perjantai 29. huhtikuuta 2022

Postin taidepalkinto 2022 kuvanveistäjä Kim Simonssonille


Posti Oy on myöntänyt vuoden 2022 postimerkkitaidetta edistävän palkinnon kuvanveistäjä Kim Simonssonille, joka tunnetaan erityisesti keraamisista veistoksista. Postin taidepalkintoon kuuluu 10 000 euron arvoinen rahapalkinto ja postimerkkijulkaisu taiteilijan töistä. Kim Simonssonin veistoksia nähdään kahdessa postimerkissä ensi syyskuussa.

Kim Simonssonin keramiikasta käsityönä veistetyissä hahmoissa on vaikutteita populaarikulttuurista ja perinteisemmästä taidehistoriasta.

Vihreät satuhahmot olivat kansainvälinen läpimurto Miamissa


Kim Simonsson tunnetaan tänä päivänä erityisesti vihreitä satumaisia hahmoja kuvaavista veistoksistaan, joita hän kutsuu sammalväeksi. ”Teen hahmoille elävän ja sammalta muistuttavan pinnan nailonkuidulla, jonka siirrän veistokseen erityisellä sähköstaattisella tekniikalla.”


Simonssonin kansainvälinen läpimurto tapahtui Miamin kansainvälisillä muotoilumessuilla vuonna 2015. ”Messuvieraat ihastuivat vihreitä satuhahmoja kuvaaviin veistoksiin ja pian Instagram oli niitä täynnä. Galleristi soitti minulle, että tilauksia on sisällä hirveät määrät. Siitä lähtien sammalväki onkin kiertänyt gallerioissa ja taidenäyttelyissä ympäri maailmaa”, taiteilija naurahtaa.

Tällä hetkellä Simonsson työstää Fiskarsin ruukissa sijaitsevassa studiossaan teoksia kahteen merkittävään näyttelyyn Ranskassa. ”Lillen taidefestivaaleille on työn alla 10 jättikokoista 4,5 metristä sammalhahmoa lasikuidusta. Toinen mielenkiintoinen urakka on Lyonin taidebiennaaliin tuleva installaatio, johon teen 25 keraamista sammalhahmoa.”

Postimerkeissä purkkapallotyttö ja sammaltyttö


Syyskuussa 2022 julkaistavien postimerkkien aiheeksi valittiin kaksi Simonssonin veistosta. ”Toisessa merkissä nähdään valkoiseksi maalattu Purkkapallotyttö. Hän puhaltaa supervoimillaan hopeoitua lasipurkkapalloa, johon heijastuu kuva ympäristöstä. Toisessa postimerkissä esitellään Nukkuva lukeva sammaltyttö, jossa tyttö on nukahtanut kirjan ääreen”, taiteilija itse kuvailee.


Posti haluaa nostaa taidepalkinnolla postimerkkien ja taiteen arvostusta ja asemaa. ”Kim Simonssonin veistokset ovat näyttäviä katseenvangitsijoita missä tahansa tilassa. Hänen teoksissaan riittää paljon mielenkiintoista tutkittavaa pitkäksi ajaksi. On hienoa, että Kimin taideteoksia pääsee ihastelemaan nyt myös postimerkeissä”, kertoo Postin Design Manager Tommi Kantola, joka vastaa postimerkkien taiteilijavalinnoista ja postimerkkitaidetöiden ohjauksesta.

Postin taidepalkinto myönnetään nyt kuudetta kertaa. Vuonna 2017 taidepalkinnon sai kuvanveistäjä Jasmin Anoschkin, vuonna 2018 graffititaiteilija EGS, vuonna 2019 vaatesuunnittelija Mert Otsamo, vuonna 2020 kuvataiteilija Janne Laine ja vuonna 2021 lasitaiteilija Alma Jantunen.

Kim Simonsson (48) valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2000. Hänet valittiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi vuonna 2004 ja hän sai vuonna 2009 Pro Arte -palkinnon tunnustuksena teknisestä osaamisesta ja omaperäisestä ilmaisusta. Simonsson yhdistelee teoksissaan japanilaista mangaa ja länsimaisen kuvataiteen traditioita. Kim Simonsson on kansainvälisesti tunnettu taiteilija, jonka töitä löytyy useista suomalaisista ja ulkomaisista kokoelmista mm. Victoria and Albert Museumista, Nykytaiteen museo Kiasmasta ja Emmasta.


Lähde ja teksti sekä kuvat:
Posti Groupin mediatiedote 21.4.2022

maanantai 25. huhtikuuta 2022

Huhtikuun uusissa postimerkeissä jumalattaria, taideklassikoita ja onnentoivotuksia – 100 vuotta täyttävää pesäpalloa juhlistetaan omalla merkillä


Posti julkaisee keskiviikkona 27. huhtikuuta 2022 neljä uutta postimerkkijulkaisua, joissa on yhteensä 19 erilaista postimerkkiä.


Huhtikuun merkkien tekijöiksi valittiin kaksi uutta postimerkkisuunnittelijaa. ”Emmi-Riikka Vartiainen visualisoi merkeissä hienosti tarujen ja myyttien maailmaa. Juuso Kemi on taas itse innokas pesäpallomies ja tuntee aiheen läpikotaisin”, kertoo Postin Design Manager Tommi Kantola, joka vastaa postimerkkien taiteilijavalinnoista ja postimerkkitaidetöiden ohjauksesta.

”Lisäksi tämän kevään onnittelupostimerkit syntyivät suunnittelukilpailun tuloksena, joten sitä kautta merkeissä nähdään vielä viisi uutta suunnittelijaa lisää. Myös rullapostimerkkien suosittu taideklassikkosarja saa jatkoa kahdeksalla uudella teoksella”, Kantola jatkaa.

EUROPA-merkkien teemana tarut ja myytit


Postimerkkien EUROPA-sarjan teemana ovat tänä vuonna tarut ja myytit. Posti esittelee EUROPA-merkeissään kaksi jumalatarta, jotka mainitaan mm. kalevalaisissa runoissa. Päivätär ja Kuutar kehräävät muotoonleikatuissa postimerkeissä auringon ja kuun hohteesta kulta- ja hopealankaa, josta kudotaan kultaisia ja hopeisia vaatteita.


Postimerkkien suunnittelijaksi valittu kuvittaja Emmi-Riikka Vartiainen on itsekin kiinnostunut mystiikasta. ”Tähän työhön liittyy paljon omia kuvittamiseen liittyviä haavekuvia, joten niiden toteuttaminen tuntui ihan henkilökohtaisella tasolla jännittävältä. Kävinkin läpi koko tunteiden kirjon etsiessäni hahmoista tietoa ja niistä syntyviä mielikuvia.”

Vartiainen tutustui työn aluksi suomalaiseen mytologiaan, kansanuskomuksiin ja runoihin saadakseen laajemman käsityksen alan tarustosta ja myyttisistä hahmoista. ”Koska aiheena olivat luonnottaret, vietin myös paljon aikaa luonnossa pohtien näitä neitoja. Luonnostelin hahmoja paperille milloin missäkin mättäällä tai kivellä. Lopulta hahmojen olemus, kauneus ja ylväys alkoi kirkastua ja tuntui että elin itsekin jo mukana tarinassa. Työhuoneella kuvitusten ilme loksahti väritysvaiheessa kohdilleen.”


