa www.maximaphiles-francais.org. Olisipa suomalaisilla maksimikorttien keräilijöillä vastaava sivusto.

Järjestön kotisivujen perusteella se julkaisee omaa lehteä ja on myös julkaissut luettelon Ranskan vuosien 1901–2007 maksimikorteista. Yhdistyksen verkkosivuilla on paljon tietoa maksimifilateliasta ranskan kieltä osaaville; Google Kääntäjän avulla myös muilla on mahdollisuus tutustua tarkemmin sivuston sisältöön.

Kotisivuilla on esimerkiksi kerrottu perustietoa maksimikorteista, kuten niiden historiasta ja väärenteistä, sekä annetaan ideoita maksimikorttikokoelman aiheeksi – mm. Georges Noël on tehnyt kokoelman Pablo Picasson taiteesta ja Bruno Bouveretin kokoelma esittelee majakoita. Les Maximaphiles Français on myös Facebookissa, jossa sillä on seuraajia yli 500.

Saksalainen maksimikortti jääkiekosta vuodelta 1983. Erityisesti Suomessa jääkiekko on suosittu urheilulaji, varsinkin voitettujen maailmanmestaruuksien johdosta. #postimerkkeilija -lehden toimituksen suosikkijoukkue on HPK. Jääkiekon syntypaikkana pidetään Kanadan Montrealia, jossa lajille kehitettiin uudet säännöt 1870-luvulla. Kanadassa rekisteröityjä pelaajia on noin 720 000 ja Yhdysvaltojen vastaava luku on noin 520 000. Suomessa rekisteröityjä pelaajia on noin 74 000. Jääkiekkoa pelataan yllättävän monessa maassa, sillä rekisteröityjä pelaajia on esimerkiksi Andorrassa 52, Liechtensteinissa 86 ja Qatarissa 66. (Lähde: Wikipedia (https://fi.wikipedia.org), artikkeli Jääkiekko, 8.1.2022)

Facebookista löytyy muuten oma ryhmänsä maksimifilatelisteille; ryhmässä on melkein 2000 jäsentä. Maksimifilatelia, kuten muukin filatelia, on kansainvälinen harrastus.

Lähteet:
Facebook (8.1.2022)
Les Maximaphiles Français: http://www.maximaphiles-francais.org -sivusto (8.1.2022)

lauantai 15. tammikuuta 2022

Klassikkosuklaa Fazerin Sininen saa oman postimerkin – Tammikuun merkeissä juhlistetaan myös ystävänpäivää ja kevään riemua


Posti julkaisee keskiviikkona 19.1.2022 kolme uutta postimerkkijulkaisua, joissa on yhteensä kahdeksan erilaista postimerkkiä. Tammikuun postimerkkien suunnittelijoiksi valittiin yksi entuudestaan tuttu graafikko ja kaksi uutta tekijää. ”Postimerkit elävät ajassa ja niiden suunnittelijat valitaan aina merkkien aiheen mukaan”, kertoo Postin Design Manager Tommi Kantola, joka vastaa postimerkkien taiteilijavalinnoista ja postimerkkitaidetöiden ohjauksesta.

100 vuotta Fazerin Sinistä


Posti juhlistaa omalla postimerkillä suomalaisten suosikkisuklaata Fazerin Sinistä, joka tuli ensi kerran myyntiin vuonna 1922. Karl Fazerin kultainen nimikirjoitus ja sininen pakkaus ovat olleet maitosuklaan tunnus ja laatutakuu alusta saakka. Ne ovat pääosassa myös Paula Salvianderin suunnittelemassa herkullisessa postimerkissä, jossa keskitytään olennaiseen: Fazerin Sinisen vasta-avattuun suklaalevyyn.


Fazerin sininen väri on vuonna 2001 rekisteröity omaksi tavaramerkikseen, joka toimii suklaan tunnuksena ilman että nimeä tarvitsee edes kirjoittaa. Fazerin Sininen on suomalaisten mielissä koko yhtiön Sininen sydän. Fazer onkin sijoittunut vuosikaudet suomalaisten brändien arvostuksessa kärkipäähän.