”Piirsin Päivättären ja Kuuttaren nuorina neitoina, jotka ovat taivaankappaleiden ajattomia luonnottaria arkisten käsitysten ja lakien ulkopuolella. He ovat metaforia luonnon kauneudelle sekä auringon ja kuun voimalle. Halusin saada hahmojen kuvituksiin tuota samaa mystistä voimaa.”

EUROPA: tarut ja myytit on kymmenen merkin arkki, jossa on kaksi erilaista ulkomaan ikimerkkiä.

Suomen kansallispeli täyttää 100 vuotta


Suomen kolmanneksi suosituin pallopeli pesäpallo tulee tänä vuonna 100 vuoden ikään. Suomen kansallispeliksi kutsuttu pesäpallo elää ja voi hyvin. Sitä pelataan edelleen kaikkialla: kouluissa, kesämökeillä, pihapeleissä, leireillä ja huippu-urheiluna. Lajin pääsarja Superpesis on yksi maamme seuratuimmista palloilusarjoista. Pesäpalloon on aina liittynyt voimakas paikallistunne ja maakunnissa kannatetaan kiihkeästi omaa suosikkijoukkuetta.


Pienoisarkkiin valittujen postimerkkien valokuvissa kuvataan pesäpallon neljää tyypillistä pelitilannetta: hutunkeittoa, syöttöä, lyöntiä ja pesälle etenemistä. Arkin kääntöpuolella esitellään pesäpallon isä Lauri ”Tahko” Pihkala, joka kehitti pesäpallon yhdistelemällä elementtejä eri pallonlyöntipeleistä. Ensimmäiset viralliset pesäpallo-ottelut pelattiin uusilla säännöillä vuonna 1922.


Postimerkit on suunnitellut itsekin pesäpallohulluksi tunnustautuva Juuso Kemi. ”Pelasin juniorina Kankaanpään Mailassa 10 vuotta ja olen fanittanut lajia intohimoisesti 1980-luvulta saakka. Seuraan Superpesiksen pelejä kauden aikana viikoittain ja pudotuspelien aikaan päivittäin.”

”Halusimme vangita postimerkkeihin pesäpallopelin tähtihetkiä ja korostaa samalla merkkien kuvavalinnoilla pesäpallon tasa-arvoisuutta. Merkeissä pelaa miehiä, naisia ja lapsia. Pesis on ollut alusta asti kaikille sopiva laji ikään ja sukupuoleen katsomatta”, Kemi sanoo.


Juuso Kemiä viehättää pesäpallossa erityisesti pelin taktisuus, joka yhdistyy räjähtävään suoritukseen. Hän uskoo, että pesäpalloon liittyvillä taidoilla on käyttöä myös tavallisessa arkipäivässä. ”Yhteispeli ja erilaisten ihmisten vahvuuksien yhteensovittaminen koko jengiä hyödyttävällä tavalla on hyvä resepti moneen tilanteeseen.” Kemillä itsellään on mainostoimiston luovana johtajana tästä omakohtaisia kokemuksia.

Pesäpallo 100 vuotta -pienoisarkissa on neljä kotimaan ikimerkkiä.

Onnittelumerkit syntyivät suunnittelukilpailun tuloksena



Huhtikuussa ilmestyvät myös uudet onnittelumerkit, jotka ovat syntyneet keväällä 2021 pidetyn postimerkkien suunnittelukilpailun tuloksena. Postin, Grafian ja Kuvittajat ry:n kanssa yhteistyössä järjestettyyn kilpailuun tuli peräti 570 ehdotusta, joista asiantuntijaraati valitsi viisi voittajamerkkiä. ”Postimerkkien suunnittelukilpailujen kautta löytyy usein voittajien lisäksi potentiaalisia tekijöitä tulevaisuuden postimerkkiprojekteihin ja niin kävi myös tällä kertaa”, kertoo tuomariston puheenjohtajana toiminut Design Manager Tommi Kantola Postista.

Kilpailun voittajamerkeissä nähdään lemiläisen Tuomas Ikosen Kakkukahvit, helsinkiläisen Anna Kesäniemen Kimppu sinulle, porvoolaisten Jenni Tuomisen & Jukka Pylvään Together, tamperelaisen Noora Katon Kukkalähetys ja lappeenrantalaisen Nelli Ahosolan Lisää vain vesi. Postimerkkien graafisesta toteutuksesta ja erityylisten kuvitusten sovittamisesta samaan merkkiarkkiin vastasi Paula Salviander.


Onnentoivotuksia on kymmenen merkin arkki, jossa on viisi erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Suosittu taideklassikkosarja saa jatkoa



Huhtikuun julkaisuihin kuuluu myös toinen osa suomalaisia taideklassikoita esittelevästä suositusta rullapostimerkkisarjasta. Taidemerkkeihin valittiin jälleen useille tuttuja ja rakastettuja klassikkoteoksia. Uusissa merkeissä esitellään Tyko Sallisen Pyykkärit, Helene Schjerfbeckin Tanssiaiskengät, Pekka Halosen Neit niemien nenissä, Ellen Thesleffin Lukuhetki, Akseli Gallen-Kallelan Poika ja varis, Elin Danielsonin Tyttö ja kissat kesäisessä maisemassa sekä Albert Edelfeltin kaksi teosta Pariisin Luxemburgin puistossa ja Ruokolahden eukkoja Kirkonmäellä.

Merkkien graafisen suunnittelun on tehnyt Ilkka Kärkkäinen.


Suomalaisia taideklassikoita II ilmestyy sadan merkin rullassa, jossa on kahdeksan erilaista kotimaan ikimerkkiä.

Ensipäivätapahtuma Helsingin pääpostissa 27.4. kello 13-16


Huhtikuussa ilmestyvien postimerkkien ensipäivätapahtuma järjestetään keskiviikkona 27. huhtikuuta kello 13-16 Helsingin pääpostissa (Elielinaukio 2 F, 00100 Helsinki).

Tilaisuudessa on myynnissä uusia postimerkkejä, ensipäivänkuoria ja muita postimerkkituotteita sekä mahdollisuus saada lähetyksiin ensipäivänleimoja. Postimerkkitaiteilijat ovat paikalla signeeraamassa töitään kello 13-15.

Lähde ja teksti sekä kuvat:
Posti Groupin mediatiedote 22.4.2022

IN ENGLISH:
The new Finnish April stamps feature goddesses, art classics and congratulations – Finnish baseball’s 100th anniversary is celebrated with its own stamp


On Wednesday, April 27, 2022 Posti will release four new stamp publications with a total of 19 different stamp designs.

Two new stamp designers were selected as the creators of the April stamps. “In her stamps, Emmi-Riikka Vartiainen visualizes the world of legends and myths superbly. Juuso Kemi, on the other hand, is a Finnish baseball enthusiast and knows the sport inside and out,” says Tommi Kantola, Design Manager at Posti, who is responsible for the selection of the artists and for providing guidance on the artistic work for the stamps.

“In addition, this spring’s congratulatory stamps were created as a result of a design competition, which introduces us to five more new designers. The popular series of rolls of stamps featuring art classics also continues with eight new works,” Kantola continues.

Legends and myths as the theme of the EUROPA stamps


This year’s theme in the EUROPA stamp series is legends and myths. In its EUROPA stamps, Posti presents two goddesses mentioned in Kalevala poems, among other works. On the shape-cut stamps, Päivätär and Kuutar spin gold and silver thread from the rays of the sun and moon, from which gold and silver clothes are woven.