Postin aloitteesta tehdyn merkin suunnittelu käynnistyi yhteisellä palaverilla Postin Design Managerin ja Fazerin brändivastaavan sekä viestintäjohtajan kanssa. ”Valmiin merkin tuli kuvastaa Fazerin Sinisen brändiä ja makumaailmaa. Suunnittelutyössä ja vedosvaiheessa varmistettiin useampaan kertaan värien ja yksityiskohtien selkeys postimerkkikoossa”, Tommi kertoo.

Paula teki merkistä useita luonnoksia, joita kehitettiin Tommin avustuksella eteenpäin. ”Työn tuloksena syntyi herkullinen merkki, jossa suklaapalat kurottuvat merkin reunojen yli. Saimme näin merkkiin kolmiulotteisen ilmeen ja tuoreen suklaan tunnelman. Oli hienoa olla osana tiimiä suunnittelemassa brändi-ikoni Fazerin Sinisen postimerkkiä juhlavuoteen”, Paula sanoo.


Fazerin Sininen 100 vuotta -postimerkkiarkissa on kymmenen kotimaan ikimerkkiä.

Ystävänpäivämerkit syntyivät keskellä lockdownia


Ystävänpäivä on Suomen toiseksi suosituin korttisesonki heti joulun jälkeen. Tänä vuonna ystävänpäivää vietetään maanantaina 14. helmikuuta. Tuoreiden ystävänpäiväpostimerkkien kuvittajaksi valittiin Leena Kisonen. ”Kaikille töilleni on tyypillistä skandinaavinen muotokieli, poikkeukselliset väriyhdistelmät ja leikkisyys. Tätä samaa henkeä Posti halusi myös postimerkkien kuvituksiin, joissa kuvataan ystävien kanssa yhdessä tekemistä, iloa ja jakamista.”


”Postimerkit ovat yksi pienikokoisimmista asioista, mitä olen koskaan kuvittanut. Pieni koko toi suunnitteluun omat haasteensa, mikä oli hauskaa. Merkin täytyy olla kiinnostava ja samaan aikaan yksinkertaisen selkeä, että se toimii pienessä koossa”, Leena kertoo.

Leena yhdistelee kuvituksissaan paperileikkausta ja vektorigrafiikkaa. ”Leikkaan työni elementit aluksi paperista, skannaan ne ja rakennan lopulliset kuvitukset digitaalisesti tietokoneella. Työni on siis yhdistelmä käsintehtyä ja digitaalista jälkeä. Pidän erityisesti paperileikkauksen orgaanisesta jäljestä.”

Ystävänpäiväpostimerkit syntyivät keskellä pitkää lockdownia Lontoossa keväällä 2021. ”Muutin Lontooseen joulukuussa 2020 ja merkkejä suunnitellessani olin vielä hyvin uusi kaupungissa. Lockdownin takia en voinut oikein lähteä asunnostani mihinkään, sää oli harmaa ja kaipasin kovasti ystäviäni Suomessa. Voidaankin sanoa, että värikkäät postimerkit syntyivät omien värikkäiden ystävieni inspiroimina”, Leena sanoo.


Kaverijuttuja on kymmenen merkin arkki, jossa on viisi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Kevät herättää luonnon myös postimerkeissä


Postikorttitaiteilijana tunnettua Minna Lehväslaihoa pyydettiin suunnittelemaan kevääseen ja pääsiäiseen sopivat hyväntuuliset postimerkit. ”Merkkini kertovat siitä ihmeellisestä ajasta, jolloin luonto alkaa hehkua vaaleanvihreänä ja kevätkukat suorastaan ryntäävät ulos maasta. Tuntuu siltä, että koko maailma herää horroksesta väreihin synkän talven jälkeen”, Minna kertoo.


Merkeissä nähdään Minnan postikorteista tuttuja hahmoja. ”Ensimmäisessä merkissä kissa ja pöllö nauttivat keväisestä hetkestä ja yhdessäolosta. Me voimme olla onnellisia ihan näin, pyrkimättä mihinkään. Toisessa merkissä kuvataan pikkupöllöjen arkista pyykkipäivää, joka on täynnä iloa. Narulle nostetut pyykit kertovat, että maa on lämmennyt ja pöllöt ovat päässeet kasvimaalle.”