Illustrator Emmi-Riikka Vartiainen, who was chosen to design the stamps, is herself interested in mysticism. “This work involves a lot of my own illustration-related dreams, so realizing them felt exciting on a personal level. I went through the whole spectrum of emotions while searching for information about the characters and mental images emerging of them.”

To start off, Vartiainen became acquainted with Finnish mythology, folklore and poetry in order to gain a broader understanding of the stories and mythical figures in the field. “As the topic was nature deities, I also spent a lot of time in nature thinking about these ladies. I sketched out the characters on paper sitting on any hummock or stone I happened to come across. Eventually, the nature, beauty and grandeur of the characters began to take shape and I felt like I, too, was living in the story. In the studio, the look of the illustrations fell into place during the coloring phase.”


“I drew Päivätär and Kuutar as young maidens who are timeless nature deities of celestial bodies, out of the reach of everyday concepts and laws. They are metaphors for the beauty of nature and the power of the sun and the moon. I wanted the illustrations of the characters to have that same mystical power.”

EUROPA: legends and myths will be issued as a 10-stamp sheet containing two different international no-value indicator stamps.

The national game of Finland celebrates its 100th anniversary


Finland’s third most popular ball game, Finnish baseball (pesäpallo), will turn 100 years old this year. Pesäpallo, which is called the national game of Finland, is alive and well. It is still played everywhere: in schools, at summer cottages, as a yard game, in camps and as a top sport. The championship series Superpesis is one of the most followed ball game series in Finland. Pesäpallo has always been associated with a strong sense of locality, and counties are passionate supporters of their favorite team.


The photographs on the stamps selected for the miniature sheet depict four typical situations in a pesäpallo game: the draw of choice, a pitch, a hit and advancing to a base. The reverse side of the sheet contains information on the father of pesäpallo, Lauri “Tahko” Pihkala, who invented the game by combining elements from different ball-batting games. The first official pesäpallo games with the new rules were played in 1922.

The stamps have been designed by Juuso Kemi, a self-confessed pesäpallo enthusiast. “I played as a junior in the Kankaanpään Maila for 10 years and have been a passionate fan of the sport since the 1980s. I watch Superpesis games every week during the season and every day during the playoffs.”

“We wanted to capture the high points of a pesäpallo game on the stamps, while, at the same time, highlighting the equality of pesäpallo through the selected photos. The stamps feature men, women and children playing the game. Since its invention, “pesis” has been a suitable sport for everyone, regardless of age and gender,” Kemi says.


In pesäpallo, Juuso Kemi is particularly fascinated by the tactical nature of the game, combined with an explosive performance. He believes that the skills associated with pesäpallo also come in handy in ordinary everyday life. “Teamwork and combining different people’s strengths in a way that benefits the whole group is a good recipe for many situations.” As the creative director of an advertising agency, Kemi has first-hand experience of this.

The Finnish Baseball 100 Years miniature sheet contains four domestic no-value indicator stamps.

Congratulatory stamps were born out of a design competition



New congratulatory stamps created as a result of the stamp design competition held in spring 2021 will also be released in April. As many as 570 proposals were submitted to the competition, which was jointly organized by Posti, Grafia and Kuvittajat ry. Five winning stamp designs were selected by an expert jury. “In addition to winners, we often find new potential designers for future stamp projects through competitions, and this time was no exception,” says Posti’s Design Manager Tommi Kantola, who acted as the chairman of the jury.

The five winning stamps of the competition are Coffee and Cake by Tuomas Ikonen from Lemi, A Bouquet for You by Anna Kesäniemi from Helsinki, Together by Jenni Tuominen and Jukka Pylväs from Porvoo, Flower Delivery by Noora Katto from Tampere and Just Add Water by Nelli Ahosola from Lappeenranta. Paula Salviander was responsible for the graphic design of the stamps and for assembling the different types of illustrations on the same stamp sheet.


Congratulations will be issued as a 10-stamp sheet containing five different domestic no-value indicator stamps.

The popular art classics series continues



April’s publications also include the second part of the popular series of rolls of stamps presenting Finnish art classics. Beloved classic artworks that are familiar to many were again chosen for the stamps. The new stamps feature Tyko Sallinen’s The Washerwomen, Helene Schjerfbeck’s Dancing Shoes, Pekka Halonen’s Maidens at the Headlands, Ellen Thesleff’s ReadingTime, Akseli Gallen-Kallela’s Boy with a Crow, Elin Danielson’s Girl with Cats in a Summer Landscape and Albert Edelfelt’s two works The Luxembourg Gardens, Paris and Women outside the Church at Ruokolahti.

The graphic design is by Ilkka Kärkkäinen.


Finnish art classics II will be issued as a 100-stamp roll that includes eight different domestic no-value indicator stamps.

First day event at Helsinki Main Post Office on April 27, from 1 p.m. to 4 p.m.


The first day event for the April stamps will take place on Wednesday, April 27 from 1 p.m. to 4 p.m. at the Helsinki Main Post Office (Elielinaukio 2 F, 00100 Helsinki).

New stamps, first day covers and other stamp products will be sold at the event, and visitors can get first day postmarks on their items. The stamp artists will be present to sign their works from 1 p.m. to 3 p.m.

Source, text and pictures:
Posti Group’s Media release April 22, 2022

perjantai 22. huhtikuuta 2022

Mitä yhteistä on Ison-Britannian kirjatulla postilla ja sinisellä ristillä?


Ennen kuin mennään siihen, mitä yhteistä on Ison-Britannian kirjatulla postilla ja sinisellä ristillä, on aloitettava siitä, mitä on kirjattu posti. Kirjattu posti tarkoittaa postilähetyksiä, jotka lähettäjä on halunnut kirjattavan eli merkittävän erilliseen rekisteriin. Rekisterin avulla seurataan lähetyksen kulkua, jotta lähettäjä tietää sen menneen perille vastaanottajalle tai että lähetys on ainakin yritetty luovuttaa vastaanottajalle. Kirjaaminen merkitään lähetykselle selkeästi esimerkiksi R-lipukkeella (R = recommandé ranskaksi ja registration englanniksi). Kirjaamisesta suoritetaan postille erillinen lisämaksu tai tavalliseen lähetykseen verrattuna suurempi postimaksu.

Kirjattu kirje (kirjatun postin ehiökuori) Isosta-Britanniasta Zürichiin Sveitsiin. Kirje on saapunut aluksi Geneveen Sveitsiin 20. toukokuuta 1878 ja Zürichiin kirje on saapunut samana päivänä. Kuorella on lisäksi Ison-Britannian punainen kirjaamisleima (REGISTERED CRESHAM HOUSE). Lähetyksen kirjaaminen käy ilmi myös muun muassa laatikon sisällä olevasta REGISTERED-tekstistä ja sinisestä rististä. Kirjaaminen ulkomaille 1.1.1878–12.6.1921 maksoi 2 d (d = penny). Kirjeestä ulkomaille olisi pitänyt mennä erillinen maksu, joten herää kysymys, onko postimaksu ollut vajaa vai onko kuorelta mahdollisesti irronnut myöhemmin yksi tai useampi postimerkki (tällöin luulisi, että kuorella näkyisi osa postileimasta, jolla merkki on mitätöity).