Minna teki kuvitukset akvarellipaperille A4-koossa. ”Piirsin kuvat mustekynällä, väritin ne vesiväreillä ja guassilla ja viimeistelin öljypastelleilla. Työ oli mielenkiintoinen, koska postimerkeissä pitää kiinnittää ihan omalla tavallaan huomiota kuvien rytmiin, ilmavuuteen ja tyhjään tilaan. Myös värivalinnat vaikuttavat paljon kuvan selkeyteen. Sain merkkien suunnitteluun hyvää sparrausapua Tommilta.”

Postikortit ja postimerkit ovat Minnalle läheisiä myös toista kautta. ”Harrastan postcrossingia, jossa ihmiset eri puolilla maailmaa lähettävät kortteja toinen toisilleen. Nettisivuille luodaan profiili, jossa voi kertoa itsestään ja korttitoiveistaan. Kortin vastaanottaja arvotaan ja koko homma toimii sillä periaatteella, että mitä enemmän lähetät kortteja, sitä enemmän sinullekin lähetetään. Minusta harrastuksen hauskin puoli on, kun pääsen valitsemaan vastaanottajalle sopivaa korttia ja juuri siihen sopivaa postimerkkiä.”

Maailmalla on tällä hetkellä noin 800 000 rekisteröitynyttä postcrossaajaa ja kortteja on lähetetty yli 200 maasta. ”Me suomalaiset olemme todella ahkeria harrastajia ja olemme lähettäneet viimeisen 16 vuoden aikana jo yli neljä miljoonaa korttia”, kertoo Minna, joka valittiin vuonna 2019 Suomen postcrossingyhdistyksen vuoden taiteilijaksi.


Kivaa Kevättä! on kymmenen merkin arkki, jossa on kaksi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Lähde ja teksti sekä kuvat:
Posti Groupin mediatiedote 12.1.2022

IN ENGLISH:
Classic chocolate bar Fazer Blue to be honored with a stamp – The January stamps also celebrate Valentine’s Day and the joy of spring


On Wednesday, January 19, 2022, Posti will release three new stamp publications, with a total of 8 different stamp designs. One graphic artist familiar from previous cooperation and two new artists were chosen as the designers for the January stamps. “Stamps reflect their time, and their designers are always chosen according to the theme of the stamps,” says Tommi Kantola, Design Manager at Posti, who is responsible for the selection of the artists and for providing guidance on the artistic work for the stamps.

100 years of Fazer Blue


Posti celebrates Fazer Blue, Finland’s favorite chocolate, which first went on sale in 1922, with its own stamp. Karl Fazer’s golden signature and the blue wrapper have been the emblem and quality guarantee of milk chocolate from the very beginning. They are also featured on the delicious stamp designed by Paula Salviander, which focuses on the essential: a newly opened Fazer Blue chocolate bar.


The blue color of Fazer was registered as its own trademark in 2001, which serves as a symbol for the chocolate even without having to write the name. For Finns, Fazer Blue represents the Blue Heart of the whole company. Indeed, Fazer has been one of the most appreciated Finnish brands for years.

The design work for the stamp began on Posti’s initiative at a joint meeting with Posti’s Design Manager and Fazer’s Brand Manager and Head of Communications. “The finished stamp was to reflect Fazer Blue’s brand and flavors. The clarity of the colors and details in stamp size was ensured several times in the design work and the proof stage,” Tommi says.

Paula did several drafts of the design, which were further developed with the help of Tommi. “The work resulted in a delicious stamp, with chocolate pieces extending over the edges of the stamp. This gave the stamp a three-dimensional look and captured the atmosphere of fresh chocolate. It was great to be part of the team designing the stamp for the brand icon Fazer Blue for the anniversary year,” Paula says.


The Fazer Blue 100 Years stamp sheet has 10 domestic no-value indicator stamps.