Kirjattuun postiin voi kuulua lisäpalveluita, kuten paluukuitti (Avis de réception), jonka postilähetyksen lähettäjä sai todistuksena lähetyksen perillemenosta. Kuitissa on vastaanottajan allekirjoitus ja päivämäärä, jolloin lähetys on luovutettu vastaanottajalle. Nykyään paluukuitti voi olla pelkästään sähköisessä muodossa. Rajoitettu jakelu on lisäpalvelu, jossa postilähetys voidaan luovuttaa vain tietylle henkilölle tai hänen edustajalleen.

Kaikki alkoi Isosta-Britanniasta


Nykymuotoinen kirjattu posti sai alkunsa Isossa-Britanniassa vuonna 1841 eli vain vuosi maailman ensimmäisen postimerkin ilmestymisen jälkeen. Kirjeen mukana oli iso vihreä paperiarkki, joka osoitettiin vastaanottajaa lähimmälle postitoimistolle; kun lähetys oli toimitettu, vihreä paperiarkki palautettiin kuittina lähettäjää lähimpään postitoimistoon. Heinäkuussa 1858 vihreän paperin korvasi ensin vihreä silkkinauha ja sitten vihreä kangasteippi.

Kirjattu kirje (kirjatun postin ehiökuori kahdella postimerkillä) Lontoosta Isosta-Britanniasta 20. joulukuuta 1896 Stuttgartiin Saksaan. Kuorella on Ison-Britannian kirjaamisleima (REGISTERED CRESHAM HOUSE). Lähetyksen kirjaaminen käy ilmi myös muun muassa kuoren vasemmassa yläkulmassa olevasta isosta R-kirjaimesta, REGISTERED LETTER -tekstistä ja sinisestä rististä. Kirjaaminen ulkomaille 1.1.1878–12.6.1921 maksoi 2 d. 0,5-1 unssia (unssi = oz; yksi unssi on noin 28,35 grammaa) painava kirje ulkomaille 1.7.1875–30.9.1907 maksoi 5 d (25.12.1898 alkaen oli oma taksansa kirjeille brittiläiseen imperiumiin, aina vuoteen 1975 saakka). Näin ollen postimaksu oli yhteensä 7 d.

Mutta mitä yhteistä on sitten Ison-Britannian kirjatulla postilla ja sinisellä ristillä? Se, että kun vuonna 1878 tulivat käyttöön kirjatun postin ehiökuoret, niissä vihreä kangasteippi vaihtui kuorelle painettuun siniseen ristiin. Näin ollen Isossa-Britanniassa käytetään mahdollisen R-lipukkeen lisäksi kuoren päälle painettua tai piirrettyä sinistä ristiä. Sininen risti on tunnusomaista myös Kansainyhteisön muiden maiden kirjatuille lähetyksille. Esimerkiksi Suomessa kirjatun postilähetyksen tunnistaa pitkälti punaisesta R-lipukkeesta, jossa on myös mustaa tekstiä.

Osassa Manner-Eurooppaa R-lipukkeet tulivat käyttöön jo 1860-luvulla. Maailman postiliitto (UPU) päätti Washingtonin konferenssissaan 1897, että 1. tammikuuta 1899 tulee voimaan sääntö, jonka mukaan kirjatuissa postilähetyksissä on oltava R-lipuke tai muu R-merkintä, postitoimiston nimi ja tunnistenumero. Maurice Buxtonin brittiläisten kirjaamislipukkeiden kokoelman mukaan Isossa-Britanniassa lipukkeet otettiin käyttöön 18. helmikuuta 1907. R-lipukkeiden avulla täytetään kaksi tärkeää kirjatun postin kriteeriä eli merkitään lähetykset niin selkeästi, että ne erottuvat tavallisista lähetyksistä, ja pystytään tunnistamaan ne erityisesti niiden siirryttyä postitoimistosta toiseen.

Kirjattu kirje Lontoosta Isosta-Britanniasta 2. tammikuuta 1909 Oregonin osavaltioon Yhdysvaltoihin. Kuoren takana on lyijykynämerkintöjä, joista ei saa täysin selvää, mutta niistä voinee päätellä, että kirje on saapunut perille tammi-helmikuun vaihteessa. Kirje on joka tapauksessa kulkenut Chicagon kautta 19. tammikuuta 1909. Chicago sijaitsee Illinoisin osavaltiossa, joka on Yhdysvaltojen koillisella järvialueella; sieltä on pitkä matka Oregonin osavaltioon, joka sijaitsee Yhdysvaltojen länsirannikolla. Kuorella on Lontoon (W.C. 52) R-lipuke numero 249. Lähetyksen kirjaaminen käy ilmi myös REGISTERED-tekstistä ja sinisestä rististä. Kirje on käynyt Yhdysvaltojen tullissa, mikä ilmenee RELEASED BY CUSTOMS OFFICER -leimasta ja kuoren takana olevasta lipukkeesta. Kirjaaminen ulkomaille 1.1.1878–12.6.1921 maksoi 2 d. Postimerkkejä on yhteensä 7 d:n arvosta, mutta on epäselvää, mistä 5 d:n maksu on johtunut. 0,5-1 unssia painava kirje ulkomaille 1.7.1875–30.9.1907 maksoi 5 d ja 2-2,5 unssia painava kirje brittiläiseen imperiumiin 25.12.1898–2.6.1918 maksoi 5 d, mutta ajalla 1.10.1907–12.6.1921 lähimmät maksut muualle ulkomaille kuin brittiläiseen imperiumiin olivat 4 d (1-2 unssia) ja 5,5 d (2-3 unssia).

D. A. Dromberg toteaa Philatelia Fennica -lehdessä 6-7/1976, että ”Kun kirjatut kirjeet kauan sitten tulivat käyttöön, oli tapana sitoa niiden ympäri ristiin tukeva lanka ja kiinnittää langanpäät kirjeeseen lakkasinetillä”. Kirjoituksessaan Dromberg kertoo brittien jäljittelevän kyseistä vanhaa tapaa. Hän jatkaa toteamalla, että ”He käyttävät laajassa mitassa näihin kirjeisiin ehiökuoria, joihin on valmiiksi painettu kirjausmaksua vastaava arvoleima. Sekä etu- että takasivuun on painettu viivat, jotka tuovat mieleen ristiin sidotun narun.” Nämä painetut viivat ovat siniset ja muodostavat kuoren päälle ristin.

Sininen risti erityisesti kirjatun postin ehiökuorissa


Kirjatun postin ehiökuoressa on tyypillisesti muitakin kirjaamisesta kertovia yksityiskohtia kuin sininen risti, kuten iso painettu R-kirjain ja kirjaamisesta kertovia tekstejä. Ehiökuoria on lähinnä neljää eri kokoa: (F) 134 x 83 mm, (G) 153 x 96 mm, (H) 202 x 127 mm ja (K) 293 x 151 mm. Yleisimpiä niistä ovat koot F ja G. Suomessa ei ole ollut erillisiä ehiökuoria kirjattuja lähetyksiä varten.