Valentine’s Day stamps born out of lockdown


In Finland, Valentine’s Day is the second most popular card season immediately after Christmas. This year, Valentine’s Day will be celebrated on Monday, February 14. Leena Kisonen was chosen as the illustrator for the new Valentine’s Day stamps. “All my works are characterized by Scandinavian design style, exceptional color combinations and playfulness. Posti wanted to have this spirit also in the stamp illustrations depicting moments of friendship, joy and sharing.”


“Stamps are one of the smallest items I have ever illustrated. The small size brought its own challenges to the design work, which was fun. A stamp must be interesting and at the same time simple and clear in order for it to work in small size,” Leena says.

In her illustrations, Leena combines paper cutting and vector graphics. “I first cut the elements of my work from paper, then scan them and construct the final illustrations digitally on a computer. My work is therefore a combination of handiwork and digital techniques. I particularly like the organic look of paper cuttings.”

The Valentine’s Day stamps were created in the middle of the long lockdown in London in spring 2021. “I moved to London in December 2020 and was still very new to the city when I was designing the stamps. Due to the lockdown, I couldn’t really leave my apartment, the weather was gray and I missed my friends in Finland. You could say that the colorful stamps were inspired by my colorful friends,” Leena says.


Friendship Stories will be issued as a 10-stamp sheet containing five different domestic no-value indicator stamps.

Spring awakens nature also on stamps


Minna Lehväslaiho, known as a postcard artist, was asked to design joyful stamps suitable for spring and Easter. “My stamps depict the wonderful time when nature begins to be flush with light green and spring flowers are literally bursting out of the ground. It feels like the whole world is waking up from hibernation to a burst of colors after a dark winter,” Minna says.


The stamps feature characters familiar from Minna’s postcards. “On the first stamp, a cat and an owl are enjoying the springtime and each other’s company. We can be happy just like that, with no need to rush anywhere. The second stamp depicts little owls’ regular laundry day, which is full of joy. The laundry hung out to dry tells us that the ground has warmed up and the owls have gotten into the vegetable patch.”

Minna did the illustrations on watercolor paper in A4 format. “I drew the pictures with a fountain pen, colored them in with watercolors and gouache and finished them with oil pastels. The work was interesting because, when designing stamps, you must pay attention to the rhythm, airiness and empty space of the illustrations in a specific way. The color choices also have a major impact on the clarity of the illustration. Exchanging ideas with Tommi on the stamp designs was very helpful.”

Postcards and stamps are familiar items to Minna through another way as well. “I do postcrossing, in which people from around the world send each other postcards. You create a profile on the website, where you can talk about yourself and your card wishes. The card recipients are drawn, and the whole thing works on the principle that the more cards you send, the more will be sent to you. I think that the funniest part of the hobby is when I get to choose a suitable card for the recipient and a suitable stamp to go with it.”

Currently, there are about 800,000 registered postcrossers worldwide, and cards have been sent from over 200 countries. “We Finns are very keen postcrossers, and we have sent more than four million cards in the last 16 years,” says Minna, who was selected as the Finnish Postcrossing Friends Association’s artist of the year in 2019.


Joy of Spring! will be issued as a 10-stamp sheet containing two different domestic no-value indicator stamps.

Source, text and pictures:
Posti Group’s Media release January 12, 2022

keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Åland Postin postimerkkisarja veteraanitraktoreista jatkuu


Helmikuun 1. päivä on vuorossa kaksi uutta postimerkkiä Åland Postin postimerkkisarjassa ahvenanmaalaisista veteraanitraktoreista. Kolmivuotinen sarja lähti käyntiin helmikuussa 2021 kahdella 1900-luvun alun aarteella. Toisessa osassa hypätään ajassa eteenpäin muutamalla vuosikymmenellä. Postimerkeissä esitellään itserakennettu traktori 1940-luvun alkupuolelta ja suomalainen uskollinen palvelija Valmet 20 vuodelta 1956. Ahvenanmaalainen valokuvaaja David Lundberg tavoitteli graafisesti yksinkertaisia valokuvia traktoreista.

3,50 euron arvoista postimerkkiä painetaan 45 000 kappaletta. Julkaisun muotoilusta on vastannut Johanna Finne (Åland Post). Arkissa on 2 x 12 merkkiä. Kumpikin postimerkki ilmestyy myös maksimikorttina. Kuva: Åland Post.

Traktorit valtasivat alaa maataloudessa yhä enemmän ja enemmän 1930-luvulla. Koska kysyntä oli suurempaa kuin tarjonta, keksittiin, että autoista voitiin rakentaa traktoreita. Löydät juuri sellaisen toisesta postimerkistä. Runar Karlsson rakensi autotraktorin 1940-luvun alussa Ringsbölessä, Jomalassa. Pojanpoika Kristoffer Karlsson kertoo traktorin rakenteesta perin pohjin: ”Moottori on peräisin A-Fordista, ja aluksi traktori toimi puukaasulla. Se rakennettiin uudestaan myöhemmin, kun tavallista polttoainetta oli tarjolla. Runko on rakennettu itse teräksestä, samoin lokasuojat, jotka on tehty pellistä. Jäähdyttimen säleikkö on peräisin Chevroletista. Taka-akseli on luultavasti Fordin kuorma-autosta, kun taas etuakseli on A-Fordista, mutta se on taottu uudestaan, jotta saatiin riittävä maavara. Traktorissa on kaksi vaihdelaatikkoa, joista toinen toimi isolla/pienellä vaihteella; isoisä teki reiän ja asensi hihnapyörän, jotta sai kaksi eri nopeutta.”

Toisen merkin maksuarvo on Lokalpost (1,90 euroa) ja sitä painetaan 90 000 kappaletta. Postimerkkien hammaste on 13 per 2 cm ja paperi on 110 g/m2. Merkit painetaan 4-värioffsetilla Cartor Security Printing -painossa. Maksimikortin hinta on kolme euroa. Kuva: Åland Post.

Toisessa postimerkissä on punainen Valmet 20 vuodelta 1956. Tämän traktorin koti on saaristossa Sottungan saaressa. Omistaja Raul Petrell sai sen lahjaksi äidiltään, kun hän oli 10-vuotias. ”Se oli maatilan ensimmäinen traktori, kun sain sen aivan uutena tehtaasta 14. lokakuuta 1956. Se maksoi 384 500 vanhaa markkaa. Käytin sitä reilu 10 vuotta maatalon töissä, erityisesti niittokoneena, mutta myös tukkien kuljetukseen pois metsästä”, Raul muistelee.

Ensipäivänkuoren (FDC) hinta on 6,40 euroa. Leimassa on Valmet-traktorin muista traktoreista erottuva metallinen vanne. Kuva: Åland Post.

Lähde ja teksti sekä kuvat:
Åland Postin lehdistötiedote 14. joulukuuta 2021

torstai 6. tammikuuta 2022

Postimaksulipukkeissa juhlitaan satavuotista omapäisyyttä


Helmikuun 1. päivä Åland Post julkaisee vuoden postimaksulipukesarjan. Ahvenanmaan itsehallinnon 100-vuotisjuhla on lyönyt leimansa näille neljälle postimaksulipukkeelle, jotka ovat tarramerkkejä. Juhlavuoden ponnekas iskulause 100 vuotta omapäisyyttä on antanut sarjalle nimensä. Muotoilun takaa löytyy graafinen suunnittelija Annika Rehn Zetterqvist, joka on myös luonut juhlavuoden logotyypin ja visuaalisen profiilin.

Postimaksulipukesarjan arvo on yhteensä kahdeksan euroa (kaksi euroa per postimaksulipuke). Walsall Security Printers -paino painaa lipukkeet 4-värioffsetilla 40 gms lämpöpaperille. Kuva: Åland Post.