Kirjattu kirje (kirjatun postin ehiökuori yhdellä postimerkillä) Lontoosta Isosta-Britanniasta 4. joulukuuta 1930 Helsinkiin Suomeen, jonne kirje on saapunut 8. joulukuuta 1930. Kuorella on yllättävän isokokoinen Ison-Britannian kirjaamisleima ja Lontoon (W.C. 52) R-lipuke numero 1229. Lähetyksen kirjaaminen käy ilmi myös muun muassa REGISTERED LETTER -tekstistä ja sinisestä rististä. Kirjaaminen ulkomaille 13.6.1921–30.4.1949 maksoi 3 d. Korkeintaan yhden unssin painava kirje ulkomaille 14.5.1923–30.4.1940 maksoi 2,5 d. Näin ollen postimaksu oli yhteensä 5,5 d.

Ison-Britannian kirjatun postin ehiökuoria alettiin painaa vuoden 1877 puolella, 21. marraskuuta alkaen. Vuoteen 1901 mennessä kuoria ilmestyi 21 erilaista päätyyppiä ja niistä tunnetaan lukuisia alatyyppejä, kuten eri kokoja (kokojen F, G, H ja K lisäksi ainakin koko H2, joka on 228 x 102 mm, ja koko I, joka on 253 x 178 mm) sekä eri kirjasintyyppejä. 1980-luvun alkuun mennessä kirjatun postin ehiökuoria on ollut käytössä noin sata erilaista päätyyppiä. Ehiökuoria painatettiin myös kenttäpostia varten, niitä tunnetaan samalta ajalta 25 erilaista päätyyppiä (ensimmäinen vuodelta 1915).

Kirjattu kirje (kirjatun postin ehiökuori yhdellä postimerkillä) Budesta Englannista 1. tammikuuta 1951 Irlantiin, jonne kirje on todennäköisesti saapunut 4. tammikuuta 1951. Kuorella on Buden R-lipuke numero 0934. Lähetyksen kirjaaminen käy ilmi myös muun muassa REGISTERED LETTER -tekstistä ja sinisestä rististä. Kirjaaminen kotimaassa 1.5.1949–30.4.1952 maksoi 5 d, jos halusi korvauksen kirjeen katoamisesta tai tuhoutumisesta olevan 20 puntaa. Korkeintaan kaksi unssia painava kirje kotimaassa 1.5.1940–30.9.1957 maksoi 2,5 d. Näin ollen postimaksu oli yhteensä 7,5 d.

Postihistorian harrastajalle tärkeä seikka on muun muassa postilähetyksen postimaksu, näin on myös kerättäessä kirjattua postia. Ison-Britannian kohdalla postimaksun selvittäminen onnistuu helposti ja vieläpä ilman postitaksakirjan ostamista. The Great Britain Philatelic Society -yhdistys on nimittäin koonnut verkkosivuilleen kattavan tietopaketin sekä kotimaan postin että ulkomaan postin taksoista.

Sinisestä rististä tunnistaa Ison-Britannian kirjatun postin – ainakin vuodesta 1878 lähtien. Koska sininen risti on käytössä myös muualla Kansainyhteisössä, täytyy toki muutenkin tarkistaa, että kyseessä on brittiläinen postilähetys. Samalla on hyvä todeta, että Ison-Britannian kirjatuissa lähetyksissä – varsinkin uudemmissa sellaisissa – ei ole aina sinistä ristiä. Kannattaa lisäksi katsoa, mitä kohteita #postimerkkeilija -lehdestä löytyy Ison-Britannian kirjattu posti -tunnisteella. Lehden toimituksen kokoelman vanhin kohde on vuodelta 1878 eli vuodelta, jolloin sininen risti tuli käyttöön, ja vanhin kohde R-lipukkeella on vuodelta 1907 eli vuodelta, jolloin kirjaamislipukkeet otettiin Isossa-Britanniassa käyttöön.

Kirjattu kirje pikajakelupostissa Brightonista Isosta-Britanniasta 2. helmikuuta 1954 Prahaan Tshekkoslovakiaan, jonne kirje on saapunut 4. helmikuuta 1954. Kuorella on Brightonin (117) R-lipuke numero 6146. Lähetyksen kirjaaminen käy ilmi myös kuoren päälle piirretystä sinisestä rististä. Pikajakelu käy ilmi pikajakelulipukkeesta (POST OFFICE EXPRESS DELIVERY). Kuoren oikeassa alakulmassa oleva musta leima kertoo kirjeen kulkeneen Prahan putkipostissa, joka oli käytössä vuosina 1887–2002. Kirjaaminen ulkomaille 1.5.1952–30.9.1957 maksoi 6 d. Pikajakelu ulkomaille 13.6.1921–31.12.1955 maksoi 6 d. Korkeintaan yhden unssin painava kirje ulkomaille 1.10.1950–30.9.1957 maksoi 4 d. Näin ollen postimaksu oli yhteensä 16 d.

Lähteet:
D. A. Dromberg: Kaksi kirjattua kirjettä Englannista Suomeen, Philatelia Fennica 6-7/1976
Schwaneberger Verlag GmbH: Michel Ganzsachen-Katalog Europa West 1983
The Great Britain Philatelic Society: https://www.gbps.org.uk -sivusto; British Postal Rates ja Display Archive (21.4.2022 ja 22.4.2022)
Wikipedia (https://en.wikipedia.org): artikkelit Registered envelope ja Registered mail (19.4.2022)
Wikipedia (https://fi.wikipedia.org): artikkelit Englannin punta, Illinois, Oregon, Putkiposti ja Unssi (22.4.2022)

Lisää luettavaa aiheesta (lähteiden lisäksi):
Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003
Aapo Korte: Sininen risti tunnuksena Englannin kirjatussa postissa, Filatelisti 1/2000
Postihistoriallinen Yhdistys ry: Opas postihistoriallisen tutkimuksen tekijöille, Tiedon lähteet (esitelmä Pekka Hovi, teksti Janne Sahlstein), Helsinki 1998
Postihistoriallinen Yhdistys ry: Suomen postihistoria kolmessa vartissa, 2015
Esko Seitsonen: Toisen maailmansodan vaikutus Suomen ja Iso-Britannian imperiumin väliseen sekä kauttakulkevaan kirjepostiin, osat 1-5; Filatelisti 3/2013-6/2013 ja 1/2014
Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992

maanantai 18. huhtikuuta 2022

Satoa Postimerkin Päivästä 2022


Postimerkin Päivää on saatu vietettyä tänä keväänä 2022, kun rajoitukset ovat helpottuneet. Filatelisti-lehdessä ja myös liiton nettisivulla julkaistiin ystävällisesti lista 21 yhdistyksestä yhteystietoineen, jotka ovat päivää viettäneet.

Lähetin sähköpostia listauksessa ilmoitettuihin osoitteisiin. 18 yhdistyksestä sain vastauksen. Olen käsittääkseni onnistunut keräämään lähes kaikkien niiden omakuvamerkit ja postikortit, jotka ovat omakuvamerkit julkaisseet tapauksen johdosta. Kolmen vastaamattoman tilanne jäi epäselväksi, samoin kuin Joensuun Postimerkkeilijät pitävät samanaiheisen kaksipäiväisen tilaisuuden maalis-huhtikuun vaihteessa, jonka yhteydessä julkaistu merkki oli kuulemma loppuunmyyty jo ennen tapahtumaa.

Tänä keväänä koronarajoitusten takia Postimerkin Päivän vietto hajaantui helmi-maaliskuulle ja osa yhdistyksistä perui. Eniten seurat viettivät sitä ystävänpäivän 14.2.2022 läheisyydessä, mutta käsittääkseni viimeisin Filatelistiliiton listaama tilaisuus lykkäytyi pidettäväksi ”kotipaikkakunnalla” Tampereen Sokoksella tiistaina 29.3.