Postimaksulipukkeet perustuvat graafiseen profiiliin, jonka Annika Rehn Zetterqvist loi Ahvenanmaan juhlavuotta varten. Niissä on esillä valikoima symboleja, jotka edustavat Ahvenanmaata ja ahvenanmaalaista omapäisyyttä. Annika kertoo: – Suurin haaste postimaksulipukkeiden suhteen oli rajattu ala ja toive, että lipukkeet sopisivat yhteen kuin palapeli. Ei ole mitään yhtä symbolia, paitsi ehkä mahdollisesti meri, jota ei tietenkään voi olla ottamatta huomioon, kun asumme saaressa. Täältä löytyy muun muassa tärkeä osa merenkulkuhistoriaa sekä rahtipurjelaiva Pommernin että Lågskärin majakan muodossa, mutta myös juhannussalon kruunu, joka on Ahvenanmaan kulttuurihistorian tuttu symboli. Saksanhirvi edustaa virallista Ahvenanmaata, kun taas joutsen flirttailua Suomen kanssa. Ahvenanmaalainen luovuus ja luonto sopivat hyvin yhteen esimerkiksi sudenkorennossa, jonka romutaiteilija Johan Karlsson on luonut ruokalusikoista. Marjat, joiden alla on lehtiä, on Ahvenanmaan kehitys- ja kestävyysagendan logo. Ahvenanmaan verkosto Bärkraft on voittanut EU:n kestävän kehityksen palkinnon, koska se oli määritellyt YK:n maailmanlaajuiset kestävän kehityksen tavoitteet omassa paikallisessa agendassaan. Se kuvaa hyvin omapäisyyttä, rohkeutta kulkea omia polkujaan ja luoda jotain omaa.

Ensipäivänkuoren (FDC) hinta on yhdeksän euroa. Vaikka postimaksulipukkeita myydään FDC:n lisäksi neljän lipukkeen sarjana, voi Maarianhaminan pääpostista tai Åland Post Postimerkeistä tilata lipukkeita muita määriä ja muilla arvoilla. Kuva: Åland Post.

Annika Rehn Zetterqvist voitti 2019 Ahvenanmaan maakuntahallituksen kilpailun, jossa etsittiin Ahvenanmaan 100-vuotisjuhlavuodelle logoa. Hän ja hänen kollegansa April-viestintäyrityksessä saivat sen jälkeen tehtäväkseen muotoilla graafisen profiilin.

Lähde ja teksti sekä kuvat:
Åland Postin lehdistötiedote 14. joulukuuta 2021

tiistai 4. tammikuuta 2022

Kuumailmapallot ja ilmalaivat postimerkeillä


Pari kolme vuotta sitten etsiskelin tietoisesti uusia keräilyaiheita filatelian alalla. Eläinaiheisia merkkejä (karhut, oravat, siilit) olen kerännyt vuosikaudet ja aion kerätä niitä edelleenkin, mutta minua alkoi jostakin syystä kiinnostaa myös ihan toisenlainen aihepiiri: kuumailmapallot ja ilmalaivat. Ryhdyin hankkimaan näitä merkkejä ”hakuammuntana” Colnectin, eBayn, Delcampen ja HipStampin kaltaisilta myyntisivustoilta. Merkkejä kertyikin ihan mukavasti lyhyessä ajassa ja pienellä budjetilla. Sitten vuonna 2020 saksalainen Michel julkaisi todellisen täsmähakuteoksen eli erikoisluettelon nimeltään ”Ballons und Zeppeline – Ganze Welt”, jonka hankin itselleni.



Vuosina 1936 ja 1983 julkaistuilla ranskalaisilla postimerkeillä muistetaan kuumailmapallolentojen pioneereja (de Rozier, dʼArlandes, Charles ja Robert). Kuvat: Jarmo Nousiainen.

Vuonna 1783 ranskalaiset veljekset Joseph ja Étienne Montgolfier rakensivat ensimmäisen kuumailmapallon. Ilmapallo sai heidän mukaansa ranskankieliseksi nimekseen montgolfière. Ensimmäisen miehitetyn kuumailmapallolennon tekivät 21.11.1783 Pariisissa fysiikan ja kemian opettaja Pilâtre de Rozier ja markiisi dʼArlandes. Vajaat kaksi viikkoa myöhemmin fyysikko Jacques Charles ja Nicolas Robert tekivät ensimmäisen lennon Charlesin kehittelemällä vedyllä täytetyllä ilmapallolla.




Ilmalaivamallit LZ-127 ja LZ-129 sekä kreivi Ferdinand von Zeppelin ovat aiheina näissä saksalaisissa postimerkeissä. Ilmalaivojen kultakaudella vuosina 1928–1933 Saksassa rakennettiin todella suuria ilmalaivoja. Kuvat: Jarmo Nousiainen.

Suomen 10 markan yleismerkille painettiin lisäpainama ”Zeppelin 1930” ilmalaiva LZ-124:n 24.9.1930 tapahtuneen vierailun johdosta. Kovan tuulen vuoksi ilmalaiva ei voinut laskeutua Helsinkiin, mutta siitä laskettiin maahan postisäkkejä ja sinne nostettiin lähtevää postia. Kuva: Jarmo Nousiainen.

Saksan ja Ranskan välisessä sodassa (1870‒1871) Pariisin piirityksen aikana kuumailmapalloilla harjoitettiin melko säännöllistä postiliikennettä Ranskan miehittämättömille alueille. Kuumailmapalloista ilmalaivan erottaa ohjattavuus: ilmapallon liikettä voidaan ohjata vain korkeussuunnassa. Ilmalaivat olivat käytössä vuosina 1910‒1937 viihtyisinä ja ylellisinä kulkuneuvoina mannertenvälisessä matkailuliikenteessä ja niissä kuljetettiin myös postia (ks. saksasta kääntämäni artikkeli zeppeliinipostista, joka on julkaistu 21.3.2020).



Monacon ja Neuvostoliiton postimerkeissä aiheena on norjalainen tutkimusmatkailija Roald Amundsen, joka ylitti pohjoisnavan vuonna 1926 Norge-nimisellä ilmalaivalla. Kuvat: Jarmo Nousiainen.

Kuumailmapalloja käytetään myös tieteellisiin tarkoituksiin varsinkin meteorologian alalla. Michel-luettelossa on huomioitu myös miehittämättömät säähavaintopallot, mutta minä olen jättänyt ne kokoelmani ulkopuolelle, koska minua kiehtoo nimenomaan ihmisten kuljettaminen paikasta toiseen näillä kulkuneuvoilla.

Unkarilaisessa pienoisarkissa vuodelta 1977 on kuvattuna ilmalaiva LZ-127 Budapestin yllä vuonna 1931. Arkin alaosassa on kartta, jossa esitetään ilmalaivan lentoreitit. Kuva: Jarmo Nousiainen.

Bulgarialainen pienoisarkki vuodelta 2019 on omistettu ruotsalaiselle insinöörille ja lentäjälle Salomon August Andréelle, jonka retkikunta sai surmansa yrittäessään vetypallolla saavuttaa maantieteellistä pohjoisnapaa vuonna 1897. Tästä aiheesta on kirjoitettu kirja ja tehty elokuva ”Ingenjör Andrées luftfärd”. Kuva: Jarmo Nousiainen.

Michel-luettelo on ollut suureksi avuksi kokoelman kartuttamisessa, mutta samalla on pakko todeta hieman surullisena, että nämäkin aihepiirit ovat olleet filateelisen merkkitehtailun kohteena. En halua tässä mainita mitään maita, joiden nimissä on painettu aivan älyttömät määrät merkkisarjoja ja blokkeja keräilijöiden rahastamiseksi. Rajanveto on välillä vaikeaa, mutta kuitenkin välttämätöntä. Joskus saatan jättää julkaisun ostamatta myös tökerön ulkoasun vuoksi.

Yhdysvaltain nelimerkkinen sarja julkaistiin vuonna 1983. Kuva: Jarmo Nousiainen.

Ostamatta jäävät myös tietyt ilmalaivamerkit 1930-luvulta, mutta ei epäonnistuneen ulkoasun vaan korkean hintatason vuoksi. Olen nähnyt myytävänä esimerkiksi Saksan ja Yhdysvaltojen vanhoista ilmalaivasarjoista jäljennöksiä (englanniksi replica) edulliseen hintaan, mutta ainakaan vielä en ole sortunut sellaisia ostamaan.

Olen osallistunut kuumailmapallolennolle kerran, kesällä 2007 Sloveniassa. Kuva: Jarmo Nousiainen.