Projekti liittyy omakuvamerkkien keräilyyni, johon liittyvä blogi on viitteessä [1]. Seuraavassa esittelen haltuuni saadut filateliayhdistysten omakuvapostimerkit vuoden 2022 Postimerkin Päivän aiheesta. Merkkien ja korttien aiheisiin liittyviä tarinoita on otettu Filatelisti-lehdestä [2]. Kaikki kuvat on skannattu omista kokoelmista.

Aihefilatelistien, Hämeenlinnan Postimerkkikerhon ja Keski-Suomen Filatelistiseuran omakuvapostimerkit vuodelta 2022.

Yllä olevassa kuvassa Aihefilatelistien postimerkin aiheena on Helsingin Karhupuiston Mesikämmen muurahaispesällä -veistos. Hämeenlinnan merkissä on taas vanha Pumppuhuone Aulangolla.

Järvenpään Filatelistiseuran, Lahden Postimerkkikerhon sekä Pargas Filatelister -yhdistyksen omakuvapostimerkit vuodelta 2022.

Yllä olevassa kuvassa Järvenpään merkissä on kuvattu paikallinen maamerkki, Kolmisointu-teos. Lahden merkki on "uusintapainos" mäkihyppääjä Janne Ahosesta. Sitä myytiin hiihtoaiheisten tapahtumien (Finlandia-hiihto ja Salpausselän kisat helmikuussa 2022) yhteydessä. Omistan myös aiemman version Ahosen merkistä.

Rauman Filatelistikerhon, Salon Filatelistikerhon sekä Etelä-Satakunnan Postimerkkikerhon omakuvapostimerkit vuodelta 2022.

Rauman merkissä on satamassa talvehtiva majakkalaiva Rauma. Etelä-Satakunnan Postimerkkikerhon merkissä on Vammalan torikello ja siinä taiteilija Mauri Kunnaksen lastenkirjojen satuhahmo, unissakävelevä Herra Hakkarainen, jonka hahmon mukaan nimetty museo löytyy Sastamalan kaupungista. Vammala on nykyään osa Sastamalaa. Kävin ko. merkkiä hakemassa 22.2. Nokialta Sastamalaan autolla ajaen, mutta merkki oli keretty jo myydä loppuun. Työpalaverit haittaavat harrastuksia! Samanaiheisen kortin ostin ja sain myös ilmaisen Filatelisti-lehden. Sain kuitenkin kirjetoimituksena maksimikortin, joka löytyy alempaa jutussa.

Tampereen Filatelistiseuran omakuvapostimerkit vuodelta 2022.

Tampereen merkissä on kuvattu Tampereen raitiovaunu eli ratikka. Valtaisa ratikkatyömaa keskellä kaupungin pääväyliä vaivasi tamperelaisia vajaat neljä vuotta ja viimein ratikka elokuussa 2021 saatiin kulkemaan, keskusta-Hervanta -välillä. Työmaa jatkuu edelleen, radan pidennyksellä Tampereen länsipuolen kaupunginosiin.

Filatelistiliitto julkaisi yhdistyksiä varten kortteja Postimerkin Päivänä myytäväksi. Täydellinen luettelo niistä löytyy liiton sivuilta. Moni yhdistys on nähnyt jopa vaivaa leimauttaakseen minulle maksimikortin. Hämeenlinnasta ja Tampereelta hain itse leimat Postin palvelupisteestä. Postimerkin Päivän erikoisleimoja eivät käsittääkseni seurat ole enää vuosiin tilanneet, todennäköisesti johtuen niiden hinnasta. Käsileimojen laatu vaihtelee huomattavasti ja filateelisesti tarkasteltuna suttuinen leima voi olla jopa kelvoton. Mutta omaan kokoelmaani vähän vaatimattomampikin leima riittää, kunhan siitä saa dokumentin paikkakunnasta ja päivämäärästä.

Seuraavassa muutama kortti esimerkiksi, maksimikortti-tyyppisenä.

Aihefilatelistien sekä Salon Filatelistikerhon Postimerkin Päivän 2022 tuotteista laaditut maksimikortit.

Etelä-Satakunnan Postimerkkikerhon ja Tampereen Filatelistiseuran Postimerkin Päivän 2022 tuotteista laaditut maksimikortit.

Sain maksimikortit myös Järvenpäästä, Lahdesta ja Raumalta. Jyväskylästä kettumerkki oli leimattuna kettukortin vastakkaisella puolella, kuten normaalisti kortti postitettaessa. Hämeenlinnan kortin siis sommittelin itse, Hämeenlinnan Citymarketin kumppanipostin avustuksella. Lappeenrannan Postimerkkikerho ei julkaissut uutta merkkiä, mutta hankin sieltä kortin ja joitain aiempia omakuvamerkkejä.

Tein vastaavan projektin vuonna 2021, jolloin ”sato” oli vaatimattomampi, kun koronarajoitukset lähes kokonaan Postimerkin Päivän estivät. Samoin vuonna 2020 keräsin joitain maksimikortteja ja merkkejä.

Jälleen kerran, hanke oli hauska tapa olla yhteydessä filatelisteihin ympäri Suomea. Kiitos kaikille projektiani avustaneille!

Jukka Konttinen

Viitteet:
[1] Omakuvamerkkien keräily onnistunee tiukalla rajauksella. Blogikirjoitukseni 26.3.2021.
[2] Filatelisti-lehti 1/2022. Julkaisija Suomen Filatelistiliitto ry.

(Teksti ja kuvat: Jukka Konttinen)

lauantai 16. huhtikuuta 2022

Filatelisti-lehdet 2020–2021 vapaasti luettavissa Filatelistiliiton verkkosivuilla


Suomen Filatelistiliiton äänenkannattajan, Filatelisti-lehden, vuosien 2020 ja 2021 numerot (yhteensä 16) ovat nyt kenen tahansa luettavissa Filatelistiliiton verkkosivuilla www.filatelisti.fi, josta Julkaisut-kohdasta löytyy Filatelisti-lehti. Finna.fin avulla selviää, että lehti ilmestyi Philatelia Fennica -nimisenä vuodet 1950–1988 ja Filatelisti-nimi tuli käyttöön 1989.

Filatelisti-lehden vuoden 2021 numeroissa on kerrottu muun muassa pakettitaksoista Yhdysvaltoihin 1919–1959, varhaispostin alatyyppien yleisyydestä ja harvinaisuudesta, Englannin kansainyhteisöstä keräilykohteena, pieniä havaintoja Lovisa-Wesijärvi -rautatiepakettimerkeistä, aihe- ja maksimifilateliasta, virheistä postimerkeillä, mallista 1975 sekä mallin 1930 yleismerkkien harvinaisuustaulukosta.

Filatelisti-lehden omakuvapostimerkki, joka on leimattu vuonna 2006.

Suomen Filatelistiliiton kotisivuilta selviää myös, että Filatelistille haetaan uutta päätoimittajaa syksystä alkaen. Lehden ilmestymistiheydeksi muuttuu kuusi numeroa vuodessa. Uuden päätoimittajan vastuulle olisi voitu laittaa lisäksi sosiaalinen media, koska siinä Filatelistiliitolla olisi eniten tehtävää sen sijaan, että keskitytään lähinnä jäsenille julkaistavaan postimerkkilehteen.