Jarmo Nousiainen

Lähteet:
Michel-luettelo ”Ballons und Zeppeline – Ganze Welt”, 1. painos, 2020
Wikipedia-artikkelit ”Kuumailmapallo” ja ”Ilmalaiva”

(Teksti ja kuvat: Jarmo Nousiainen)

lauantai 1. tammikuuta 2022

Suomen kenttäpostimerkeistä suurin osa ilmestyi vuosina 1941–1944


Suomen filateliaan kuuluvat myös kenttäpostimerkit, joita on julkaistu yhdeksän erilaista. Suurin osa niistä eli seitsemän ilmestyi vuosina 1941–1944. Kenttäpostimerkki on postimerkki, jota käytettiin nimensä mukaisesti kenttäpostin lähettämiseen.

Wikipedian mukaan kenttäpostilla tarkoitetaan kriisitilanteisiin suunniteltua Suomen puolustusvoimien postinkuljetus- ja osoitejärjestelmää postin kuljettamiseksi rintamalle ja rintamalta. Kenttäpostilla oli tärkeä merkitys kommunikoinnissa talvi- ja jatkosotien aikana. Kenttäpostimerkkien käyttöönotto tapahtui jatkosodan aikana.

1940-luvulla ilmestyneistä kenttäpostimerkeistä viisi oli sotilaille veloituksetta jaettuja merkkejä; kaksi merkkiä olivat maksullisia ja ne oli tarkoitettu siviiliväestölle. Näin ollen merkkien avulla joukot pystyivät lähettämään postia rintamalta kotiin ja siviilit pystyivät lähettämään postia rintamalle.


Vuonna 1941 (1. tammikuuta) ilmestyi merkki, jota painettiin 24,5 miljoonaa kappaletta. Siinä lukee PUOLUSTUSVOIMAT ja KENTTÄPOSTIA, kuten myös vuosina 1943 ja 1944 julkaistuissa sotilaille jaetuissa kenttäpostimerkeissä.



1. heinäkuuta 1943 julkaistiin vihreä kenttäpostimerkki, jonka painosmäärä oli 20 miljoonaa kappaletta. Samana vuonna 16. lokakuuta julkaistua violettia merkkiä painettiin 15,5 miljoonaa kappaletta.



Siviiliväestölle tarkoitetut merkit ilmestyivät 16. lokakuuta 1943. 2 markan oranssia kenttäpostimerkkiä painettiin noin viisi miljoonaa kappaletta ja 3,50 markan sinisen merkin painosmäärä oli yli 12 miljoonaa kappaletta. Merkkien ulkoasu on mallin 1930 mukainen – ne on kuitenkin varustettu KENTTÄ-POSTI FÄLTPOST -lisäpainamalla.



Vuonna 1944 ilmestyneet kenttäpostimerkit ovat samanlaisia kuin vuonna 1943 julkaistut sotilaille jaetut merkit sillä erotuksella, että ne ovat pienempikokoisia ja vuosilukuna on 1944. Sekä violetin merkin että vihreän merkin painosmäärä oli 30 miljoonaa kappaletta.

Vuoden 1944 jälkeen on ilmestynyt vielä kaksi kenttäpostimerkkiä: ensimmäinen niistä 1963 ja toinen sama merkki 20 vuotta myöhemmin 1983-lisäpainamalla. Merkkejä käytettiin rauhanajan sotaharjoituksissa. 26. syyskuuta 1963 julkaistua merkkiä painettiin 85 000 kappaletta ja 20. huhtikuuta 1983 julkaistua merkkiä painettiin 20 000 kappaletta.

Suomen kenttäpostimerkeistä on mahdollista rakentaa pieni kokoelma ja vieläpä melko edullisesti. Vuosien 1941–1944 merkkejä saa erittäin edullisesti, koska niitä painettiin niin suuria määriä. Sotaharjoitusten merkeistä sen sijaan voi joutua maksamaan jopa sata euroa kappaleelta tai enemmänkin johtuen pienistä painosmääristä.

Lähteet:
Suomen Filateliapalvelu Oy: LAPE 2017 -postimerkkiluettelo n:o 79, Latvia 2016
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org), artikkeli Kenttäposti (1.1.2022)