Lähteet:
Finna: https://www.finna.fi -sivusto (15.4.2022)
Suomen Filatelistiliitto ry: https://www.filatelisti.fi -sivusto (15.4.2022)

sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Autopakettimerkkien vuoden 1952 julkaisu


Autopakettimerkit ovat postimerkkejä, joita käytettiin Suomessa postiautoissa (postibusseissa) kuljetettavassa postissa. Vuonna 1952 ilmestynyt julkaisu oli toinen ja kolmanneksi viimeinen autopakettimerkkien julkaisu. Postimerkkiluettelossa toisen julkaisun vuosilukuna on mainittu myös 1958, mikä voi tarkoittaa, että julkaisun merkkejä on painettu lisäksi kyseisenä vuonna.

Vuoden 1952 julkaisun autopakettimerkit olivat vihoissa, joissa oli 10 x 10 merkkiä. Osasta merkeistä voi löytää reunavesileiman. Merkeissä on kuvattuna Sisu-merkkinen postiauto, jonka on valmistanut Suomen Autoteollisuus Oy (yritys perustettiin 1931). Toisen julkaisun käypäisyys päättyi 31. joulukuuta 1962.

Viiden markan punaista autopakettimerkkiä painettiin noin 3,5 miljoonaa kappaletta.

20 markan oranssia autopakettimerkkiä painettiin noin 4,2 miljoonaa kappaletta.

50 markan sinistä autopakettimerkkiä painettiin noin 2,2 miljoonaa kappaletta.

Sadan markan ruskeaa autopakettimerkkiä painettiin noin 500 000 kappaletta.

Autopakettimerkkien vuoden 1963 julkaisusta on kerrottu #postimerkkeilija -lehdessä 2. marraskuuta 2019.

Lähteet:
Postimerkkiliike Lauri Peltonen Ky: LAPE Suomi postimerkkiluettelo n:o 58 1995–1996, Tammisaari 1995
Suomen Filateliapalvelu Oy: LAPE 2017 -postimerkkiluettelo n:o 79, Latvia 2016

perjantai 8. huhtikuuta 2022

Borreliantutkijoille Åland Postin joulumerkkiapuraha 2021


Äskettäin Åland Postilla oli suuri ilo ojentaa vuoden 2021 joulumerkkien myynnistä saadusta tuotosta 2500 euroa Ahvenanmaan borreliantutkijoille. ”Olemme iloisia, että voimme tukea tärkeää punkkitutkimusta joulumerkkiapurahan avulla”, sanoo Eivor Granberg, Åland Post Postimerkkien toimialajohtaja.

Åland Postin joulumerkeistä saatu tuotto jaetaan joulumerkkiapurahana joka vuosi. Vuoden 2021 joulumerkkiapurahan vastaanottajana on Ahvenanmaan borreliantutkijat, jotka tutkivat punkkien aiheuttamia sairauksia, kuten borrelioosia ja puutiaisaivotulehdusta (TBE).

”Olemme iloisia ja kiitollisia tuesta, joka tulee juuri sopivasti, kun meillä on useita projekteja käynnissä. Juuri nyt on käynnissä muun muassa tutkimus, jossa käymme läpi kaikki TBE-tapaukset viimeisen 15 vuoden ajalta. Meillä oli ennätyspaljon TBE-tapauksia Ahvenanmaalla viime vuonna, joten uusia TBE-tutkimuksia tarvitaan”, Marika Nordberg kertoo.

”Lähes kahden vuoden koronapandemian aiheuttaman tauon jälkeen odotamme innolla, että toukokuussa pystymme käynnistämään uudelleen AxBioTick-punkkitutkimuksen. Kaikki punkinpureman saaneet ahvenanmaalaiset voivat lahjoittaa tähän tutkimukseen punkkeja ja ihonäytteitä. Meillä on vielä jonkin verran matkaa jäljellä, tarvitaan ainakin 200 punkkia ja ihonäytettä”, sanoo Susanne Olausson, Bimelix-laboratorion johtaja.

Punkkitutkijat ottivat vastaan kunniakirjan ja kukat, vasemmalta Sten-Anders Carlsson, Marika Nordberg ja Susanne Olausson. Kuva: Åland Post.

”Kemistinä on ollut mielenkiintoinen matka vuosien saatossa, kun on kokeiltu metodeja, joilla päästään tekemään tuloksekkaita borreliadiagnooseja”, kertoo Sten-Anders Carlsson, joka on ollut mukana aivan alusta lähtien 1980-luvulta.

Joulumerkeistä


Joulumerkit ovat tarramerkkejä, joita käytetään kirjeiden ja pakettien koristeluun. Joulumerkkien julkaisulla Åland Post on tukenut aina vuodesta 1993 lähtien ahvenanmaalaisia yhdistyksiä ja kehitysprojekteja, joista on hyötyä ahvenanmaalaiselle yhteiskunnalle. Vuosittain myynnistä saatava tuotto jaetaan joulumerkkiapurahana. Kaikki yleishyödylliset ja aatteelliset yhdistykset ja organisaatiot Ahvenanmaalla voivat anoa apurahaa joulumerkkirahastosta.

Vuoden 2022 joulumerkit julkaistaan 20. lokakuuta 2022 ja tänä vuonna tuetaan Ahvenanmaalla nuorisotyötä tekevää Fältarna-ryhmää.

Punkkitutkimus uudessa postimerkissä


Syyskuun 6. päivä 2022 Åland Post julkaisee postimerkin, jonka avulla lisätään tietoa punkeista ja huomioidaan ahvenanmaalaista tutkimusta punkkien aiheuttamista sairauksista.

Lähde ja teksti sekä kuva:
Åland Postin lehdistötiedote 29.3.2022

lauantai 2. huhtikuuta 2022

Pitävätkö painetut postimerkkilehdet pintansa?


Postimerkkilehtiä on ollut olemassa lähes yhtä kauan kuin mitä postimerkkeilyä on harrastettu. Niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kehitys kehittyy, kuten on tapana sanoa. Se pätee myös postimerkkilehtiin, joista on alkanut ilmestyä painetun version lisäksi digitaalinen versio; osa lehdistä julkaistaan vain sähköisesti.

Suomessa postimerkkilehdistä suurin osa on ns. yleislehtiä, johtuen rajallisesta lukijakunnasta. Ulkomailla sen sijaan lehtiä on melkein joka lähtöön eli ns. erikoislehtiäkin ilmestyy paljon. Tänä päivänä painettujen lehtien julkaiseminen on helpompaa kuin ennen vanhaan, koska painotekniikkakin on kehittynyt ja painokustannukset alentuneet.

Suomessa ilmestyy vielä kymmenisen postimerkkilehteä


Filatelisti-lehti on ilmestynyt jo noin 70 vuotta, aluksi Philatelia Fennica -nimisenä. Numerossa 2/2022 on 72 sivua, joista huutokauppa vie yli puolet; pääkirjoituksen perusteella Filatelistin päätoimittaja tulee vaihtumaan kesällä. Keräilyuutiset-lehdessä 1/2022 on 84 sivua sisältäen muutakin kuin filateliaa, kuten tietoa jääkärikunniamerkin historiasta, Mustanaamio-sarjakuvalehdestä ja rahojen keräilystä.

Filatelisti, Suomen Postimerkkilehti ja Keräilyuutiset taitavat olla suomalaisittain tunnetuimmat filateeliset lehdet. Filatelisti on Suomen Filatelistiliiton äänenkannattaja, joka ilmestyi aikoinaan Philatelia Fennica -nimellä. Suomen Postimerkkilehteä julkaisee Suomen Filatelistiseura. Keräilyuutiset-lehden kustantaja on Suomen Filateliapalvelu Oy. Postimerkkiliike Lauri Peltonen Oy julkaisee puolestaan Postimerkkien Maailma -lehteä, joka on lähinnä hinnasto.

Myös muut postimerkkikerhot kuin Filatelistiseura julkaisevat postimerkkilehtiä. Kerholehtien määrä on viime vuosina vähentynyt, mikä ei kuitenkaan johdu digitalisaatiosta, vaan aktiivisten harrastajien määrän eli myös lehtien tekijöiden määrän vähenemisestä. Tosin Turun Postimerkkikerhon Abophil-lehden kohdalla taitaa olla toisin – lehti ilmestyy nykyään verkkojulkaisuna.

Painettuja kerholehtiä on vielä joitakin. Lahden Postimerkkikerhon lehti on Lapofil ja Upseerifilatelistien lehti on Upseerifilatelisti. Tavastforumin takana on Hämeenlinnan Postimerkkikerho ja muita lähialueen kerhoja Hyvinkäältä Akaaseen ja Valkeakoskelle. Ainoa erikoislehti taitaa olla Aihefilatelistien Aihefilatelisti, joka nimensä mukaisesti keskittyy aihefilateliaan.

Enää maassamme ei ilmesty esimerkiksi postimerkkivihkoihin, postihistoriaan, postileimoihin tai leimamerkkeihin keskittyneitä lehtiä. Myöskään nuorisofilatelisteille ei ole enää omia lehtiä, kuten aikoinaan olivat muun muassa Nuorisofilatelisti, Postari ja Tavast.

Tavast oli Hämeenlinnan Postimerkkikerhon nuorten (nuoriso-osaston) tiedotuslehti, joka ilmestyi yli 20 vuotta. Ennen Tavast-lehteä Hämeenlinnan Postimerkkikerhon Nuoriso-osasto julkaisi Postari-lehteä vuosina 1982–1985.

Abophilin lisäksi pelkästään verkkojulkaisuna ilmestyy #postimerkkeilija, joka on verkossa blogin muodossa ilmestyvä postimerkkilehti sisältäen lyhyitä ja pidempiä uutisia filatelian sekä postikorttikeräilyn maailmasta (#kerailynilo -osiossa on esillä muutakin keräilyä). #postimerkkeilija on poikkeus muihin kotimaisiin lehtiin verrattuna, koska sen takana ei ole postimerkkikerho eikä postimerkkiliike.

Suomalaisiin postimerkkilehtiin voit tutustua seuraavasti:
Kommentoi tätä kirjoitusta, jos tiedät muita vielä ilmestyviä suomalaisia postimerkkilehtiä. Kerro mikä lehti on kyseessä ja mistä siitä saa lisätietoa.

Ulkomailla julkaistaan kymmeniä, mahdollisesti jopa satoja, postimerkkilehtiä


Ulkomailla postimerkkeilijöitä on enemmän kuin Suomessa ja sama pätee myös postimerkkilehtiin. Varsinkin englanninkielisiä julkaisuja on paljon. Osasta niistäkin on sekä painettu että digitaalinen versio. Myös ulkomailla osa lehdistä julkaistaan vain sähköisesti.

Yleislehdistä voi mainita esimerkiksi lehdet Stamp Magazine (www.stampmagazine.co.uk), Gibbons Stamp Monthly (https://gibbonsstampmonthly.com), The Royal Philatelic Society London -yhdistyksen (www.rpsl.org.uk) The London Philatelist, Linn’s Stamp News (www.linns.com), American Philatelic Society -järjestön (https://stamps.org) The American Philatelist ja Canadian Stamp News (https://canadianstampnews.com). Saksankielisistä postimerkkilehdistä kenties tunnetuin on Deutsche Briefmarken-Zeitung (www.deutsche-briefmarken-zeitung.de) ja ranskankielisistä Timbres magazine (www.timbresmag.com).

Osa postimerkkilehdistä on siirtynyt pelkästään verkkoon tai niitä julkaistaan muuten digitaalisesti, kuten pdf-muodossa. #postimerkkeilija -lehti on perustamisestaan (syyskuu 2018) lähtien ilmestynyt vain verkossa ollen virkistävä poikkeus Suomen filateelisessa lehdistössä. Lehden julkaiseminen blogialustalla mahdollistaa esimerkiksi sen, että lukijat löytävät itseään kiinnostavat kirjoitukset tunnisteiden avulla.

Pohjoismaiden filatelisteja kiinnostanevat ainakin Nordisk Filateli (https://filateli.se) sekä Scandinavian Collectors Club -yhdistyksen (www.scc-online.org) julkaisema The Posthorn -lehti, jota voi pitää erikoislehtenä, koska se keskittyy Pohjoismaiden filateliaan.

Aihefilateliaan keskittyviä postimerkkilehtiä ovat muun muassa ruotsalainen Motivsamlaren, brittiläinen Themescene ja amerikkalainen Topical Time. Postimerkkivihkojen ja myös pienoisarkkien maailmaan voi tutustua ruotsalaisen Häftessamlaren-lehden kautta. The American Revenuer on lehti leimamerkkien keräilijöille.

Postihistoriaa käsittelevät esimerkiksi lehdet Postal History Journal ja PHSC Journal. Lentopostin harrastajat voivat lukea amerikkalaista Airpost Journal -lehteä ja ehiökeräilijät brittiläistä The Postal Stationery Society Journal -lehteä. Myöskään ensipäivänkuoria ei ole filateelisessa lehdistössä unohdettu, sillä American First Day Cover Society -yhdistyksellä on julkaisu nimeltään First Days.

Pitävätkö painetut postimerkkilehdet siis pintansa?


Niin kauan kuin on postimerkkeilijöitä, on myös painettuja postimerkkilehtiä. Aivan kuten muussakin lehdistössä, painetulle lehdelle on aina lukijansa, eikä digitalisaatiota tule tässäkään suhteessa nähdä ongelmana vaan mahdollisuutena.

Suomessa julkaistiin omaa lehteä postimerkkivihkojen keräilijöille ainakin vielä vuonna 2009, kun Suomen Postimerkkivihkojen Keräilijät -yhdistyksen 128. jäsentiedote ilmestyi Ohjausviiva-lehden muodossa. Myös aikakauslehdissä on välillä esillä postimerkkeilyä, kuten Postimerkkitietoutta aikakauslehdistössä -kirjallisuusluettelo vuodelta 1985 kertoo.

Koska kaikki eivät halua olla jäseninä postimerkkikerhoissa tai muuten tilata maksullisia postimerkkilehtiä, on äärimmäisen tärkeää, että on olemassa verkkolehtiä ja muita sähköisiä julkaisuja, jotka ovat veloituksetta kenen tahansa saatavilla. Sellaisia kuin #postimerkkeilija. Tärkeintä on filatelian edistäminen ja siihen ei aina maksullisuus sovi.